Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia elää välillä mielikuvitusmaailmassa
19.10.2020 |
Varmaan vähän sekava otsikko :D Mutta siis.. Onko kukaan muu luonut omassa päässään itsestään eri "versioita"? Henkilöllisyys pysyy aina samana, nimi jne mutta esimerkiksi silloin kun vaihdan mielessäni itseni johonkin mielikuvitus persoonaan niin minulla on täysin eri arvot, aatteet, historia, sen hetkinen elämä, asuinpaikka ja siis ihan kaikki. Olen tuolloin täysin vastanohta oikeasta itsestäni, mutta elän vain sitä fiktiota mun pääni sisällä, eli kukaan ei edes tiedä tästä. Olin lapsena jo tällainen mutta pistin sen kurjan lapsuuden piikkiin. Ikää nyt kuitenkin jo 25 niin herää ajatus että olenko ihan normaali? Olenko ainoa?
Kavereita ei ole mutta asun miesystävän kanssa ja muutenkin elämässä kaikki ihan hyvin. Silti saatan jopa tunniksi uppoutua siihen omaan maailmaan vaikkapa lenkillä ollessani tai jos vaikka matkustan bussissa, siivoan tms. Myös vaihtelen persoonia fiiliksen mukaan. Näitä eri persoonia on 3 jotka ovat täysin erilaisia keskenään. Sanokaa etten oo ainoa :D
Kommentit (118)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on rinnakkaiselämä oman elämän rinnalla. Se on jotakin ihan muuta kuin tämä todellinen. Joka päivä uppoudun sinne joksikin aikaa, vietän aikaa sen mielikuvitusaviomieheni kanssa, hoidan meidän maatilan eläimiä. Ja me ei päädytty siihen elämään ihan noin vaan, vaan ihan on kaikki ensitapaamisesta lähtien ajateltu. Palaan muistelemaan meidän ensisuudelmaakin ajoittain.
Unelmaa olisi, että kun kuolen, siitä mielikuvituselämästä tulisi todellista.
Vähän samanlaista mulla. Kuvittelen päässäni esim keskusteluja eri henkilöiden kanssa. Saatan uppoutua niihin ajatuksiin pitkäksi aikaa. Usein lenkillä ajattelen tämmöisiä. Eri persoonallisuuksia minulla ei ole, mutta olen usein kuvitelmissani rohkeampi ja sosiaalisempi.
Vierailija kirjoitti:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Dissosiatiivinen_identiteettih%C3%A4iri…
Ote Wikipediasta :
Lapsuusiässä alkaneen traumatisaation seurauksena potilaan persoonallisuuden eri osat ovat joutuneet toisistaan niin erilleen, että ne ovat omaksuneet oman henkilöhistorian, nimen ja fyysiset piirteet.
on, suurin osa suomalaisista politikoistakin, niin oikealta kuin vasemmalta tekee sitä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elän mielikuvitusmaailmassa melkein joka päivä. Siellä olen aina onnellinen. Oikeass elämässä ei ole yhtään ystävää ja elämä on vaan töihin ja kotiin tylsyyttä. Elän todella tylsää elämää oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on rinnakkaiselämä oman elämän rinnalla. Se on jotakin ihan muuta kuin tämä todellinen. Joka päivä uppoudun sinne joksikin aikaa, vietän aikaa sen mielikuvitusaviomieheni kanssa, hoidan meidän maatilan eläimiä. Ja me ei päädytty siihen elämään ihan noin vaan, vaan ihan on kaikki ensitapaamisesta lähtien ajateltu. Palaan muistelemaan meidän ensisuudelmaakin ajoittain.
Unelmaa olisi, että kun kuolen, siitä mielikuvituselämästä tulisi todellista.
Lisään vielä, että joka ilta nukkumaanmenon yhteydessä vietän aikaa tämän mielikuvitusaviomieheni kanssa. Kuvittelen hänet siihen viereen, ja juttelemme kuluneesta päivästä. Toisinaan rakastelen hänen kanssaan.
Tämä mielikuvituselämäni sijoittuu yli sata vuotta menneisyyteen ja ihan toiseen maahan kuin Suomeen.
Väittäisin, että on ihan normaalia. Minulla on myös tapana luoda rinnakkaisia todellisuuksia, joissa sitten aina välillä (etenkin yksin ollessani) elelen. Ihan "elän" läpi tapahtumakulkuja ja luon keskusteluja mielikuvituselämänäni henkilöiden välille. Toisinaan en edes ole "hahmona" oma itseni, vaan joku ihan toinen, jolle luon elämän ja elämäntapahtumat. Siinä vaiheessa, jos itselle alkaa olla epäselvää, mikä on mielikuvitusmaailmaa ja mikä todellista, on varmaan syytä huolestua, mutta muuten tuskin on kellään meistä kommentoijist syytä huoleen, vaikka vähän vilkas mielikuvistuselämä meillä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole tällaisia vaihtoehtopersoonia, mutta eräänlaisia mielikuvitusystäviä on.
Kirjoittelin joskus teini-ikäisenä paljon tarinoita. Enää en ole vuosikausiin kirjoitellut, mutta yhden tarinan kaveriporukka on jäänyt elämää kanssani. He ovat kulkeneet nyt mukanani miltei 20 vuotta. He ovat varttuneet samanikäisiksi kuin minä ja heidän elämäänsä on mahtunut paljon kaikkea.
Olen siis jatkanut heidän tarinaansa pääni sisällä ja kehittänyt kaikista ihan pitkälle jalostetut persoonat. Joskus menee pitkiä aikoja, etten ajattele heitä ja joskus taas kuljetan heidän tarinaansa oikein urakalla eteenpäin.
Ihan tavallinen, töissä käyvä ihminen olen. Pidän tuota vain tapanani harrastaa eskapismia.
Fantasiaa kirjoitti:
Kyllä mä haaveilen myös, mutta en ihan samalla tavalla. Joskus olen haaveillut, että olisi vähän erilainen menneisyys, mutta pääsääntöisesti en. Haaveilen tulevaa ja saatan elää siinä maailmassa. Oikeassa elämässä olen onnellisesti naimisissa ja äiti, käyn töissä jne. Olen elänyt ihan normaalin lapsuuden. Mielikuvitus vain välillä laukkaa. Sen verran paljon laukkaa, että haaveilen kirjan kirjoittamisesta. Mielessäni on fantasiamaailma jonka tapahtumat näen kirjan sankarittaren ominaisuudessa.
Minä haaveilen myös siitä, että olisi erilainen menneisyys. Mulla on parantumaton, synnynnäinen sairaus. Kuvittelen usein millaista elämä olisi, jos olisin terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et ole ainoa. Minullakin on ”toinen maailma” pään sisällä jossa elän täysin erilaista elämää kuin nyt. Pystyn myös uppoutumaan sinne juurikin lenkillä, uimassa, yksin ollessa. Huomaan siirtäväni sinne kaikkia tapahtumia ja jotenkin käsitteleväni ne niiden henkilöiden kautta. Välillä mietin olenko ihan sekaisin.
Huolestuttavaa. Mielikuvitusta voit käyttää juttujen kirjoittamiseen tai piirroksiin ja maalauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätyin positiivisesti kuinka moni muukin "harrastaa" tätä :) - Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse elän mielikuvitusmaailmassa melkein joka päivä. Siellä olen aina onnellinen. Oikeass elämässä ei ole yhtään ystävää ja elämä on vaan töihin ja kotiin tylsyyttä. Elän todella tylsää elämää oikeasti.
Sama täällä. En ole ihan kartalla enää. Minulla on vain mielikuvitusystäviä, mielikuvituspoikaystävä ja mielikuvituselämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on rinnakkaiselämä oman elämän rinnalla. Se on jotakin ihan muuta kuin tämä todellinen. Joka päivä uppoudun sinne joksikin aikaa, vietän aikaa sen mielikuvitusaviomieheni kanssa, hoidan meidän maatilan eläimiä. Ja me ei päädytty siihen elämään ihan noin vaan, vaan ihan on kaikki ensitapaamisesta lähtien ajateltu. Palaan muistelemaan meidän ensisuudelmaakin ajoittain.
Unelmaa olisi, että kun kuolen, siitä mielikuvituselämästä tulisi todellista.
Lisään vielä, että joka ilta nukkumaanmenon yhteydessä vietän aikaa tämän mielikuvitusaviomieheni kanssa. Kuvittelen hänet siihen viereen, ja juttelemme kuluneesta päivästä. Toisinaan rakastelen hänen kanssaan.
Tämä mielikuvituselämäni sijoittuu yli sata vuotta menneisyyteen ja ihan toiseen maahan kuin Suomeen.
Oletko sinkku/yksinäinen?
Minulla on päässäni paikkoja joihin voin mennä. Pienistä huoneista aina kokonaisiin saariin. Niitä on rakennettu huolella vuosia kaikkine yksityiskohtineen.
Lisäksi minulla on pari kokonaan vaihtoehtoista maailmaa. Ne eivät ole ideaaliversioita minun elämästäni vaan täysin erilaisia todellisuuksia asukkaineen ja minä olen niissä täysin eri ihminen.
Menen näihin maailmoihin esimerkiksi jos ikävystyn tai olen pakotettu odottelemaan eikä mitään muutakaan pysty tekemään. Selli oli tämän rakentelun korkeakoulu.
En koskaan puhu näiden maailmojen yksityiskohdista kenelläkään. Yksi vuosia rakentamani paikka tuhoutui kokoaan kun erehdyin kertomaan siitä. Kertomisen jälkeen tämä henkilö tuppasi mukaan mielikuviin paikan päälle joka kerran, joten jouduin hylkäämään kauniin ja raskaasti puolustetun saareni Karibialla.
Silakalle se olis poikkeuksellista elää reaalimaailmassa. Jos olet silakka ei hätiä.
Se jää helposti päälle. Siis se haaveilu ja kuvittelu. Oikea elämä jää elämättä ja tilaisuudet menee ohi. Kaikkihan on siinä maailmassa täydellistä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä mä haaveilen myös, mutta en ihan samalla tavalla. Joskus olen haaveillut, että olisi vähän erilainen menneisyys, mutta pääsääntöisesti en. Haaveilen tulevaa ja saatan elää siinä maailmassa. Oikeassa elämässä olen onnellisesti naimisissa ja äiti, käyn töissä jne. Olen elänyt ihan normaalin lapsuuden. Mielikuvitus vain välillä laukkaa. Sen verran paljon laukkaa, että haaveilen kirjan kirjoittamisesta. Mielessäni on fantasiamaailma jonka tapahtumat näen kirjan sankarittaren ominaisuudessa.