Meiilä 3 poikaa

Ja nyt mies otti puheeksi, että miten olis 4... Harkinnassa vielä, kun toisetkin aika pieniä. Tyttö olis mukava saada, mutta poikakin tietenkin, kunhan olisi terve! Eniten mietityttää oma jaksaminen. Toisaalta menishän yksi vielä joukon jatkona.. Ja onhan se elämä aina suuri lahja! Onko sitä itsekäs, kun miettii sukupuolta tai omaa jaksamista, aina sitä pärjää. Vaikea päätös.

Itselle lapsen saanti on niin ihana asia, ja rakastan vilinää ympärilläni, joten siksi meille vielä lisää lapsia kiitos :).

sukupuoleen kun ei voi vaikuttaa, niin se on vaan mietittävä, että haluaako oikeasti sen neljännen lapsen, jos on kovin pieniä edelliset, miettisin juuri tuota jaksamista, ja sitä kuinka aikaa riittää kaikille. Jos kolmas olisi ollut tyttö, miettisittekö vielä neljättä? Eli onko taustalla se tytön kaipuu, joka on toisaalta ymmärrettävä. Toisaalta, jos lapsi on kuitenkin ihan yhtälailla rakas, sukupuolesta riippumatta, ja sen 4 lapsen haluatte, niin mikäpäs siinä, lapset on ihania :)



Minä voisin neljännen tehdä, mutta mies ei halua, joten nämä kolme riittää meille.

Jaatteko vastuun nyt jo puoliksi?

Mitä jos tuleva vauva olisi poika? Tai syntyisi vammautuneena, olisi ei-terve?

Kun esität isona toiveena "kunhan olisi terve".



Yksi lapsi lisää ei mene joukon jatkona, kyllä siitä on yhden lapsen verran enemmän hommaa. Toisekseen kun lapset kasvavat, omalle jaksamiselle on enemmän aikaa ja tilaa sitä mukaa kun lapset omatoimistuvat - uuden vauvan myötä tämä siirtyy muutamalla vuodella eteenpäin.

Miten raskausaika, jaksatko sen?

Entä asunto, auto - mahtuuko?



Oman jaksamisen miettiminen ei ole itsekästä - et ole hyvä äiti yhdellekään lapsellesi jos jaksamisesi on äärirajoilla.

molempaa sukupuolta on, olisi sinänsä ihana kokea kaikki plussa-raskaus-ensihetket -ihanuudet. Tosin käytännössä raskaus ja synnytys ei ole mulle ollenkaan ihania.... Lapsia kyllä jaksaisin vaikka 5.



Johonkin se raja pitää vetää ja mä taidan vetää sen 100%:sesti tähän, ennen vain 99%.....

Itsellä kaksi poikaa ja yksi tyttö. Tyttö oli se unelmien täyttymys, ihan niinkuin pojatkin, mutta eri näkökulmasta. kaikkia rakastan yhtä paljon :)



Kaverillani on neljä poikaa ja hän oli tosi väsynyt neljännen jälkeen sen ensimmäisen vuoden. Sanoi jopa kerran itse, että jos neljäs olisi ollut tyttö niin olisi jaksanut paremmin? Ehkä kuitenkin vaan psykologista, mutta voihan se sukupuolikin vaikuttaa jos on oikeen kovasti toivonut jompaa kumpaa?



Lapset on ihana lahja, päädyitte nyt mihin vaan niin tsemiä!!

joka menee joukon jatkona.

Kyllä jokaisen lapsen pitäisi olla ainutlaatuinen.

Tai edes sitä, että jos se sattuisi olemaan tyttö. Ikävää olla poika ja pettää vanhempien toive.



Terveisin äiti, kenelle tuli tyttö kahden pojan jälkeen ja silti halusi neljännen LAPSEN, joka ei mene joukon jatkona.

Meilläkin 3 poikaa ja neljäs hankinnassa. Siis lapsi, ei poika..

Itsekin mietin välillä tuota sukupuoli asiaa vaikka täysin turhahan se on! Pääasia on siinä että lapsi on terve. Eiköhän kaikki sitä ajattele? Eikä siinä nyt viilletä veittellä niitten haavoja joilla lapsi ei nyt syntyessään ollut terve -ei he kai toivoneet normitervettä lasta..

Itseäni pelottaa niinkin tyhmä ajatus että ajatteleeko joku meidän hankkivan rinsessaa. Ettei lapsi tule VAAN koska uusi vielä mahtuu!



Itse olen nelilapsisestä perheestä. Kolmas tyttö ja pikkuveljenä on poika. Joskus sitä lapsena ajatteli että kun rahat oli tiukalla että olisiko MINUN pitänyt olla poika? Koska vanhemmat vielä minun jälkeen lasta koitti ja SAIVAT pojan?

Olen miettinyt että jos neljäs olisi tyttö, niin jäisikö siitä omalle lapselle sille kolmannelle samat ajatukset mieleen kuin minulle? Jos saisi pojan niin olisi helpompi jättää lapsimäärä siihen.. ;)

jolla esim 4 tyttöä tai 4 poikaa? Onko se rehellisesti sanottuna ollut sitten pettymys jos tullut edelleen samaa sukupuolta? Ja varsinkin jos 4 poika, niin onko pettymys äidille ja vastaavasti 4 tyttö onko pettymys isälle?

että kunhan vain olisi terve. Meille on saanut tulla ihan millainen lapsi vain :) Sukupuoli, terveys jne eivät olleet meille raskausaikana tärkeitä, meille jokainen lapsi on yhtä arvokas.

Ja tiedän, etten ole ainoa joka on ajatellut näin eli eipä yleistetä! Ja mitään uskonnollista taustaa tai näkemystä ei ole.



t. kolmen äiti (ja kaikki kolme siis terveitä)

olisi kannattanut tehdä neljäs heti kolmannen perään. Meillä on 2 vanhempaa vuoden välein ja sitten reilut 2 v kolmanteen, ja se kolmas on kyllä kaiken aikaa ollut kolmas pyörä - tuntuu että lapset kannattais tehdä pareittain.

Itse ainakin olen nyt lapseni tehnyt, kaksi riittää meille. Pidän lapsista, mutta työtä heistä riittää - ei vain vauvana, vaan myös teini-iän haasteissa... Haluan itsekin jo työelämään toteuttamaan itseäni ja hankkimaan rahaa.



Vanhempana haluan antaa lapsilleni aikaa ja henkistä tukea, olla mukana elämässä. Kasvattaminen taitavaksi, tasapainoiseksi ja onnelliseksi kansalaiseksi on ihan työläs juttu. Isossa joukossa ei enää ehdi antaa sitä henkilökohtaista tukea niin paljoa.



Vanhempien oma jaksaminen on huomioitava. Stressifaktori on kympillä jo pienemmänkin porukan kanssa.



Myös taloudellinen tilanne on tärkeä. Talot, autot ja mahdollisuudet ostella, harrastaa, matkustaa ym. eläminen maksaa isolle perheelle enemmän. Perintöäkin jää enemmän, kun ei ole seitsemää veljestä jakamassa vanhempiensa pesää.



Kotityötä on lisää; pyykkiä, siivoamista, kauppakäyntejä sekä henkilökohtaisia setvimisiä: koulunkäynti, hammaslääkärit, harrastukset jne.



Mitä siihen sukupuoleen tulee, niin niitä tyttöjä teillä alkaa vilistä sitten viimeistään, kun veljekset ovat mopoiässä ja alkavat tuoda tyttöystäviään kylään.



Terveys on oikeasti tärkeä tekijä. Jos lapsi onkin vammainen jo syntyessään tai ilmenee jotakin kehityshäiriöitä kouluiässä tai sairastuu teininä masennukseen tai vanhemmat sairastuvat tms. on tilanne perheessä heti toinen. Jaksatteko?



Mutta en siis halua neuvoa ap:tä tai muidenkaan elämänvalintoja arvostella, tämä vain oma näkemykseni. Pohdintaa ja järkeä peliin, aina ei voi pelkillä tunteilla mennä.

että kunhan vain olisi terve. Meille on saanut tulla ihan millainen lapsi vain :) Sukupuoli, terveys jne eivät olleet meille raskausaikana tärkeitä, meille jokainen lapsi on yhtä arvokas.

Ja tiedän, etten ole ainoa joka on ajatellut näin eli eipä yleistetä! Ja mitään uskonnollista taustaa tai näkemystä ei ole.

t. kolmen äiti (ja kaikki kolme siis terveitä)

sama täällä. Kärsin lapsettomuudesta yli 5 v ja sitten kun vihdoin ja viimein tulin raskaaksi, en voinut kuvitellakaan että tekisin abortin jos lapsi ei oliskaan terve. Tai olisiko sukupuolella ollut merkitystä.

Nyt meillä on maailman suloisin pieni poika ja tuskin toista ikinä tulee. Tietenkin ottaisimme vastaan, mutta aika loppuu kesken. Ollaan onnellisia mitä saatiin.