Missä asioissa et tee kompromisseja parisuhteessa?

En tee oikein missään asioissa kompromisseja. Tai sanotaan näin, että jos asia on minulle yhdentekevä, joustan kyllä, mutta kaikki minulle tärkeät asiat teen oman pääni mukaan. Voin siis hyvin lähteä syömään sushia, vaikka itse olisin sillä kertaa valinnut pitsan, mutta viikon ainoaa vapaapäivää en odennäköisesti käytä anoppikyläilyyn, vaikka kuin nätisti pyydettäisiin.

Yleisesti ottaen jos ei löydy ratkaisua, joka on kummastakin hyvä, kumpikin tekee sitten itsekseen oman päänsä mukaan.

Koirien lukumäärä ja rodut. Koska koirat ja koiraharrastus ovat elämäntapani, ei minulle aseteta ehtoja esim. siitä että saan pitää vain yhtä koiraa kerrallaan tai koiran tulee olla pieni. Tämän teen selväksi jo parisuhteen alussa.

En suostu olemaan ilman seksiä ja pornoa. Kovasti on yritetty vaatia, mutta jos ei keskustelemalla ymmärretä, miten tärkeitä ne ovat, niin olen aina lähtenyt. Nykyisen kanssa asia ok.

Koirat on tärkein asia missä en tee kompromisseja. Niiden määrän ja niihin kuluvan rahan päätän ja hoidan minä. Toinen on tupakointi, se on ehdoton no no. Lisäksi jos kannattaa kokoomusta, persuja tai kristillisiä tai on uskovainen niin ei mahduta samaan junaan.

Minun ruokavaliooni ei saa puuttua.

Sellaista miestä en katso, joka pihtaa ja/tai kieltää itsetyydytyksen ja/tai pornon. Next!

Olen 51 viikkoa hyvin joustava asioiden suhtee, mutta jouluna olen christmaszilla😂

Vierailija kirjoitti:

En tee oikein missään asioissa kompromisseja. Tai sanotaan näin, että jos asia on minulle yhdentekevä, joustan kyllä, mutta kaikki minulle tärkeät asiat teen oman pääni mukaan. Voin siis hyvin lähteä syömään sushia, vaikka itse olisin sillä kertaa valinnut pitsan, mutta viikon ainoaa vapaapäivää en odennäköisesti käytä anoppikyläilyyn, vaikka kuin nätisti pyydettäisiin.

Yleisesti ottaen jos ei löydy ratkaisua, joka on kummastakin hyvä, kumpikin tekee sitten itsekseen oman päänsä mukaan.

Teethän sinä kompromisseja asioissa, jotka eivät ole niin tärkeitä sinulle. Se on hyvä. Ja se, että jos kompromissia ei löydy niin ei tehdä, niin kuin toinen sanoo vaan kumpikin tekee kuten haluaa. Toki on asioita että kompromissien teko olisi tarpeellista. Silloin tavallaan kumpikin joustaa ja tehdään hieman molempien mukaan, ns. keskitie.

Haluan omaa aikaa. Paljon. Joku lahkeessa roikkuva kultainennoutajamies olisi aivan katastrofaalinen kumppani minulle.

JA haluan, että minulla on vapaus päättää itse menemisistäni.

Haluan vastavuoroisuutta. Vaikka olenkin vahvaluontoinen ja pitkälle oman tieni kulkija, niin en halua miestä, jota täytyy vetää perässä.

En taida olla ehdoton muissa kuin nimenomaan asioissa, joita useimmat pitävät aika itsestäänselvinä eli en hyväksy väkivaltaa, kaltoinkohtelua tai pettämistä. Mutta on joitakin asioita, joita pidän henkilökohtaisina eli sikäli sellaisina, joissa ei edes tarvitse pyrkiä kompromissiin kuten omat rahat, oma ruokavalio, omat laitteet (so. meillä ei jaeta laitteita tai niiden salasanoja; molemmilla on oikeus syödä oman ruokavalionsa mukaisesti; molemmat laittavat saman summan yhteisten menojen kattamiseksi ja muu on täysin omaa rahaa). Jonkin verran kompromisseja sitten tehdään omissa menoissa eli otetaan tarvittaessa huomioon toisenkin tarpeet, mutta esimerkiksi oikeus matkustella myös yksin tai kavereiden kanssa on molemmille itsestäänselvyys, josta kumpikaan ei varmasti olisi valmis luopumaan. Samaan luokkaan laitan kaverit ja sukulaiset siinä merkityksessä, että kummankaan ei tarvitse vastoin tahtoaan lähteä heitä tapaamaan saati huolehtia esim. joululahjoista tai muusta muistamisesta.

Mustasukkaisuus ja menojen kontrollointi. Jos haluan mennä miespuolisen ystävän kanssa iltaa viettämään tai reissuun, niin kumppanilla ei ole tuohon mitään muuta sanottavaa kuin pidä hauskaa. Sama toimii myös toisinpäin, kumppani saa lähteä puolestani vaikka reissaamaan ulkomaille ilman minua.

Lemmikkieläinten hankinnassa olen ehdoton. Yhtäkään karvaista en siedä, karvattomat ok jos kestävät yksin spontaanit reissut yms eivätkä haise.

Sama koskee lapsia. Ei tähän huusholliin.

Näiden kahden edellisen kompromissi olisi varmaan se, ettei muutettaisi yhteen. Vastapuoli voisi silloin pitää kotonaan mitä haluaa. Toisaalta hän sitten joutuisi yöpymään aina minun luonani, mutta se taas ei ehkä esim koiran pitämisen kannalta onnistuisi. Eli sinne asti en edelleenkään tee kompromissia. Lapsetkin kun saa eksälle mutta rekkua ei ota kukaan. Ehdoton viimeinen ei on siis koiralle.

Rahankäytöstäni en myöskään neuvottele. Tienaan erittäin hyvin ja ostan rahoillani mitä haluan. Kenenkään ei tarvitse marista vieressä siitä, mitä mikäkin maksaa, koska se ei kenellekään tippaakaan kuulu. Omat rahat, todellakin. Ei kompromisseja.

Syrjähyppy

En tee lapsia enkä halua viettää aikaa lasten kanssa, eli en toimi myöskään lastenvahtina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tee oikein missään asioissa kompromisseja. Tai sanotaan näin, että jos asia on minulle yhdentekevä, joustan kyllä, mutta kaikki minulle tärkeät asiat teen oman pääni mukaan. Voin siis hyvin lähteä syömään sushia, vaikka itse olisin sillä kertaa valinnut pitsan, mutta viikon ainoaa vapaapäivää en odennäköisesti käytä anoppikyläilyyn, vaikka kuin nätisti pyydettäisiin.

Yleisesti ottaen jos ei löydy ratkaisua, joka on kummastakin hyvä, kumpikin tekee sitten itsekseen oman päänsä mukaan.

Teethän sinä kompromisseja asioissa, jotka eivät ole niin tärkeitä sinulle. Se on hyvä. Ja se, että jos kompromissia ei löydy niin ei tehdä, niin kuin toinen sanoo vaan kumpikin tekee kuten haluaa. Toki on asioita että kompromissien teko olisi tarpeellista. Silloin tavallaan kumpikin joustaa ja tehdään hieman molempien mukaan, ns. keskitie.

Kompromissi on ratkaisu, johon kumpikaan ei ole täysin tyytyväinen. Minä olen täysin tyytyväinen siihen, että syödään sushia ja siihen, että tehdään tahoillamme niin kuin parhaaksi näemme. Näin ollen nuo eivät ole kompromisseja.

Kompromisseja olisivat esimerkiksi se, että syödään tällä kerralla jotakin, mistä en oikein pidä, ja seuraavalla kerralla jotakin minulle mieluista. Tai että mennään anoppilaan, vaikka en haluaisi, mutta viivytään siellä vain 45 minuuttia.

Kompromissi käsitteenä tulee bisnesneuvotteluista. Sieltä tulee myös käsite win-win, joka kuvaa tilannetta, jossa kumpikin saa sen, mitä haluaa. Win-win on aina parempi kuin kompromissi.

Aika monesta asiasta voin joustaa. Liika mustasukkaisuus tai toisen erittäin huono itsetunto söisi kyllä nopsasti parisuhdetta, mutta ei ole onneksi tämmöstä vielä tullut itsellä vastaan. Äärimmäinen tuhlaavaisuus tai pihiys olisi myös ongelma, sillä raha-asiat pitää hoitaa mutta rikastuminen ei ole itselleni tärkeää. Kaikkein oleellisinta on ehkä kuitenkin ne arvot: eli niin kauan kuin toinen suhtautuu itseeni ja muihin empaattisesti niin minäkin häneen, ja kaikki sujuu hyvin.

Välillä täytyy keskustella vaikka menoista: jos ollaan reissattu jok'ikinen viikko jossain, niin en välttämättä heti perään jaksa uutta sukulaisreissua. Tuossa tapauksessa mies voi toki mennä yksin tai siirtää matkaa jos haluaa minut mukaan. Lemmikit voisivat olla myös semmoinen keskustelun paikka: jos toisella on kova tarve hankkia lauma eläimiä tai muuttaa maalle, voisi elämiemme yhteensovittaminen hankaloitua. Tätäkin toki voisi kokeilla ennen teilaamista.

En missään. En myöskään enää suostuisi suhteeseen, jossa pitäisi miettiä "rajoja" tai "vastavuoroisuutta", nyt kun tiedän paremmasta.

Ei seksiä, ei parisuhdetta.

Haluan lapsia ja haluan muuttaa maalle pientilalliseksi, pitää olla samat haaveet. Enkä halua mitään ahdasmielistä rasisti öykkäriä tai rikollista. Kaikki muu on aika ok.