Minkälainen mies ostaa vaimolleen tuliaisia tai lahjoja silloin tällöin?

ei minun ainakaan. ihmettelisin jos saisin edes syntymäpäivälahjan, joululahjan, tuliaisista puhumattakaan. kyllä on omat hankinnat aina päällimmäisenä mielessä, eikä edes lasten lahjoihin ole koskaan mitään antanut.

mieheni ostaa useinkin, ei vain merkkipäivinä vaan esim. jos näkee kaupassa mun tyyliset kengät niin tuo tullessaan :-) kukkia osti ennen paljonkin, kunnes sanoin että kauniisti tehty, mutta voidaan käyttää se raha muuhun mukavaan ja tarpeelliseen :-)

ja mieheni muutoin on kyllä perus suomalainen harvapuheinen ja ei mikään hellyyden osoittaja tyyppi

ja minkälainen; no ihan tavallinen, suomalainen mies. Ostaa tuliaisia (matkustaa paljon myös ulkomailla) ja tietty lahjoja. Tietää tasan mun maun ja koon (esim. ihania alusvaatteita osaa ostaa), ilahduttaa usein ylläreillä ja se on niin ihanaa. Tätä tapahtuu ihan pitkin vuotta (voi kai sanoa silloin tällöin) ja meillä niin normaalia. Mutta niin ostan minäkin. Ps. tätä jatkunut jo 16 vuotta,

Siis tuliaisia, lahjoja ostaa jouluna ja synttärinä. Ostaa myös meidän tyttärelle tuliaisia, ja tuo tuliaiset ihan oma-alotteisesti.

Tuo suklaata, kukkia tai jotain muuta yllätyksenä töistä tullessaan jne.

olen kai tottunut että miehet tuovat lahjoja. Tällä hetkellä ei tosin elämässäni ole miestä mutta kyllä ex-mies toi lahjoja vaikkapa salmiakkiaskin huoltsikalta.



Isänikin tuo vielä 40v avioliiton jälkeen lahjoja äidilleni, vaikkapa kevään ensimmäiset valkovuokot metsäretkeltään tai ässäarvan tai kukkakimpun kun sattui ajamaan kukkakaupan ohi.



Mihinkään suuriin lahjoihin en ole tottunut, mutta kyllä kotona aina pitää olla tuorekukkakimppu, nykyisin joudun ostamaan itse kun ei ole sitä miestä.

Ihan tavallinen duunari paperitehtaalla, perus ukonköriläs ainakin ulkoisesti, tuo noin kerran kuussa kukkia, muistaa lahjoilla nimipäivänä, äitienpäivänä, hääpäivänä, synttärinä ja jouluna. Viime viikolla toi mulle yllärinä hiustenhoitotuotteita kun oli kauppareissulla huomannut kampaamokaupan alen, lahjoiksi ostaa yleensä kauneudenhoitotuotteita tai koruja.

Kai siinä on vähän sellaista pahoittelua, että on niin paljon poissa. Olen pyytänyt tuomaan paikallisia viinejä ja juustoja plus muita elintarvikkeita, joskus tulee jotain tavaraakin.

sekin olisi jo jotain että edes muistaisi jonkun muun synttärit kuin omansa... viimeksi kun esikoinen täytti 3 vuotta, hänen mielestään ei tarvinnut järjestää synttäreitä tytölle, koska "päivähoidossa ne juhlii niitä kuitenki, ni miks niitä nyt sit pitäs viel kotonaki juhlia". itse odotin tätä kuopusta silloin aika alkuvaiheessa ja pahoinvoinnit yms. muut alkuraskauden ongelmat oli sen verran pahoja, etten jaksanut ruveta asiasta taistelee enkä yksinäni järjestämäänkään mitään synttäreitä, mutta harmittaa tytön puolesta. vaikka ei tuo taida itse edes tajuta koko asiaa :)



mun synttärit oli kolme viikkoa sitten, kuopuksemme syntyi kaksi viikkoa sitten - kumpikaan ei saanut miehessä aikaan mitään reaktiota. mun synttärit mies muisti vasta, kun kuopus oli syntynyt ja äitinsä soitti onnitellakseen, ja onnitteli samalla myös mua. "ai nii, sullaki oli synttärit. mä en kyl ostanu mitään lahjaa, mut ei kai mun enää kannatakaan mitään ruveta ostaa ku nehän oli jo."



mut auta armias jos/kun hänen synttärinsä lähestyvät ja mä yritän, kuten joka vuosi, selittää hänelle että kun ei täällä muidenkaan synttäreitä muisteta niin ei kai sunkaan - siitä seuraa kuitenkin aina 2-3 viikon mittainen murjotusjakso. mä olen monesti sanonut, että ostan ekan synttärilahjan hänelle sitten, kun itsekin sellaisen joskus häneltä saan, ja rupean tuomaan työ- ja muilta reissuiltani tuliaisia sitten kun hänkin tuo keikkamatkoiltaan mulle jotain muutakin kuin krapulaisen olonsa. silti ottaa päähän kun hänellä on oikeus murjottaa, mutta kun mulla on paha mieli tai murjotan vastaavista tilanteista, hän ihmettelee sitä ja suuttuu lopulta kun "sä oot aina niin pirun pinnallinen".

Ja myös sen, millainen mies muistaa hääpäivän?

On muutenkin tosi ihana. Saan yleensä jotain hyödyllistä kun itse ei kotiäitinä tule ostettua itselle (kännykkä, läppäri, digikamera yms) mutta synttärinä yleensä jotain henk.koht kuten koruja, alusvaatteita. Tuo aina tuliaisia (suklaata, paikallisia herkkuja).. Myös yllättää arkena kukkakimpuin. Lapsia muistaa myös aina. Kyllä opettaisin jos ei osaisi muistaa rakastaan!

Ja sellainen, joka on jäänyt suureksi lapseksi, haluaa että omat juhlat muistetaan muttei koskaan muista muiden merkkipäiviä.



Tällaiset johtopäätökset tein luettuani tämän ketjun.

Hän on ihan tavallinen suomalainen, joka työskentelee tehtävissä, jossa on jonkin verran matkustusta.



Merkkipäivät hän muistaa aina, silloin saan yleensä jotain isompaa. Matkoilta hän tuo usein ainakin suklaata. Joskus kauppareissulta tulee kukkakimppu ihan vain perjantain kunniaksi.

sekin olisi jo jotain että edes muistaisi jonkun muun synttärit kuin omansa... viimeksi kun esikoinen täytti 3 vuotta, hänen mielestään ei tarvinnut järjestää synttäreitä tytölle, koska "päivähoidossa ne juhlii niitä kuitenki, ni miks niitä nyt sit pitäs viel kotonaki juhlia". itse odotin tätä kuopusta silloin aika alkuvaiheessa ja pahoinvoinnit yms. muut alkuraskauden ongelmat oli sen verran pahoja, etten jaksanut ruveta asiasta taistelee enkä yksinäni järjestämäänkään mitään synttäreitä, mutta harmittaa tytön puolesta. vaikka ei tuo taida itse edes tajuta koko asiaa :)

mun synttärit oli kolme viikkoa sitten, kuopuksemme syntyi kaksi viikkoa sitten - kumpikaan ei saanut miehessä aikaan mitään reaktiota. mun synttärit mies muisti vasta, kun kuopus oli syntynyt ja äitinsä soitti onnitellakseen, ja onnitteli samalla myös mua. "ai nii, sullaki oli synttärit. mä en kyl ostanu mitään lahjaa, mut ei kai mun enää kannatakaan mitään ruveta ostaa ku nehän oli jo."

mut auta armias jos/kun hänen synttärinsä lähestyvät ja mä yritän, kuten joka vuosi, selittää hänelle että kun ei täällä muidenkaan synttäreitä muisteta niin ei kai sunkaan - siitä seuraa kuitenkin aina 2-3 viikon mittainen murjotusjakso. mä olen monesti sanonut, että ostan ekan synttärilahjan hänelle sitten, kun itsekin sellaisen joskus häneltä saan, ja rupean tuomaan työ- ja muilta reissuiltani tuliaisia sitten kun hänkin tuo keikkamatkoiltaan mulle jotain muutakin kuin krapulaisen olonsa. silti ottaa päähän kun hänellä on oikeus murjottaa, mutta kun mulla on paha mieli tai murjotan vastaavista tilanteista, hän ihmettelee sitä ja suuttuu lopulta kun "sä oot aina niin pirun pinnallinen".

Ne voi olla pieniä huumorijuttuja, herkkuja (mausteita, öljyjä, kahvia tms), joku kirjalöytö divarista. Yritän muistaa myös häntä. Nää spontaanit arkilahjat on yleensä halpoja, merkkipäivinä ja jouluna voi sitten olla arvokkaampaakin.

sekin olisi jo jotain että edes muistaisi jonkun muun synttärit kuin omansa... viimeksi kun esikoinen täytti 3 vuotta, hänen mielestään ei tarvinnut järjestää synttäreitä tytölle, koska "päivähoidossa ne juhlii niitä kuitenki, ni miks niitä nyt sit pitäs viel kotonaki juhlia". itse odotin tätä kuopusta silloin aika alkuvaiheessa ja pahoinvoinnit yms. muut alkuraskauden ongelmat oli sen verran pahoja, etten jaksanut ruveta asiasta taistelee enkä yksinäni järjestämäänkään mitään synttäreitä, mutta harmittaa tytön puolesta. vaikka ei tuo taida itse edes tajuta koko asiaa :)

mun synttärit oli kolme viikkoa sitten, kuopuksemme syntyi kaksi viikkoa sitten - kumpikaan ei saanut miehessä aikaan mitään reaktiota. mun synttärit mies muisti vasta, kun kuopus oli syntynyt ja äitinsä soitti onnitellakseen, ja onnitteli samalla myös mua. "ai nii, sullaki oli synttärit. mä en kyl ostanu mitään lahjaa, mut ei kai mun enää kannatakaan mitään ruveta ostaa ku nehän oli jo."

mut auta armias jos/kun hänen synttärinsä lähestyvät ja mä yritän, kuten joka vuosi, selittää hänelle että kun ei täällä muidenkaan synttäreitä muisteta niin ei kai sunkaan - siitä seuraa kuitenkin aina 2-3 viikon mittainen murjotusjakso. mä olen monesti sanonut, että ostan ekan synttärilahjan hänelle sitten, kun itsekin sellaisen joskus häneltä saan, ja rupean tuomaan työ- ja muilta reissuiltani tuliaisia sitten kun hänkin tuo keikkamatkoiltaan mulle jotain muutakin kuin krapulaisen olonsa. silti ottaa päähän kun hänellä on oikeus murjottaa, mutta kun mulla on paha mieli tai murjotan vastaavista tilanteista, hän ihmettelee sitä ja suuttuu lopulta kun "sä oot aina niin pirun pinnallinen".

kukkia ihan spontaanisti varmaan melkein kerran kuussa.



Lisäksi muistaa synttärit, hääpäivän yms.



Mun mies on muutenkin ihana. Tosi perhekeskeinen ja symppis. Sellaiset miehet siis ostavat vaimolleen tuliaisia tai lahjoja silloin tällöin.