Lue keskustelun säännöt.
Miksi toiset tarvitsevat niin paljon omaa aikaa ilman lapsia?
17.10.2020 |
Olen kolmen äiti, vanhimmat jo koulussa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi olla omaa aikaa. Lapset ovat välillä mummin, kummin ja tädin luona yökylässä, mutta siksi, että läheiset pyytävät ja haluavat nähdä heitä. <3 En kysy hoitoapua, jotta saisin jotain omaa aikaa. Lapset ovat vain hetken lapsia <3 En ole tehnyt lapsia voidakseni olla erossa heistä. En tajua, miksi niin moni itkee oman ajan perään. Ehkä olen vaan niin perhekeskeinen?
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomatkin ihmiset tarvitsevat eri määriä yksinoloa voidakseen hyvin. Toiset saavat energiaa ihmisistä, toiset yksinolosta. Myös lapset ovat erilaisia, toiset leikkivät hyvinkin pieninä yksin pitkiä aikoja, vartin tai ehkä puolikin tuntia, kun toista ei voi päästää silmistä sekunniksikaan (minulla on ollut molempia laatuja). Ensimmäisen laadun kanssa vanhempi voi hengähtää, vaikka lapset ovat paikalla, toisen laadun kanssa taas ei.
Palaudun kaikkein parhaiten ollessani täysin yksin.
Sanoit, että lähipiiri ottaa lapsia vapaaehtoisesti hoitoonsa. Ehkä siinä onkin homman ydin: lapsivapaa tulee sinulle pyytämättä.
Olen itse vahvasti introvertti ja tarvitsen totaalista yksinoloa palautuakseni. Lähipiiri ei mielellään auta missään, joten minulle yksinolo on todella harvinaista herkkua ja kyllä, odotan sitä todella innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet ekstrovertti. Omaa aikaa kaipaavat ovat introvertteja. Tämä on neurologinen, tutkimuksin todettu ero ihmisissä.
ihmiset on erilaisia.en voisi kuvitellakaan asuvani KENENKÄÄN kanssa, saati et olis lapsia. hyi. T. täydellinen erakko/introverttinainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän yksinhuoltajavanhemman kanssa. Lapsi käy toisella vanhemmallaan joka toinen viikonloppu. Mä rakastan tuota lasta ja se osaa olla tosi ihana. Mutta sillä on ADHD ja joiltain osin sitä ei ole kasvatettu hyvin. Välillä arki on siis hermoja raastavaa. Silloin on ihan kiva, että on joka toinen viikonloppu lapsivapaa. Ja sunnuntai-iltana lapsen tullessa takaisin on jo ehtinyt tulla ikävä.
En ole mikään provo. Ihmettelen vain, miksi kaikki jauhavat jostain omasta ajasta, kun itse en sellaista tarvitse. Usein käytän ”oman ajan” töiden tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset olivat pieniä, sain omaa aikaa joka ilta monta tuntia sen jälkeen kun he olivat menneet nukkumaan. Kun lapset olivat vähän isompia ja menivät nukkumaan myöhemmin, sain omaa aika iltaisin koska he eivät tarvinneet minua joka hetki valveilla ollessaan. Minulle riitti muutama tunti omaa aikaa päivässä, en tarvinnut päiväkausia omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
ihmiset on erilaisia.en voisi kuvitellakaan asuvani KENENKÄÄN kanssa, saati et olis lapsia. hyi. T. täydellinen erakko/introverttinainen
Ok mites tää liittyy aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään provo. Ihmettelen vain, miksi kaikki jauhavat jostain omasta ajasta, kun itse en sellaista tarvitse. Usein käytän ”oman ajan” töiden tekemiseen.
Oma aikani on esim. sitä, että luen, tutkin jotain kiinnostavaa asiaa, katselen sarjoja tmv. Haluan käyttää sen johonkin aivoja stimuloivaan, mutta omaehtoiseen rentoon touhuun. Pienet lapset eivät tätä mahdollista, eikä heidän kanssaan oleminen ole tällaista.
Kieltämättä olisi parempi, että osa jättäisivät vaan ne lapset suosiolla tekemättä. Kerta eivät heidän kanssaan edes halua olla.
Milloin ollaan äitiyslomalla vauvan kanssa ja "isompi" taapero tungetaan päiväkotiin. Ja milloin itketään, kun ei joka viikonloppu tai ilta pääse omiin menoihinsa.
Pahimmissa tapauksissa kotiin on palkattu hoitaja, ja vanhempi saattaa tulla jo klo 14 töistä, mutta lapsi halutaan kotiin vasta klo 17, jotta saa "rauhassa hengähtää". Viikonloppuisin sitten vielä sysätään lapsi sukulaisille, että ei vaan tarvitse vahingossakaan nähdä omaa lasta hereillä. Saatetaan vielä pyydellä muita lähettämään omasta lapsesta itselleen kuvia, joita voi sitten esitellä muille. Miksi ei vaan voitaisi itse olla sen oman lapsensa kanssa eikä elää ruutujen kautta?
Suosiolla kannattaa jättää ne lapset tekemättä, jos niin paljon kaipaa omaa aikaa. Lapset kuitenkin kaikista eniten haluavat olla/ leikkiä/ pelailla/ jutella jne. vanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä olisi parempi, että osa jättäisivät vaan ne lapset suosiolla tekemättä. Kerta eivät heidän kanssaan edes halua olla.
Milloin ollaan äitiyslomalla vauvan kanssa ja "isompi" taapero tungetaan päiväkotiin. Ja milloin itketään, kun ei joka viikonloppu tai ilta pääse omiin menoihinsa.
Pahimmissa tapauksissa kotiin on palkattu hoitaja, ja vanhempi saattaa tulla jo klo 14 töistä, mutta lapsi halutaan kotiin vasta klo 17, jotta saa "rauhassa hengähtää". Viikonloppuisin sitten vielä sysätään lapsi sukulaisille, että ei vaan tarvitse vahingossakaan nähdä omaa lasta hereillä. Saatetaan vielä pyydellä muita lähettämään omasta lapsesta itselleen kuvia, joita voi sitten esitellä muille. Miksi ei vaan voitaisi itse olla sen oman lapsensa kanssa eikä elää ruutujen kautta?
Suosiolla kannattaa jättää ne lapset tekemättä, jos niin paljon kaipaa omaa aikaa. Lapset kuitenkin kaikista eniten haluavat olla/ leikkiä/ pelailla/ jutella jne. vanhempiensa kanssa.
Kaikki ei vaan osaa heittäytyä pari-kolmevuotiaan tasolle. Voivat kuitenkin olla ihan elementissään kymmenvuotiaan kanssa, jolloin tekemisen vaihtoehdot ovat aikuismaisempia.
On se niin hämmentävää, että ihmiset ovat erilaisia. Aikuisten ihmistenkin pitää tätä kysellä. Kuivasin just sieniä sienikuivurilla ja juttelin sienistä 6-vuotiaan lapseni kanssa. Hän pitää kovasti sienistä, kun taas 9-vuotias esikoinen ei niistä välitä. Sanoin 6-vuotiaalle, että on se hassua, kun esikoinen ei tykkää näistä ollenkaan, kun meistä muista nämä on niin hyviä. Kuopus totesi siihen, että me kaikki ollaan niin erilaisia ja tykätään eri asioista. Että jos 6-vuotiaskin tämän tajuaa, niin jospa aloittajakin aikuisena alkaisia tämän pikku hiljaa sisäistämään.
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään provo. Ihmettelen vain, miksi kaikki jauhavat jostain omasta ajasta, kun itse en sellaista tarvitse. Usein käytän ”oman ajan” töiden tekemiseen.
Joku vastasikin jo että kyseessä on hermostollinen ero. Ihmetyttääkö vieläkin?
Jos ihmetyttää, niin kannattaa harjoitella kuvittelemaan, minkälaista olisi elää jonkun toisen kehossa jossa olisi ihan toiset aivot. Mieti asia läpikotaisin ja eläydy kunnolla. Tämä kehittää empatiakykyä ja ymmärrystä, ja sitä taitoa voit jakaa eteenpäin myös lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä olisi parempi, että osa jättäisivät vaan ne lapset suosiolla tekemättä. Kerta eivät heidän kanssaan edes halua olla.
Milloin ollaan äitiyslomalla vauvan kanssa ja "isompi" taapero tungetaan päiväkotiin. Ja milloin itketään, kun ei joka viikonloppu tai ilta pääse omiin menoihinsa.
Pahimmissa tapauksissa kotiin on palkattu hoitaja, ja vanhempi saattaa tulla jo klo 14 töistä, mutta lapsi halutaan kotiin vasta klo 17, jotta saa "rauhassa hengähtää". Viikonloppuisin sitten vielä sysätään lapsi sukulaisille, että ei vaan tarvitse vahingossakaan nähdä omaa lasta hereillä. Saatetaan vielä pyydellä muita lähettämään omasta lapsesta itselleen kuvia, joita voi sitten esitellä muille. Miksi ei vaan voitaisi itse olla sen oman lapsensa kanssa eikä elää ruutujen kautta?
Suosiolla kannattaa jättää ne lapset tekemättä, jos niin paljon kaipaa omaa aikaa. Lapset kuitenkin kaikista eniten haluavat olla/ leikkiä/ pelailla/ jutella jne. vanhempiensa kanssa.
Tänä on jo aika ääripään esimerkki, vaikka toki tuollaisiakin vanhempia on, esim. omassa suvussani. Kaipaan paljon omaa aikaa, mutta ei se tarkoita, että en viihtyisi ja tahtoisi viettää aikaa lasteni kanssa.
Ennen lapsia olin jatkuvasti yksin. Jopa parisuhde ahdisti, liika läheisyys ja yhdessäolo. Olen aistiyliherkkä.
Lapsien takia olen siedättynyt, mutta en edelleen nautin ihmispaljoudesta tai liiasta sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Olen oppinut sietämään.
Koska harrastan useita eri lajeja. Haluan viettää aikaa myös ystävieni kanssa jotka asuvat eri kaupungissa. Haluan olla myös paljon yksin hiljaisuudessa korkeintaan koira seuranani. Ihmiset ovat erilaisia.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Minä puolestani haluan niin paljon omaa aikaa ettei ole käynyt edes mielessä tehdä lapsia.