Miksi toiset tarvitsevat niin paljon omaa aikaa ilman lapsia?

Ap, entä lastesi isä? Viettääkö hänkin joka hetken lastenne kanssa ja, jos ei, löytyykö sinulta ymmärrystä hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Eikä omassa lapsuudessa ollut mitään tämmöistä kenelläkään. Lasten kanssa oltiin 365 paitsi koulu ja työajat. Osalla oli ehkä joku mummola tai kummila jossa vietti pitempiä aikoja esim kesällä, että pääsi maalle tai muuta sellaista. Muuten ja muut lomat vietettiin perheenä kotona, reissaten tai mökkeillen. En tiedä että ketään olisi lykätty viikonlopuksi johonkin tädille ihan muuten vaan. Aikuisten aikaa oli illat kun lapset nukkuivat tai jos olivat jossain yökylässä kaverilla. Ihan tervejärkisinä pysyivät.

Kaipa se on aina vaihdellut.

Olin ainoa lapsi, mutta olin jotain kolmen tai neljän, kun vanhemmat jättivät mut maalle mummolaan muutamaksi päiväksi 60- luvulla. Siitä kyllä tuli trauma, kun multa ei kysytty mielipidettä. En olisi halunnut jäädä sinne ilman äitiä ja isää.

Tosin kuulemma mummo sai mut aina syömään hyvin. Olin nirso syömään muuten.

Sen jälkeen olin usein lomilla parin, kolmen tädin luona, siis yön yli muutamia päiviä.

Joten ei se vanhempien oma aika ole mulle mikään uusi asia.

Sitten kun pärjäsin kotona yksin päivisin ja alkoi murrosikä, sukulaisten luona lomailut päättyivät.

Aloituksesi perusteella vaikuttaa siltä, että saat automaattisesti niin paljon omaa aikaa, että sulle ei ehdi edes muodostua itsestäsi lähtevää tarvetta sille. Toiseksi, olemme erilaisia ja toiset vain tarvitsevat enemmän hiljaisuutta, yksin oloa ja tilaa omille ajatuksille latautuakseen ja jaksaakseen siinä ihan tavallisessakin arjessa.

Minäkään en ole mitenkään erityisen suuritarpeinen oman ajan ja tilan kanssa. Meillä lapset ovat kaikki yhtä aikaa poissa kotoa vain kerran vuodessa kesälomalla. Viime kesänä tätä ei pystytty toteuttamaan, ja kyllä tässä kieltämättä alkaa olla vähän sellainen olo, että vaikka viikonloppu ilman lapsia oli enemmän kuin paikallaan, mutta ei valitettavasti ole sekään mahdollista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa on vaikea tehdä mitään kovin älyllistä. Mä ainakin tylsistyn, jos en pääse käyttämään aivojani.

Aijaa. Me tykätään pelata muistipeliä, shakkia tai muita lautapelejä ja tehdä ristikoita lapseni kanssa, saavat omatkin aivot jumppaa. Välillä lapset myös esittävät sellaisia kysymyksiä, että joutuu itsekin aivotyöhön miettiessään vastausta.

Tuo riippuu lapsen iästä tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ei kertonut, käykö hän lastenhoidon lisäksi työssä. Ja jos käy niin millaisessa. Vaativat asiantuntija-ammatit tulevat tänä päivänä mukaan vapaa-aikaankin eikä rentoutuminen aina onnistu. Eri asia työssä joka jää sinne työpaikalle kun oven takanasi suljet.

Ei tarvitse olla vaativa asiantuntija-ammatti, että työt tulee kotiin mukaan ja rentoutuminen ei onnistu. Ihan riittää vaikkapa se, että työssään kohtaa paljon erilaisia ihmisiä ja joutuu työskentelemään kiireessä, mutta sitä kiire ei saa näkyä. Joutuu koko ajan olemaan skarppina ja hyppäämään tilanteesta toiseen ilman että siinä välissä on mitään mahdollisuutta nollata edellisen tilanteen aiheuttamia tunteita. Aina ei toki tarvetta olekaan, mutta välillä todellakin olisi. Yleensä näitä hommia ei edes tehdä ma-pe 8-16, kuten niitä "vaativia asiantuntijatöitä". Ihan jo pelkästään epäsäännölliset työajat ja yhden päivän vapaat estävät palautumisen.

Vähän nyt ohis, mutta särähti vaan taas kerran niin pahasti korvaan...

Onnekas olet koska sinulla omaa aikaa on eikä sinun tarvitse sitä kaivata. Voi, lapsia pyydetään yökylään, siitä voi moni haavailla. Näin ollen ei tarvitse ihmetellä, ettet voi ymmärtää sitä tarvetta mikä monella äidillä on olla erossa lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

ihmiset on erilaisia.en voisi kuvitellakaan asuvani KENENKÄÄN kanssa, saati et olis lapsia. hyi. T. täydellinen erakko/introverttinainen

Tällainen ajatusmaailma johtuu lähinnä siitä, että introverttinaiset yrittävät parhaansa mukaan mukautua ekstrovertti queen bee -naisten haluihin ja vaatimuksiin ja kilpailla noiden normonaisten pelissä, ja sitten masentuvat kun eivät siihen pysty. En voi ymmärtää naisten tarvetta osallistua siihen naistenkeskiseen kilpailuun siitä kenen elämä muistuttaa eniten huonoa amerikkalaista naisten telkkusarjaa.

JOS naiset - mukaanlukien introverttinaiset - eivät kilpailisi siitä kenen elämä on eniten kuin Hollywood-telkkusarja ja instagramin miljarditili, niin tällaista perhe- ja lapsivihaa ei esiintyisi introverttinaisten keskuudessakaan. Silloin nimittäin introverttinaiset toteaisivat queen bee naisilla kylmänviileästi, että screw you horatsut, mä kasvatan mun lapsen omalla tavallani ja elän perhe-elämää omalla tavallani ja sä voit tunkee sun esittelyelämäs sinne mihin aurinko ei paista.

Mutta ei introverttinaiset pysty tähän, koska loppuviimeks hekin haluaa kilpailla muiden naisten kanssa ja tehdä muut naiset kateellisiksi, ja sitten kun se ei onnistu niin käy näin.

M/40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihmiset on erilaisia.en voisi kuvitellakaan asuvani KENENKÄÄN kanssa, saati et olis lapsia. hyi. T. täydellinen erakko/introverttinainen

Tällainen ajatusmaailma johtuu lähinnä siitä, että introverttinaiset yrittävät parhaansa mukaan mukautua ekstrovertti queen bee -naisten haluihin ja vaatimuksiin ja kilpailla noiden normonaisten pelissä, ja sitten masentuvat kun eivät siihen pysty. En voi ymmärtää naisten tarvetta osallistua siihen naistenkeskiseen kilpailuun siitä kenen elämä muistuttaa eniten huonoa amerikkalaista naisten telkkusarjaa.

JOS naiset - mukaanlukien introverttinaiset - eivät kilpailisi siitä kenen elämä on eniten kuin Hollywood-telkkusarja ja instagramin miljarditili, niin tällaista perhe- ja lapsivihaa ei esiintyisi introverttinaisten keskuudessakaan. Silloin nimittäin introverttinaiset toteaisivat queen bee naisilla kylmänviileästi, että screw you horatsut, mä kasvatan mun lapsen omalla tavallani ja elän perhe-elämää omalla tavallani ja sä voit tunkee sun esittelyelämäs sinne mihin aurinko ei paista.

Mutta ei introverttinaiset pysty tähän, koska loppuviimeks hekin haluaa kilpailla muiden naisten kanssa ja tehdä muut naiset kateellisiksi, ja sitten kun se ei onnistu niin käy näin.

M/40

Mmmitä :D

Mäkin viihdyn hyvin perheeni kanssa enkä niin kaipaa omaa aikaa sen varsinaisessa merkityksessä. Lapset 16-, 13-, 10- ja 3-vuotiaat eli suurin osa jo aika isoja. Heillä omat menot ja kaverit. Viihdyttävät 3-vuotiasta pikkuveljeään usein. Käytännössä siis minulla on paljonkin omaa aikaa.

Kun nuo kolme vanhinta olivat pieniä niin silloin tarvitsin aikaa ihan itsekseenkin, tai miehen kanssa oikeastaan ja onneksi sitä saatiin kun isovanhemmat halusivat ottaa hoitoon ja yökylään paljon.

Nyt tosiaan kun ovat niin isoja jo niin tilanne on niin paljon eri. Ja pelkästään se tieto että voin lähteä halutessani ovesta ulos yksin on varmaan se että tilanne ei ahdista. Viihdyn tosin hyvin kotona. Nytkin koen että mulla on omaa aikaa. Kuopus katselee vieressä piirrettyjä, vanhin on yökylässä kaverillaan ja kaksi muuta omissa huoneissaan. Mies suihkussa.

Sen verran myönnän että olisi aivan täydellistä jos saisi olla ihan yksin kotona vaikka viikon! Kyllä niin nauttisin. Tai edes viikonloppu. Tiedän että jossain vaiheessa tämäkin toteutuu vielä. Viimeistään kymmenen vuoden päästä 😅

Mutta meitä on niin erilaisia ja elämäntilanteet ovat erit. Lapsetkin erilaisia. On todella helppoja lapsia ja ääripäässä monivammaisia.

En ole koskaan ihmetellyt sitä että ihmiset kaipaa omaa aikaa. Toiset enemmän ja toisille riittää se että saa katsella illalla hetken telkkaa rauhassa kun muut nukkuu. En usko että on montaa ihmistä jotka sitä omaa aikaa ei halua yhtään. Onkohan silloin kyse jo läheisriippuvuudesta?

Niin, onhan sitä vapaata sinullakin. Ehkä ihan huomaamattasi palaudut ja huomaisit eron jos kukaan ei ottaisi lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset olivat pieniä, sain omaa aikaa joka ilta monta tuntia sen jälkeen kun he olivat menneet nukkumaan. Kun lapset olivat vähän isompia ja menivät nukkumaan myöhemmin, sain omaa aika iltaisin koska he eivät tarvinneet minua joka hetki valveilla ollessaan. Minulle riitti muutama tunti omaa aikaa päivässä, en tarvinnut päiväkausia omaa aikaa.

Ehkä sinulle riittää lyhyt yöuni. Esim. mä tarvitsisin unta noin kymmenen tuntia vuorokaudessa, jotta tuntisin oloni hyväksi. Pikkulapsen mentyä nukkumaan en ollut enää kovin pirteä, vaan melko valmis yöunille.

Ihan pitkät unet sain nukuttua. Lapset nukkumaan klo 19-20. Mulle omaa aikaa 3-4 tuntia, nukkumaan klo 23, unta 8t, ylös klo 7. Olen iltaihminen joten tämä rytmi sopi hyvin.