Skitsofrenia ilman harhoja, kaksisuuntainen mielialahäiriö ilman maniaa, adhd/add ilman ylivilkkautta/keskittymisvaikeuksia

Perustele väitteesi. 

Vierailija kirjoitti:

Perustele väitteesi. 

Voin perustella.

Ennen esim. keskeisimpänä oireena adhd/add;ssa pidettiin keksittymiskyvyttömyyttä, mutta eipä enää. Nyt esim. Ongelmat oman "toiminnan ohjaamisessa" voi riittää diagnoosiin, jos "oireita" ollut lapsesta asti, varsinaista keskittymyskyvytömyyttä ei siis tarvitse olla.

Dg kriteerit ovat väljentyneet vähän jokaisen "mt- tai nepsy sairauden/häiriön" kohdalla.

Esim. Kaikki otsikossa esitetyt väitteet pitävät paikkansa.

Eikö ole parempi, että monipuolisemmilla oireilla saa hoitoa?

Mulle tulee mieleen sekin, että tyttöjen autismia on alettu tunnistaa ja tiedetään se erilaiseksi poikiin verrattuna.

Aiemmin oli enemmän väliinputoajia, jotka leimattiin vaan oudoksi tai tyhmäksi kun mikään diagnoosi ei sovi. Toki oli enemmän myös työpaikkoja, jolloim diagnosoimatonkin jotenkin voi pärjätä yhteiskunnassa, vaikkakin mahdollisesti alisuoriutuu aika rankasti.

Itellä on muutamasti ollut jaksoja, jolloin vainoharhaisuutta/harhaluuloja ja nukkumattomuutta, mutta visuaaliset harhat aina olleet hyvin lieviä. Olisi ehkä ollut ihan kiva saada joku selitys noille. Nykyään en ole työelämässä enkä varmaan pärjäisi siellä. Pärjään jotenkin arjessa, kun saan hoitaa asiat hitaasti ja nukun paljon.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole parempi, että monipuolisemmilla oireilla saa hoitoa?

Mulle tulee mieleen sekin, että tyttöjen autismia on alettu tunnistaa ja tiedetään se erilaiseksi poikiin verrattuna.

Aiemmin oli enemmän väliinputoajia, jotka leimattiin vaan oudoksi tai tyhmäksi kun mikään diagnoosi ei sovi. Toki oli enemmän myös työpaikkoja, jolloim diagnosoimatonkin jotenkin voi pärjätä yhteiskunnassa, vaikkakin mahdollisesti alisuoriutuu aika rankasti.

Vai diagnosoidaanko normaaliutta sairaudeksi? Koulukiusaaminen masennukseksi, työpaikan kohtuuttomat vaatimukset työuupumiseksi, ajan rauhattomuus adhd:ksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole parempi, että monipuolisemmilla oireilla saa hoitoa?

Mulle tulee mieleen sekin, että tyttöjen autismia on alettu tunnistaa ja tiedetään se erilaiseksi poikiin verrattuna.

Aiemmin oli enemmän väliinputoajia, jotka leimattiin vaan oudoksi tai tyhmäksi kun mikään diagnoosi ei sovi. Toki oli enemmän myös työpaikkoja, jolloim diagnosoimatonkin jotenkin voi pärjätä yhteiskunnassa, vaikkakin mahdollisesti alisuoriutuu aika rankasti.

Vai diagnosoidaanko normaaliutta sairaudeksi? Koulukiusaaminen masennukseksi, työpaikan kohtuuttomat vaatimukset työuupumiseksi, ajan rauhattomuus adhd:ksi jne.

No ainakaan adhd-diagnoosia ei kyllä helposti revitä.

Minkä takia ap ajattelee, että psykiatria olisi sellainen ala, jossa diagnostiikka pysyy muuttamattomana? Somaattisten sairauksienkin kriteerejä muutetaan tutkimustulosten muuttuessa tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole parempi, että monipuolisemmilla oireilla saa hoitoa?

Mulle tulee mieleen sekin, että tyttöjen autismia on alettu tunnistaa ja tiedetään se erilaiseksi poikiin verrattuna.

Aiemmin oli enemmän väliinputoajia, jotka leimattiin vaan oudoksi tai tyhmäksi kun mikään diagnoosi ei sovi. Toki oli enemmän myös työpaikkoja, jolloim diagnosoimatonkin jotenkin voi pärjätä yhteiskunnassa, vaikkakin mahdollisesti alisuoriutuu aika rankasti.

Vai diagnosoidaanko normaaliutta sairaudeksi? Koulukiusaaminen masennukseksi, työpaikan kohtuuttomat vaatimukset työuupumiseksi, ajan rauhattomuus adhd:ksi jne.

No ainakaan adhd-diagnoosia ei kyllä helposti revitä.

Adhd-diagnoosit alkaa oleen tosi yleisiä kouluikäisillä, mutta lähiaikoina myös aikuiset ovat saaneet diagnooseja paljon aiempaa helpommin. Riippuu hieman lääkäristä, kunnasta jne.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia ap ajattelee, että psykiatria olisi sellainen ala, jossa diagnostiikka pysyy muuttamattomana? Somaattisten sairauksienkin kriteerejä muutetaan tutkimustulosten muuttuessa tarpeen mukaan.

Totta esim. Voin huomata, että mulla onkin pälvikalju vaikka hiukset ovat päässä, 1 tyypin diabetes ilman insuliinin toimintahäiriötä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole parempi, että monipuolisemmilla oireilla saa hoitoa?

Mulle tulee mieleen sekin, että tyttöjen autismia on alettu tunnistaa ja tiedetään se erilaiseksi poikiin verrattuna.

Aiemmin oli enemmän väliinputoajia, jotka leimattiin vaan oudoksi tai tyhmäksi kun mikään diagnoosi ei sovi. Toki oli enemmän myös työpaikkoja, jolloim diagnosoimatonkin jotenkin voi pärjätä yhteiskunnassa, vaikkakin mahdollisesti alisuoriutuu aika rankasti.

Vai diagnosoidaanko normaaliutta sairaudeksi? Koulukiusaaminen masennukseksi, työpaikan kohtuuttomat vaatimukset työuupumiseksi, ajan rauhattomuus adhd:ksi jne.

No ainakaan adhd-diagnoosia ei kyllä helposti revitä.

Adhd-diagnoosit alkaa oleen tosi yleisiä kouluikäisillä, mutta lähiaikoina myös aikuiset ovat saaneet diagnooseja paljon aiempaa helpommin. Riippuu hieman lääkäristä, kunnasta jne.

.

Eihän se välttämättä tarkoita, että nykyään ylidiagnosoidaan. Voi tarkoittaa, että ennen alidiagnosoitiin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole parempi, että monipuolisemmilla oireilla saa hoitoa?

Mulle tulee mieleen sekin, että tyttöjen autismia on alettu tunnistaa ja tiedetään se erilaiseksi poikiin verrattuna.

Aiemmin oli enemmän väliinputoajia, jotka leimattiin vaan oudoksi tai tyhmäksi kun mikään diagnoosi ei sovi. Toki oli enemmän myös työpaikkoja, jolloim diagnosoimatonkin jotenkin voi pärjätä yhteiskunnassa, vaikkakin mahdollisesti alisuoriutuu aika rankasti.

Vastaan vielä tähän sen verran, että tiesitkö että syöpähoidot aiheuttavat syöpää niille, joilla sitä ei ole?

Myös psykiatristen sairauksien tarpeeton ja/tai väärä diagnosointi ja hoito voi aiheuttaa vakavia haittoja potilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia ap ajattelee, että psykiatria olisi sellainen ala, jossa diagnostiikka pysyy muuttamattomana? Somaattisten sairauksienkin kriteerejä muutetaan tutkimustulosten muuttuessa tarpeen mukaan.

Totta esim. Voin huomata, että mulla onkin pälvikalju vaikka hiukset ovat päässä, 1 tyypin diabetes ilman insuliinin toimintahäiriötä jne.

Niin ja homoseksuaalisuuden ja sadomasokismin pitäisi vieläkin olla psyykkisiä sairauksia, turhaan otettu pois sillon 80-luvulla.

Huomannut ap saman kun sain kaksisuuntaisen diagnoosin eikä minulla ole ollut ikinä maniaa ja olin aina masentunut. Näitä diagnooseja vaan sorvaillaan niin kauan, että kaikille saadaan joku dg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole parempi, että monipuolisemmilla oireilla saa hoitoa?

Mulle tulee mieleen sekin, että tyttöjen autismia on alettu tunnistaa ja tiedetään se erilaiseksi poikiin verrattuna.

Aiemmin oli enemmän väliinputoajia, jotka leimattiin vaan oudoksi tai tyhmäksi kun mikään diagnoosi ei sovi. Toki oli enemmän myös työpaikkoja, jolloim diagnosoimatonkin jotenkin voi pärjätä yhteiskunnassa, vaikkakin mahdollisesti alisuoriutuu aika rankasti.

Vai diagnosoidaanko normaaliutta sairaudeksi? Koulukiusaaminen masennukseksi, työpaikan kohtuuttomat vaatimukset työuupumiseksi, ajan rauhattomuus adhd:ksi jne.

No ainakaan adhd-diagnoosia ei kyllä helposti revitä.

Adhd-diagnoosit alkaa oleen tosi yleisiä kouluikäisillä, mutta lähiaikoina myös aikuiset ovat saaneet diagnooseja paljon aiempaa helpommin. Riippuu hieman lääkäristä, kunnasta jne.

.

Eihän se välttämättä tarkoita, että nykyään ylidiagnosoidaan. Voi tarkoittaa, että ennen alidiagnosoitiin.

Yhdysvalloissa 20% kouluikäisistä pojista on adhd-diagnoosi...

ADHD on muoti-ilmiö, mutta skitsofrenia harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole parempi, että monipuolisemmilla oireilla saa hoitoa?

Mulle tulee mieleen sekin, että tyttöjen autismia on alettu tunnistaa ja tiedetään se erilaiseksi poikiin verrattuna.

Aiemmin oli enemmän väliinputoajia, jotka leimattiin vaan oudoksi tai tyhmäksi kun mikään diagnoosi ei sovi. Toki oli enemmän myös työpaikkoja, jolloim diagnosoimatonkin jotenkin voi pärjätä yhteiskunnassa, vaikkakin mahdollisesti alisuoriutuu aika rankasti.

Vastaan vielä tähän sen verran, että tiesitkö että syöpähoidot aiheuttavat syöpää niille, joilla sitä ei ole?

Myös psykiatristen sairauksien tarpeeton ja/tai väärä diagnosointi ja hoito voi aiheuttaa vakavia haittoja potilaalle.

Syöpähoidot aiheuttavat syöpää myös niille, joilla se on. Eli lisäävät riskiä esimerkiksi toiseen syöpään. Välillä syöpää hoidetaankin liikaa niin, että syöpä kyllä häviää tai pienenee ainakin toistaiseksi, mutta aiheutuneet haitat ovat pahempia kuin alkuperäinen sairaus.

En tiedä mitä on tarpeeton psykiatrinen diagnosointi, mutta ymmärrän hyvin, että väärä diagnosointi aiheuttaa haittaa. Tähän auttaa varmaan ammattitaitoisiin osaajiin panostus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole parempi, että monipuolisemmilla oireilla saa hoitoa?

Mulle tulee mieleen sekin, että tyttöjen autismia on alettu tunnistaa ja tiedetään se erilaiseksi poikiin verrattuna.

Aiemmin oli enemmän väliinputoajia, jotka leimattiin vaan oudoksi tai tyhmäksi kun mikään diagnoosi ei sovi. Toki oli enemmän myös työpaikkoja, jolloim diagnosoimatonkin jotenkin voi pärjätä yhteiskunnassa, vaikkakin mahdollisesti alisuoriutuu aika rankasti.

Vastaan vielä tähän sen verran, että tiesitkö että syöpähoidot aiheuttavat syöpää niille, joilla sitä ei ole?

Myös psykiatristen sairauksien tarpeeton ja/tai väärä diagnosointi ja hoito voi aiheuttaa vakavia haittoja potilaalle.

Syöpähoidot aiheuttavat syöpää myös niille, joilla se on. Eli lisäävät riskiä esimerkiksi toiseen syöpään. Välillä syöpää hoidetaankin liikaa niin, että syöpä kyllä häviää tai pienenee ainakin toistaiseksi, mutta aiheutuneet haitat ovat pahempia kuin alkuperäinen sairaus.

En tiedä mitä on tarpeeton psykiatrinen diagnosointi, mutta ymmärrän hyvin, että väärä diagnosointi aiheuttaa haittaa. Tähän auttaa varmaan ammattitaitoisiin osaajiin panostus.

Tarpeetonta psykiatrista diagnosointia tehdään tyypillisesti traumapotilaille, joille oikeasti pitäisi järjestää pitkä ja vaativa terapia. Sen sijaan on helpompi antaa dg, jokin lääkitys joka aiheuttaa pahenevaa oireilua ja henkilö pois työelämästä muutaman vuoden sisällä. Lyhytaikaista säästöä siis.

Vierailija kirjoitti:

Itellä on muutamasti ollut jaksoja, jolloin vainoharhaisuutta/harhaluuloja ja nukkumattomuutta, mutta visuaaliset harhat aina olleet hyvin lieviä. Olisi ehkä ollut ihan kiva saada joku selitys noille. Nykyään en ole työelämässä enkä varmaan pärjäisi siellä. Pärjään jotenkin arjessa, kun saan hoitaa asiat hitaasti ja nukun paljon.

Unettomuus aiheuttaa harhoja. Lähes kaikki kokevat harhoja jossain kohtaa elämässään.

Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ilman maniaaa.

Ei ihmisen tarvitse olla ääripäissä voidakseen huonosti.

Olen siis tyyppiä 2. Ja 16v-30v olin "vain" masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole parempi, että monipuolisemmilla oireilla saa hoitoa?

Mulle tulee mieleen sekin, että tyttöjen autismia on alettu tunnistaa ja tiedetään se erilaiseksi poikiin verrattuna.

Aiemmin oli enemmän väliinputoajia, jotka leimattiin vaan oudoksi tai tyhmäksi kun mikään diagnoosi ei sovi. Toki oli enemmän myös työpaikkoja, jolloim diagnosoimatonkin jotenkin voi pärjätä yhteiskunnassa, vaikkakin mahdollisesti alisuoriutuu aika rankasti.

Vastaan vielä tähän sen verran, että tiesitkö että syöpähoidot aiheuttavat syöpää niille, joilla sitä ei ole?

Myös psykiatristen sairauksien tarpeeton ja/tai väärä diagnosointi ja hoito voi aiheuttaa vakavia haittoja potilaalle.

Syöpähoidot aiheuttavat syöpää myös niille, joilla se on. Eli lisäävät riskiä esimerkiksi toiseen syöpään. Välillä syöpää hoidetaankin liikaa niin, että syöpä kyllä häviää tai pienenee ainakin toistaiseksi, mutta aiheutuneet haitat ovat pahempia kuin alkuperäinen sairaus.

En tiedä mitä on tarpeeton psykiatrinen diagnosointi, mutta ymmärrän hyvin, että väärä diagnosointi aiheuttaa haittaa. Tähän auttaa varmaan ammattitaitoisiin osaajiin panostus.

Tarpeetonta psykiatrista diagnosointia tehdään tyypillisesti traumapotilaille, joille oikeasti pitäisi järjestää pitkä ja vaativa terapia. Sen sijaan on helpompi antaa dg, jokin lääkitys joka aiheuttaa pahenevaa oireilua ja henkilö pois työelämästä muutaman vuoden sisällä. Lyhytaikaista säästöä siis.

Tuo on myös väärin diagnosoimista. Pitäisi diagnosoida pelkästään traumaperäinen stressihäiriö, jos se on ainoa oikea syy oireille.

Joskus diagnosoidaan rinnalle esimerkiksi vakava masennus siksi, että Kela-terapiaa saisi paremmin. Ja jos potilaalla on esimerkiksi itsetuhoisia ajatuksia, ne on tehokkaampi ilmaista tuolla diagnoosilla kuin että ne jäisi jonnekin sinne selostuksen sekaan. Vaikka masennusoireisiin olisi selkeä syy, se saattaa silti olla oikea ja hyödyllinen diagnoosi jossain tilanteessa. Se olisi tietty toivottavaa, ettei se diagnoosi jää kummittelemaan ja haittaamaan kaikkea tulevaisuudessa.