Lue keskustelun säännöt.
Miksi toiset tarvitsevat niin paljon omaa aikaa ilman lapsia?
17.10.2020 |
Olen kolmen äiti, vanhimmat jo koulussa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi olla omaa aikaa. Lapset ovat välillä mummin, kummin ja tädin luona yökylässä, mutta siksi, että läheiset pyytävät ja haluavat nähdä heitä. <3 En kysy hoitoapua, jotta saisin jotain omaa aikaa. Lapset ovat vain hetken lapsia <3 En ole tehnyt lapsia voidakseni olla erossa heistä. En tajua, miksi niin moni itkee oman ajan perään. Ehkä olen vaan niin perhekeskeinen?
Kommentit (51)
En yhtään ihmettele kun ihmiset voivat huonosti kun porukka on näin epäempaattisia, ei yhtään ymmärretä, tai yritetä ymmärtää edes, että me kaikki olemme yksilöitä jotka ovat erilaisia. Aina ollaan valmiita syyttelemään muita vääränlaisesta ajattelusta.
Ehkä sinä joka tämän aloituksen teit, halusit vain provosoida, mutta miksi? Onko kaikki ok? Jos oikeasti ajattelet näin, onnitteluni, olet elänyt lasikuplassa, tämän asian suhteen. En syytä ajattelutavastasi, ihmettelen vain, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä olisi parempi, että osa jättäisivät vaan ne lapset suosiolla tekemättä. Kerta eivät heidän kanssaan edes halua olla.
Milloin ollaan äitiyslomalla vauvan kanssa ja "isompi" taapero tungetaan päiväkotiin. Ja milloin itketään, kun ei joka viikonloppu tai ilta pääse omiin menoihinsa.
Pahimmissa tapauksissa kotiin on palkattu hoitaja, ja vanhempi saattaa tulla jo klo 14 töistä, mutta lapsi halutaan kotiin vasta klo 17, jotta saa "rauhassa hengähtää". Viikonloppuisin sitten vielä sysätään lapsi sukulaisille, että ei vaan tarvitse vahingossakaan nähdä omaa lasta hereillä. Saatetaan vielä pyydellä muita lähettämään omasta lapsesta itselleen kuvia, joita voi sitten esitellä muille. Miksi ei vaan voitaisi itse olla sen oman lapsensa kanssa eikä elää ruutujen kautta?
Suosiolla kannattaa jättää ne lapset tekemättä, jos niin paljon kaipaa omaa aikaa. Lapset kuitenkin kaikista eniten haluavat olla/ leikkiä/ pelailla/ jutella jne. vanhempiensa kanssa.
Samaa mieltä, ehkä joidenkin olisi vaan parasta elää sitä sinkkuelämää eikä tehdä ollenkaan lapsia.Sääliksi käy lapset, jotka on ikäänkuin haittana ja tiellä omalle elämiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä olisi parempi, että osa jättäisivät vaan ne lapset suosiolla tekemättä. Kerta eivät heidän kanssaan edes halua olla.
Milloin ollaan äitiyslomalla vauvan kanssa ja "isompi" taapero tungetaan päiväkotiin. Ja milloin itketään, kun ei joka viikonloppu tai ilta pääse omiin menoihinsa.
Pahimmissa tapauksissa kotiin on palkattu hoitaja, ja vanhempi saattaa tulla jo klo 14 töistä, mutta lapsi halutaan kotiin vasta klo 17, jotta saa "rauhassa hengähtää". Viikonloppuisin sitten vielä sysätään lapsi sukulaisille, että ei vaan tarvitse vahingossakaan nähdä omaa lasta hereillä. Saatetaan vielä pyydellä muita lähettämään omasta lapsesta itselleen kuvia, joita voi sitten esitellä muille. Miksi ei vaan voitaisi itse olla sen oman lapsensa kanssa eikä elää ruutujen kautta?
Suosiolla kannattaa jättää ne lapset tekemättä, jos niin paljon kaipaa omaa aikaa. Lapset kuitenkin kaikista eniten haluavat olla/ leikkiä/ pelailla/ jutella jne. vanhempiensa kanssa.
Kaikki ei vaan osaa heittäytyä pari-kolmevuotiaan tasolle. Voivat kuitenkin olla ihan elementissään kymmenvuotiaan kanssa, jolloin tekemisen vaihtoehdot ovat aikuismaisempia.
Tämä!
Itsellä on 1,5w lapsi ja odotan innolla että olisi esim kolme vuotias niin voitaisiin enemmän vaikka askarrella, leipoa yms kun on vähän "järkeä" päässä eikä ensimmäinen reaktio ole että menen tuonne ja tungen sormet pistorasiaan.
Osaathan antaa myös muille aikaa yksinoloon, ettet häiritse toisia? Voit olla luonteeltaasi myös vaativa persoonallisuus, joka vie toisilta energiaa, koska tarvitset selkeästi paljon huomiota? Osaatko olla yksin vai tuleeko ahdistus?
Vähän jotenkin huolestuttaa tuo ap:n mustavalkoisuus nähdä asioita. Pystytkö kasvattamaan introverttiä lasta vai vaaditko häneltäkin koko ajan huomiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihminen ei saisi tarvita omaa aikaa? Moni haluaa myös pitää huolta parisuhteesta ja olla puolison kanssa välillä kaksin.
Aloittaja on oikeassa. Ne, jotka eivät vapaapäivinä nauti omien lastensa kanssa olosta, niin olisi voinut jättää lapset tekemättä! Jokainen tarvitsee jonkin verran omaa aikaa, mutta rajansa silläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ei kertonut, käykö hän lastenhoidon lisäksi työssä. Ja jos käy niin millaisessa. Vaativat asiantuntija-ammatit tulevat tänä päivänä mukaan vapaa-aikaankin eikä rentoutuminen aina onnistu. Eri asia työssä joka jää sinne työpaikalle kun oven takanasi suljet.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei kertonut, käykö hän lastenhoidon lisäksi työssä. Ja jos käy niin millaisessa. Vaativat asiantuntija-ammatit tulevat tänä päivänä mukaan vapaa-aikaankin eikä rentoutuminen aina onnistu. Eri asia työssä joka jää sinne työpaikalle kun oven takanasi suljet.
Teen töitä yrittäjänä ja hoidan lapset kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan myös olla lasteni kanssa aina kun voin ja he myös nauttivat perheajasta
vaikka kavereitkin meillä kaikilla on . Naapurissa kolme lasta ja heidät työnnetään hoitoon aina kavereille ja myös meille kun vaan koulusta/päiväkodista tulevat. Vanhemmat odottavat aina kesällä kuin kuuta nousevaa että koulut alkaisivat taas ja nytkin syyslomalla olivat pettyneitä kun lähdettiin mökille ja eivät voi työntää kolmikkoaan meille.
Lapsiakin on erilaisia. Toisilla ne voi olla kamalan vaativia ja rasittavia, ADHD tai osa sillä sisaruksetkin voivat olla ihan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa aikaa sen takia ettei joku ole kimpussa koko ajan vaatimassa sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on vaikea tehdä mitään kovin älyllistä. Mä ainakin tylsistyn, jos en pääse käyttämään aivojani.
Aijaa. Me tykätään pelata muistipeliä, shakkia tai muita lautapelejä ja tehdä ristikoita lapseni kanssa, saavat omatkin aivot jumppaa. Välillä lapset myös esittävät sellaisia kysymyksiä, että joutuu itsekin aivotyöhön miettiessään vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä omassa lapsuudessa ollut mitään tämmöistä kenelläkään. Lasten kanssa oltiin 365 paitsi koulu ja työajat. Osalla oli ehkä joku mummola tai kummila jossa vietti pitempiä aikoja esim kesällä, että pääsi maalle tai muuta sellaista. Muuten ja muut lomat vietettiin perheenä kotona, reissaten tai mökkeillen. En tiedä että ketään olisi lykätty viikonlopuksi johonkin tädille ihan muuten vaan. Aikuisten aikaa oli illat kun lapset nukkuivat tai jos olivat jossain yökylässä kaverilla. Ihan tervejärkisinä pysyivät.
Viikon surkein provo taas. "Minä olen itse täydellinen, miksei kaikki muut ole? Ihan vilpittömästi tässä kyselen." Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele kun ihmiset voivat huonosti kun porukka on näin epäempaattisia, ei yhtään ymmärretä, tai yritetä ymmärtää edes, että me kaikki olemme yksilöitä jotka ovat erilaisia. Aina ollaan valmiita syyttelemään muita vääränlaisesta ajattelusta.
Ehkä sinä joka tämän aloituksen teit, halusit vain provosoida, mutta miksi? Onko kaikki ok? Jos oikeasti ajattelet näin, onnitteluni, olet elänyt lasikuplassa, tämän asian suhteen. En syytä ajattelutavastasi, ihmettelen vain, miksi?
Ei kannata käyttää pilkkuja jos ei tiedä mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei kertonut, käykö hän lastenhoidon lisäksi työssä. Ja jos käy niin millaisessa. Vaativat asiantuntija-ammatit tulevat tänä päivänä mukaan vapaa-aikaankin eikä rentoutuminen aina onnistu. Eri asia työssä joka jää sinne työpaikalle kun oven takanasi suljet.
Vaativa asiantuntija työ mainittu!,, 🥳🥳🥳🥳🥳🥳🥳🥳🥳🥳🥳
Minulla on 2 lasta, ja tarvitsen kyllä yksinoloa välillä. Sairastan erästä psyykkistä sairautta ja kuormitun helposti. Ihan jo pelkästään se meteli saa väsyneeksi. Lapseni ovat leikki-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset olivat pieniä, sain omaa aikaa joka ilta monta tuntia sen jälkeen kun he olivat menneet nukkumaan. Kun lapset olivat vähän isompia ja menivät nukkumaan myöhemmin, sain omaa aika iltaisin koska he eivät tarvinneet minua joka hetki valveilla ollessaan. Minulle riitti muutama tunti omaa aikaa päivässä, en tarvinnut päiväkausia omaa aikaa.
Ehkä sinulle riittää lyhyt yöuni. Esim. mä tarvitsisin unta noin kymmenen tuntia vuorokaudessa, jotta tuntisin oloni hyväksi. Pikkulapsen mentyä nukkumaan en ollut enää kovin pirteä, vaan melko valmis yöunille.
Lasten kanssa on vaikea tehdä mitään kovin älyllistä. Mä ainakin tylsistyn, jos en pääse käyttämään aivojani.