Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä asioissa et tee kompromisseja parisuhteessa?
22.10.2020 |
Jos jätetään pois kaikkein ilmeisimmät, joista kaikki ovat samaa mieltä, eli väkivaltainen tai huono käytös jne.
Enemmän kiinnostaa, kuinka pitkälle kompromissihalukkuus ulottuu ns. tavallisissa asioissa?
Kommentit (50)
Siinä, että toinen ei juuri koskaan jousta missään ja itse joutuisin useimmiten joustamaan.
Toista pitää myös huomioida ja kunnioittaa, vaikka ei täysin samaa mieltä olisikaan.
Saa siis esim. olla omiakin kavereita, mutta jos he aina menisivät parisuhteen edelle niin siihen en suostuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi jatkaa omaa elämäänsä ihan keskenään, jos hän
-painostaa minua kasvissyöntiin
-vaahtoaa todella suvaitsemattomasti suvaitsemisesta
-on ilmastoahdistunut
-yrittää kerätä tolkuttoman eläintarhan
-on petollinen
Voit lentää luudallasi suoraan Kyöpeliin kulkematta lähtöruudun kautta ja jättää ihmiset rauhaan.
T. Nimim. Seurustelusuhteita nolla
Monestihan edes kompromissin ajattelu käsitteenä indikoi sitä, että on valinnan varaa.
Itse en muuttaisi kerrostaloon, paitsi tietysti pakon edessä. Seksistä, harrastuksista, eläimistä yms. pystyisin luopumaan, toki keksisin muita juttuja tilalle.
Kaikenlaiselle pakottamiselle (esim 15 kotieläintä olisi otettava tai pakkoharrastus puolison mieliksi) tulee toki raja vastaan, mutta se on lähinnä sietokykykysymys.
Olen ehdoton siinä, että seksiä on vasta papin siunauksen jälkeen, lapset hankitaan avioliitossa ja haluan naimisiin yhden miehen kanssa ja yhdessä pysytään kunnes kuolema erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Paitsi ehkä se, ettei toisellakaan saisi olla mitään ehdottomia vaatimuksia joista ei voi neuvotella ollenkaan. Minusta sellainen ei kuulu tasa-arvoiseen parisuhteeseen.
Siis totta kai jokaisella on ehdottomia vaatimuksia, joista ei jousteta ollenkaan. Aika tyypillisiä ovat ainakin se, haluaako lapsia vai ei, haluaako muuttaa yhteen, onko monogaaminen vai ei, voisiko harkita koiran ottamista, suostuisiko muuttamaan ulkomaille, sopiiko kotona juoda alkoholia jne.
On ihan ok ja normaalia olla sellaisia asioita, jotka ovat kynnyskysymyksiä itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monestihan edes kompromissin ajattelu käsitteenä indikoi sitä, että on valinnan varaa.
Itse en muuttaisi kerrostaloon, paitsi tietysti pakon edessä. Seksistä, harrastuksista, eläimistä yms. pystyisin luopumaan, toki keksisin muita juttuja tilalle.
Kaikenlaiselle pakottamiselle (esim 15 kotieläintä olisi otettava tai pakkoharrastus puolison mieliksi) tulee toki raja vastaan, mutta se on lähinnä sietokykykysymys.
Mitä ihmettä?
Minä en seurustele kenenkään kanssa, ennen kuin olemme harrastaneet seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään, millä on oikeasti väliä minulle. Jonninjoutavissa asioissa voi joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän koko palsta tiedä jo sinun vihervasemmistofobiastasi joka on sinulle elämäsi tärkein asia. Ei sinun tarvitse veisata samaa virttä joka ikisessä ketjussa. Olisit voinut lopettaa kirjoittelusi jo 2015, asiasi on tullut selväksi.
Miksi sitten uliset persufobiaasi jokaikisessä ketjussa?
Alue: Aihe vapaa
No aika monet kompromissit jää tarpeettomaksi hyvällä parinvalinnalla. Minä en ole kovin ahkera siivoaja enkä kropaltani missimitoissa, mutta näistä on turha valittaa enää parisuhteessa kun ne on olleet koko ajan tiedossa. Enkä ole kiinnostunut vanhanaikaisesta työnjaosta kotihommissa, mutta sekään tuskin tulee enää suhteen aikana yllätyksenä. Muuten ei tule oikein mieleen asioita joissa en olisi avoin neuvotteluille. Paitsi ehkä se, ettei toisellakaan saisi olla mitään ehdottomia vaatimuksia joista ei voi neuvotella ollenkaan. Minusta sellainen ei kuulu tasa-arvoiseen parisuhteeseen.