Akateeminen nelikymppinen, joka ei koskaan päässyt "uraputkeen", vaan tekee jotain ihan perushommaa.
Kommentit (7)
Uraputkeen et enää pääse, juna meni 30-vuotiaana, mutta ihmisen lienet ihan hyvä tyyppi.
Sama täällä, mutta mua ei haittaa :) t. I h m i s r o s k a
Meitä on paljon. - Suomessa nuoremmisa ikäluokista on enemmän kuin puolella on vähintään optio saada suorittaa korkeakouu/ yliopisto tutkinto. Ei akateemsiuus ole enää lupaus tai tae mistään. Harvassa ovat taloudellisesti supermenestyneet ja uratykit. Akateemisuuen arvo on jossain muussa kuin vain korkeassa palkassa. Korkeakouluus on osin inflatoitunut.
Olen. Amk ensin, siihen sopivaa työtä löytyi. Mutta sitten keksin jatkaa DI:ksi. Opinnot menivät väkisin vääntämällä läpi, eikä niiden jälkeen edes napannut koulutusta vastaava homma. Vuosi työttömänä, 5 vuotta töissä, taas vuosi ilman työtä. Nyt pääsin tekemään ainakin koulutuksen alaan liittyviä töitä, mutta kovin korkealle en ehkä tässä pääse, eikä oikeastaan haittaisikaan. En halua työtä, jossa työasiat pyörivät päässä vapaallakin.
Voi olla sata kertaa tyytyväisempi ihminen kuin joku ns uraputkityyppi ;)
Se on hienoa, että ihminen voi menestyä, vaikka ei ole hienoa opinto- ja uraputkea tai fiiniä perhetaustaa. Tuli vaan mieleen lukiessani Sean Conneryn taustoja.
"Sean Connery syntyi Edinburghissa rekkakuskin ja siivojan lapseksi. Hän jätti koulut 15-vuotiaana ja liittyi Britannian merivoimiin. Connery oli kolme vuotta laivastossa, mutta joutui jättämään sen mahahaavan takia. Tämän jälkeen hän työskenteli muurarina, hengenpelastajana, rekkakuskina ja ruumisarkkujen viimeistelijänä."
Onko ihan ih misjät että? Onko mitään tulevaisuutta?