Miten voi ”opettaa” alitajuntaa? Siis omanarvontunto, itsekunnioitus jne
Aina kaikissa salaisuus ym manifestaatiojutuissa puhutaan että alitajunnan pitää uskoa että on jo saavuttanut jotain ja on sen arvoinen.
Entä jos on arvoton? Olen julman narsistivanhemman lapsi ja alitajuntaan ja ihan ”päivätajuntaan” on vanhempi vuosikymmenet iskostanut miten arvoton ja mitätön lapsena olen.
Miten voisi opettaa alitajuntaa? Terapiaan ei ole mahdollisuutta, en ole oikeutettu siihen koska en ole sairas (masennusta ei ole) ja omarahoitteisesti ei ole varaa 100e kerta maksaa siitä (vaikka työssä olenkin).
Auttaako itsehypnoosiäänitteet? Subliminal-äänitteet?
Kommentit (16)
Seuraa omaa sisäistä puhettaan. Kysyy itseltään, kuka siellä puhuu. Vaihtaa mitätöivien puhujien tilalle myönteiset. Usein tunnistaa puheesta jopa sen, onko se joku ikävä sukulainen, opettaja tai naapuri, joka on mitätöinyt ja vähätellyt itseä.
Tällaista valppauta jo muutama viikko, niin sisäisen puheen vaihtaminen kielteisestä kannustavaksi alkaa jo sujua.
Leila Koo kirjoitti:
Seuraa omaa sisäistä puhettaan. Kysyy itseltään, kuka siellä puhuu. Vaihtaa mitätöivien puhujien tilalle myönteiset. Usein tunnistaa puheesta jopa sen, onko se joku ikävä sukulainen, opettaja tai naapuri, joka on mitätöinyt ja vähätellyt itseä.
Tällaista valppauta jo muutama viikko, niin sisäisen puheen vaihtaminen kielteisestä kannustavaksi alkaa jo sujua.
Kiitos ohjeista! Onko mitään kirjaa tms mistä voisi lukea tästä lisää? Ap
Olemalla rehellinen ja suoraselkäinen ihminen. Älä valehtele itsellesi, äläkä muille. Kun pienissäkin asioissa noudatat korkeaa moraalia, alkaa pikkuhiljaa muutos ja alat kunnioittamaan itseäsi. Jopa silloinkin kun kukaan ei ole näkemässä täytyy tehdä asiat oikein. Kannattaa myös muistaa että sinulla on moraalinen velvollisuus pitää itsestäsi huolta. Älä tähtää onneen, vaan nosta rima korkeammalle.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Seuraa omaa sisäistä puhettaan. Kysyy itseltään, kuka siellä puhuu. Vaihtaa mitätöivien puhujien tilalle myönteiset. Usein tunnistaa puheesta jopa sen, onko se joku ikävä sukulainen, opettaja tai naapuri, joka on mitätöinyt ja vähätellyt itseä.
Tällaista valppauta jo muutama viikko, niin sisäisen puheen vaihtaminen kielteisestä kannustavaksi alkaa jo sujua.
Kiitos ohjeista! Onko mitään kirjaa tms mistä voisi lukea tästä lisää? Ap
Tarkoitan siis että millä hakusanalla voisin etsiä tietoa. Onko tämä jotain ”neuro-ohjelmointia” vai mikä olisi oikea sana? Ap
Meditaatio päivittäin. Ohjeita helposti netistä. Tarvittaessa pieniä määriä psykoaktiivisia ei-päihdyttäviä aineita prosessin katalyytiksi.
Omalla harkinnalla.
Jokainen on vastuussa omien tunteidensa käsittelystä ja siitä, miten niihin reagoi - taustasta riippumatta. Jonkun kotona on lapselle rakennettu ns positiivinen kaikkivoipaisuusharha (lahjakkuus edesauttaa ohjelmoinnin toteutumisessa plusmerkkisesti), kun taas toiseen iskostettu jotakin muuta.
Töitä asian eteen, siis, ja sitten skarppia toimintaa. Onnistuu kyllä, tsemppiä.
yst.terv. old-school -satanisti
Vierailija kirjoitti:
Meditaatio päivittäin. Ohjeita helposti netistä. Tarvittaessa pieniä määriä psykoaktiivisia ei-päihdyttäviä aineita prosessin katalyytiksi.
Omalla harkinnalla.
Jokainen on vastuussa omien tunteidensa käsittelystä ja siitä, miten niihin reagoi - taustasta riippumatta. Jonkun kotona on lapselle rakennettu ns positiivinen kaikkivoipaisuusharha (lahjakkuus edesauttaa ohjelmoinnin toteutumisessa plusmerkkisesti), kun taas toiseen iskostettu jotakin muuta.
Töitä asian eteen, siis, ja sitten skarppia toimintaa. Onnistuu kyllä, tsemppiä.
yst.terv. old-school -satanisti
Kiitos :)
Tarkoititko tuossa katalyytti-aineissa mitä? Sieniä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Seuraa omaa sisäistä puhettaan. Kysyy itseltään, kuka siellä puhuu. Vaihtaa mitätöivien puhujien tilalle myönteiset. Usein tunnistaa puheesta jopa sen, onko se joku ikävä sukulainen, opettaja tai naapuri, joka on mitätöinyt ja vähätellyt itseä.
Tällaista valppauta jo muutama viikko, niin sisäisen puheen vaihtaminen kielteisestä kannustavaksi alkaa jo sujua.
Kiitos ohjeista! Onko mitään kirjaa tms mistä voisi lukea tästä lisää? Ap
Hakusanoilla'sisäinen puhe' ja 'sisäinen kriitikko' löytyy paljon Netistä. Kun laittaa hakuun lisäksi sanan 'kirja' löytyy muutama kirja suomeksi.
Suosittelen kirjaa Susanna Purra Kadonnut yhteys, löydä tunteesi voima. Hän puhuu hyvin siistä, että mustaa ei voi muuttaa valkoiseksi, vaan se pitää ensin muuttaa tummanharmaaksi, sitten vaaleanharmaaksi jne.
Myös schaub Alitajunnan voima.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Seuraa omaa sisäistä puhettaan. Kysyy itseltään, kuka siellä puhuu. Vaihtaa mitätöivien puhujien tilalle myönteiset. Usein tunnistaa puheesta jopa sen, onko se joku ikävä sukulainen, opettaja tai naapuri, joka on mitätöinyt ja vähätellyt itseä.
Tällaista valppauta jo muutama viikko, niin sisäisen puheen vaihtaminen kielteisestä kannustavaksi alkaa jo sujua.
Kiitos ohjeista! Onko mitään kirjaa tms mistä voisi lukea tästä lisää? Ap
Hakusanoilla'sisäinen puhe' ja 'sisäinen kriitikko' löytyy paljon Netistä. Kun laittaa hakuun lisäksi sanan 'kirja' löytyy muutama kirja suomeksi.
Suurkiitos! Menen heti etsimään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kirjaa Susanna Purra Kadonnut yhteys, löydä tunteesi voima. Hän puhuu hyvin siistä, että mustaa ei voi muuttaa valkoiseksi, vaan se pitää ensin muuttaa tummanharmaaksi, sitten vaaleanharmaaksi jne.
Myös schaub Alitajunnan voima.
Varasin jo kirjastosta tuon Purran kirjan, kiitos! Ap
Käytä omia aistejasi ja tunteitasi totuuden löytämisessä. Jos vaikka pelkäät jotain, niin silloin se on sinun totuutesi, vaikka kukaan muu maailmassa ei pelkäisi samaa asiaa. Jos näet että ruoho on vihreää, niin silloin se on sitä. Jos joku mokaa ja laittaa syyt sinun niskoillesi, niin sinä voi kertoa hänelle että ei, kyllä sinä ihan itse sen huonon valintasi teit.
Sanoisin että pitkälle pääsee miettimällä iltaisin ilman itsesyyllistämistä, että mitä virheitä teki päivän aikana ja mitä voi tehdä huomenna paremmin. Hyvä on myös miettiä lapsuudessa tapahtuneita asioita ja tiedostaa siinä yhteydessä, ettei lapsi ole koskaan syyllinen mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Olemalla rehellinen ja suoraselkäinen ihminen. Älä valehtele itsellesi, äläkä muille. Kun pienissäkin asioissa noudatat korkeaa moraalia, alkaa pikkuhiljaa muutos ja alat kunnioittamaan itseäsi. Jopa silloinkin kun kukaan ei ole näkemässä täytyy tehdä asiat oikein. Kannattaa myös muistaa että sinulla on moraalinen velvollisuus pitää itsestäsi huolta. Älä tähtää onneen, vaan nosta rima korkeammalle.
Tämä on paras neuvo, minkä olen koskaan lukenut tältä palstalta. Olen jo vuosia elänyt näin ja on auttanut. Taustani on vastaava kuin ap:lla.
Ulkopuoliset eivät ymmärrä, että narsistivanhemman kanssa ei voi onnistua koskaan, teki miten päin vaan. Lopulta suojellakseen itseään alkaa valehdella, välttääkseen jatkuvia haukkuja. Kasvaa siis kieroon. Tuosta tavasta pitää itse haluta aikuisena eroon parantuakseen.
Meditaatio ym. hienoja apuja myös, myöhemmin. Mutta pitää aloittaa ensin ihan perusasioista. Miettiä ja oivaltaa. Hakeutua ihmisten, joilla terve itsetunto ja tausta, seuraan.
Pikkuhiljaa. Oman mielen muuttaminen ei ole asia, joka tapahtuu viikoissa tai edes kuukausissa. Kiinnitä huomiota ajatteluusi ja muistuta itseäsi aina siitä, että sinun tunteesi ja ajatuksesi eivät ole sama asia kuin sinä itse. Ohjaa ajatteluasi lempeämmille radoille, vaikka se aluksi tuntuisikin teennäiseltä. Kunnnon kirjallisuus aiheesta voi auttaa, ei siis mikään huuhaaselfhelp vaan jokin ihan psykiatriaan perustuva kirja esim juuri huonon minäkuvan parantamiseen liittyen voi olla hyvä tuki, jos terapia ei ole vaihteht.
Olen kyllä jo nyt korkean moraalin omaava ja rehellinen (tietoisesti vahdin tätä etten ole tippaakaan samanlainen kuin vanhempani). Mutta ongelma on se etten koe ansaitsevani mitään. Siis ikäänkuin en ole sen arvoinen että voisin vaatia huomiota/arvostusta/kunnon palkkaa/hyvää kohtelua/jne.
Lapsenakaan ei saanut olla tarpeita, ja aikuisena on vaikea alkaa ”vaatimaan” tätä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä jo nyt korkean moraalin omaava ja rehellinen (tietoisesti vahdin tätä etten ole tippaakaan samanlainen kuin vanhempani). Mutta ongelma on se etten koe ansaitsevani mitään. Siis ikäänkuin en ole sen arvoinen että voisin vaatia huomiota/arvostusta/kunnon palkkaa/hyvää kohtelua/jne.
Lapsenakaan ei saanut olla tarpeita, ja aikuisena on vaikea alkaa ”vaatimaan” tätä.
Tämä siis ap
Subliminaalit auttavat joillain mutta ei läheskään kaikilla. Veikkaan että syy on kieli. Pitäisi olla suomeksi tehtyjä, ne on melkein kaikki englanniksi. Mutta tiedän kyllä että joku on onnistunut noiden kanssa.