Millainen lapsiluku alkaa jo herätellä sinussa myötähäpeän tunteita?

on kerran aikaa ihmetellä/hävetä toisten ihmisten valintoja!!



Ei minulla vain ole aikaa moiseen turhuuteen, mutta minä olenkin suurperheen äiti;)

Osui ja upposi!

Mistähän kertoo, että täällä suurperheelliset kiihkeesti puolustaa omaa haluaan lisääntyä???

Mun mielestä on kans itsekästä hankkia iso liuta mukuloita. Kyllä kolmessa pitäis piisata sisarusparvi ja leikkikavereita ja aikuisuudenkin yhteisöä.

Musta on aika jännä, että suurperheidne äidit täällä puolustelee lisääntymistään.

Ja miten te oikein kuvittelette että on muka yhteiskunnalle hyödyksi, että eka opiskelette yhteiskunnan tuella yhden ammatin, teette muksun tai pari, sitten eka ammatti ei kelpaakaan enää ja opiskelette toista ammattia, teette taas muksun ja hoidatte sitä kotona ja sitten pitääkin opiskella yhtieskunnan tuella kolmatta ammattia, kun kukaan ei edelleenkään huoli teitä töihin, kun aina on joku lapsi kipeenä ja pitää mennä kotiin hoitaan.

Jos haluatte suurperheen, älkää tuhlatko yhteiskunnan varoja opiskeluun ennen kuin olette tosissanne ja oikeasti lähdössä työelämään.

Ja keillähän täällä on aikaa olla niin kovin puolustelemassa "omia" valintojaan!?! Buahhahhaa :-D

Millä ihmeen perusteella joku voi väittää suurperheellisiä sosiaalipummeiksi? Jos minimiäitiyspäiväraha ja lapsilisät siihen titteliin oikeuttaa, ei väittäjä tiedä mistään mitään.Itselläni lapsia yli kymmenen. Jokaisen olen itse kotona hoitanut, ei päivääkään kunnallisessa hoidossa. Mikä summa tästä onkaan yhteiskunnalle säästynyt. Siis nimenomaan säästynyt.Kun lapset ovat sairastaneet, äiti on ollut kotona hoitamassa. Ei ole tarvinnut isän olla töistä pois sairaan lapsen takia. Säästöä tämäkin. Ja onko kukaan koskaan kenties miettinyt, kuka maksaa tulevat eläkkeemme? Veronmaksajia tämä maa kyllä tarvitsee... Että se siitä sosiaalipummiudesta... Kiitos vain kaikille arvostuksesta

Onko sinulla lukihäiriö?... Kyllä ne sinun 15 LASTASI tulevat yhteisunnalle kalliimmaksi kuin minun kaksi. AIKUISENA ja työssäkäyvänä tilanne VOI olla eri, mutta sitähän ap ei ole kysynytkään :-)

töissäkin käyn ja ihan itte lapseni halunnuteikä mies pakottanut. Sulle siis yksi selitys lisää:sisaruksista on toisilleen paljon iloa ja viimeistään sitten kun vanhemmista aika jättää.

Yli kolmen menevä lapsiluku herättää häpeän lisäksi sääliä. Tilanne on joko niin, että nainen on "hellan ja nyrkin välissä" eli mies siittää vaimon jatkuvasti jotta vaimo pysyisi kotona. Tai sitten nainen on liian laiska lähteäkseen töihin. Ja kolmas syy jonka olen kuullut on "vanhuuden turva".

no tuota, ei minua hävetä muiden lapset, ei ollenkaan. Itse asiassa ihailen suuresti niitä lempeitä ja kärsivällisiä äiti-ihmisiä, joita tunnen ja jotka ovat jaksaneet hoitaa monta lasta.



Mutta rehellisesti sanottuna, minua hävetti lapsena se, että meitä oli niin monta ja äitini oli yh. Ja joutui käydä töissä ja eihän meile tietenkäään jäänyt aikaa. Kotona oli ahdasta. Ei aikaa meille lapsille.



Eri asia on suuret perheet, joissa mies tienaa hyvin ja äiti on lempeä pullantuoksuinen kotiäiti. oma sukulaisperhe on tällainen ja kaikki lapset ovat erittäin hyvin menestyneet (monta yliopistotutkintoa lapsilla)



Ja vastaavasti minua hävettäisi, jos minulla itselläni olisi yli 2 lasta, koska en ole rikas enkä lempeä enkä kärsivällinen enkä epäitsekäs. en jaksaisi passata montaa lasta/isoa perhettä. Masentuisin.



Joten: en häpeä muiden lapsia. IHailen isoja perheitä, joissa lapset viihtyvät yhdessä ja heidät hyvin hoidettu.

Mutta koska itse köyhä, häpeäisin jos tekisin paljon lapsia

tekstiä taas täällä. Jälleen kerran mietin, että miksi ihmeessä edes luen tätä palstaa.. Surettaa, että millaiset ihmiset lapsia kasvattaa. Olennaista ei ole mielestäni lapsiluku, vaan se, että lapsia rakastetaan, koti on hyvä ja turvallinen paikka, lapsia ei kyllästetä materialla vaan annnetaan heille normaalia yhdessä oloa. Ekologisuus ei liene kiinni myöskään lapsiluvusta, nelihenkinen perhe, jossa ei kierrätä, syödään pääosin liharuokia eikä olla muutenkaan energiapihejä voi olla paljon suurempi rasite luonnolle kuin monihenkinen ekologisesti ajatteleva perhe. Eräs ilmastoasioihin perehtynyt professori totesikin tähän suomalaisten lapsilukuun liittyen, että katastrofi olisi se, että ei syntyisi riittävästi suomalaisia, jotka kouluttautuvat ja toimivat aikuisina maapallon hyväksi eri ammateissa, vaikka kehittyneet maat ovat pääosin koko ilmastokriisin syyllisiä, sieltä maista myös ne puhtaammman teknologian kehittäjät tulevat.



Ei voi olla tulematta mieleen, että uraäiditkö täällä oman tunnon tuskissaan haukkuvat kotiäitejä laiskoiksi vai mikä on ongelma jonkun kotona olossa?? Itse olen akateeminen, jäämässä kolmannesta kotiin ja koen olevani kyllä kaikkea muuta kuin laiska, vaikka nyt haluankin olla kotona kauemmin kuin sen 1,5 vuotta mitä aiemmista. Hirvittävän ahdasmielistä porukkaa.

sillä ajattelen, että jokainen päättää itse oman perheensä lapsiluvusta, ja on toivon mukaan itse siihen tyytyväinen =)



Meillä on 4 lasta, ja viidettä "työstetään" (ei siis tulossa, mutta toiveissa kyllä), ja en kyllä tunnista yhtäkään "merkkiä" näistä mitä lueteltu on vastaan suurperheitä.

Emme ole sossupummeja, kun emme edes saa yhteiskunnalta lapsilisiä ja äitiyspäivärahoja lukuunottamatta mitään "tukiaisia".

Mieheni on korkeasti koulutettu, ja kykenee hyvin elättämään perheensä.

Itselläni opistoasteen tutkinto, ja työelämässäkin olen ollut mukana, joskin viihdyn paremmin kotona lastemme kanssa ;)

Ja ihan yhdessä olemme päättäneet perheenlisäyksistä, en ole väkisinmaannut miestäni ;)



Asumme omistusasunnossa pk-seudulla.

Meillä on varaa (ja tahtoa) matkustaa koko perheen voimin kerran/kahdesti vuodessa ulkomaille, matkailu on yksi intohimoistamme.

Lapset saavat harrastaa, ja ovat siististi ja asiallisesti puettuja.

Ja ihan tasa-arvoinen ja onnellinen parisuhde meillä vanhemmilla on

'omaa laiskuutta tai mukavuudenhalua':

Ei mitään myötähäpeää, vaan jonkinlaista sääliä

Vierailija - 05.06.09 08:39 (ID 8778658)

enkä tiedä edes miksi. ... Omaa laiskuuttani varmaan tai mukavuuden halua, mutta jos lapsia on 4 tai enemmän, niin jonkinlainen sääli on ehkä se lähin tunne, mikä herää.

Noin viiden jälkeen ihmettelen ainoastaan miten vanhemmat jaksavat. Kahdeksan jälkeen ihmettelen miten viitsivät.



Myötähäpeää en todellakaan silti tunne.

kahdentoista lapsen kulutusjuhla

kauhisteli, että on nyppyiset vaatteet. Eikähän ne ole ennemmin KIERRÄTYSJUHLAT?

Itse ehdin täyttämään 22 kun toinen lapsemme syntyy. Ja 5 lasta ainakin on toiveissa :)

Ammatti löytyy, vakituinen työpaikkakin. Eikä tartte edes kotoa liikkua mihinkään :)

Meidän perheessä on 3 lasta, 9/6/2-vuotiaat + mies.

Ja minä viihdyn kotona hyvin, vaikka kaipaankin välillä myös työmaailmaan takaisin.

Olen ollut kotona esikoisen syntymästä lähtien, laskit aivan oikein: 9-vuotta.

Enkä ole kouluttamaton, vaan: Diplomi-insinööri joka työskentelee: Suunnittelijana.

Töitä olen paiskinut usean vuoden ennen lapsia, ja nyt on heidän aika olla meidän elämän tärkeimmät asiat.

Yhteiskunnan elättejä emme siis ole ;)

Maksamme kiltisti oman talomme lainaa rehellisesti omalla rahalla, eikä millään tukirahoilla.

Töissä kerkeän olemaan vielä liian monta vuotta, ennen eläkettä, niin miksi en nauttisi nytten ajasta lasteni kanssa?

Koskaan en enään saa heitä pieniksi takaisin, vaikka tahtosinkin.

Tiedän myös sen, että kaikilla perheillä ei mahdollista olla kotona lastensa kanssa vaikka haluaisi, mutta meillä on niin me olemme, vielä toistaiseksi.

....jos perheessä on neljä lasta (tai enemmän) niin tulee mieleen että äiti on vain kotona viihtyvä kouluttamaton lastenteko- ja -hoitokone joka ei ole päivääkään työelämässä ollut eikä tule olemaankaan. Yhteiskunnan elätti siis.

isosta lapsikatraasta, mutta myötätuntoa äidin työmäärästä kyllä tunnen. Iso suku on rikkaus. Tietysti suotavaa on että se äiti on oikeasti halunnut ja jaksaa olla äitinä suurelle perheelle. Minusta suuret perheet on komeita katsella.

mieti sitä lapsimäärää vaan lasten äidin ikää ja lasten lukumäärää.

Esim. tiedän yhden 24v 4 lapsen äidin ja se minusta on tosi säälittävää. Äiti on ollut lapsi itsekkin alkaessa pukkaan lapsia maailmaan, koulut on käymättä, nuoruus elämättä, työkokemus hankkimatta rahaa ei osaa käyttää, yleissivistys olematonta jne. Tilanne ei tule koskaan muuttumaan. Haaveilee opiskelusta ja töistä, mutta talous ei anna mahdollisuutta opiskella ja töitä ei ikinä tule saamaan ilman koulutusta ja työkemusta.

Tulee vain mieleen että minkähänlaisia ruutipipoja nuo vanhemmat kasvattavat, kaltaisiaan?

Varsinkin tuonne pohjoisen kotikylille jäi moni tuttu peruskoulun tai lukionkin jälkeen kotirouvaksi, ovat tekaisseet 4-6 lasta. Ei ole koulutusta, ei töitä, eikä mitään mahdollisuuksia enää lähteäkään muualle opiskelemaan kun on ne lapset. Paitsi yhden tutun tiedän, joka 5:n lapsen jälkeen lähti sitten opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Mikäs siinä, mutta kun ei siellä muuttotappiokunnassa oikein ole enää juuri muita lapsia kuin hänen omansa ja hänen kaltaistensa (jotka siis myös ovat äitinsä kanssa kotona). Olisi nyt opiskellut edes vanhustenhoitajaksi, niitä siellä riittäisi...

miten ihmisestä voi saada huonon kuvan jos alle 25-vuotiaana on kaksi lasta?

Kai sitä saa jo parikymppisenä alkaa elää "aikuisten" elämää, ottaa asuntolainaa, mennä naimisiin, tehdä lapsia jne..

Ehkä kyllä enemmän sääliä, mutta myös "Eikö nuo tiedä ehkäisystä mitään?"

Kävikö mielessä että kaikki suurperheen äidit ei ole JOUTUNU imettämään jne. vaan ihan on tykänneet siitä touhusta, ja rakastaa ihan pyyteettömästi lapsiaan?!

Eikä mulla ole koskaan päällä virttyny t-paita ja collegehousut! Vaan tiukat farkut ja hyvännäkönen paita! Ei pidä ajatella että suurperheen äiti on aina väsynyt ja ränsistyneen näköinen!

t:6 lasta ja mielestäni ihan hyvin jaksava ja hyvännäköinen mimmi :)

Siis jos nuorena alkaa tekeen lapsia niin sitä voi "nuorena" lopettaa, siinä iässä kun kanssasisaret alkaa niitä esikoisia pukkaamaan ja miettimään että minne ne laittaa hoitoon, on meillä muutamalla hyvä sanoa että lapset on tehty eikä työnantajan tartte pelätä että ois äiskärille jäämässä! Ja ite kyllä aion kouluun mennä ja kakarat tykkää koulusta ja on kiva vain kun voi niitä kotonakin opettaa ja auttaa enemmän. Ainakin mun lasten luokilla on monta lasta joiden vanhemat ei töiltään ehdi kouluhommissa autteleen. Ne säälittää.



Puolustan nyt kovasti itseäni. Mutta samalla muitakin suurperheellisiä.

Minusta on tyhmää sanoa että säälittää kun on monta lasta nuorella. Sekö ois tärkeempää että sais mennä ja rellestää ja riekkua äijien kans kuin että sais jakaa oman rakkaan miehensä kans ihanan arjen iloineen ja suruineen. Ja sitten kun on ne lapsetkin aikusia, on vielä aikaa ja voimia ja virtaa lastenlapsillekin?



Minä rakastan lapsia. Ei sitä voi muuten selittää että lapsia on paljon. Ja tykkään että meillä käy lapsilla kavereitakin kylässä.

-Eläkää ja antakaa muidenkin elää! Ihan jokaisen omalla tyylillään.

ja ylpeitä itsestänne. näin teidän ei tarvitse hävetä tai tuntea sääliä muita kohtaan.

Itsellä neljä lasta vain 4kk-12v - lisää haaveissa... Ihailen niin suuria kuin pieniä perheitä, joissa lapsia hoidetaan hyvin ja heihin panostetaan. Surullisin tuntemani tapaus on yhden lapsen perhe, jossa lapsen kanssa ei jakseta/viitsitä tehdä mitään vaan lapsi istuu päivät joko telkkarin ääressä tai piirtelemässä hiljaa, kun leikin ääniä eivät vanhemmat siedä. Ulos mennään joskus, kun vanhempia sattuu huvittamaan.



Ja täällä av:lla aina saa sen kuvan, että vain akateemisella ihmisellä on oikeus tehdä lapsia yksi tai useampia. Me emme ole akateemisia, miehelläni on yritys ihan opistotason pohjakoulutuksella. Hän on alalla, jolla moni akateeminen kaipaa hänen apuaan, noilla kun usein on peukalo keskellä kämmentä toisin kuin miehelläni.



Hyvin yritys elättää perheen ja minäkin olen tuolla autellut, kun lasten kanssa touhuamiselta ehdin. Minulla vain lapsilisät ja minimiäitiysraha omana tulona. Perheen elättää miehen yritys. Lienen siis moninkertainen lusmu ja elätti paitsi yhteiskunnalle myös miehelle.