Miltä teistä on tuntunut lapsen (esikoisen) armeijaan lähtö?
Palstan tietäen tästä tulee veetuilua, mutta ihan herttisen sama.
Minä helisen henkisesti ja sisäisesti, en pysty ollenkaan ajattelemaan, ettei lapseni olekaan täällä, kotona. Itken varmaan sen koko lähtöpäivän ja monta x sen jälkeenkin, siis ikävää. Ja mietin paljon miten siellä menee ja ihan perusasioita kuten saakohan tarpeeksi ruokaa (tosi hoikka ja pitkä), paleleeko, miten jaksaa sitä simputusta jne.
Kyllä, tämä on valtaisa kriisin, huolen ja ikävän paikka tälle äidille, vaikkakin tiedän, että poika kyllä pärjää, niin silti. Ja on vielä aika kaukanakin, ei tuossa lähimpänä olevassa varuskunnassa.
Ikävä jo nyt ♥️💙
Kommentit (28)
Kyllähän se pärjääminen mietitytti, kun poika selvästi piti ajatusta vastenmielisenä ja puhui c:n papereista. No kaikki meni hyvin ja hakeutui aukkiin ja mukavaa tuntuu olevan. Odottaa kyllä jo joulukuuta, että pääsee pois.
Takana kolmen vuoden asuntola-asuminen ja muutti omilleenkin jo ennen armeijaa, joten olen tottunut siihen ettei kyljessä ole.
Aih, se oli ihanaa aikaa. Ruokaa kului vähän ja pyykkiäkään ei juuri ollut. Tosi vapauttavaa. Esikoinen on tyttö ja asui tuolloin jo omillaan, kotona oli vain kuopus. Teki oikein hyvää. Nyt tosin ollut jo taas vuoden intin jälkeen kotona ja odottelen, koska alkaisi oma kämppä kiinnostelemaan...
Poikani lähti heinäkuussa. Oli minulle jonkinlainen kriisin paikka. Poika on kuitenkin pärjännyt mukavasti ja itsekin olen jo sopeutunut. Jouluna jo kotiutuu. Hyvin se menee! Voi myös ostaa lomilla välipaloja matkaan. Koronan vuoksi eivät pääse niin usein sotkuun. Kivaa on se että on sitten aina kaksi viikkoa lomilla ja reissaamiseen ei mene niin paljoa aikaa!
Vierailija kirjoitti:
Pojastasi tulee siellä mies.
m39
Minusta tuo on aina ollut jokseenkin erikoinen kommentti.
Ap
Luulin, että sukulaiseni ylireagoi, kun ei pystynyt viikkoon edes avaamaan verhoja, vaikka toinen lähti vaan armeijaan eikä sotaan. Mutta on se näköjään ollut kriisi monelle muullekin. Tosin tämä sukulainen eli poikansa kautta, joten raskasta aikaa toki hänelle. Alkoi ryypätä, kun poika lopulta uskaltautui muttaa pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojastasi tulee siellä mies.
m39
Minusta tuo on aina ollut jokseenkin erikoinen kommentti.
Ap
Totta se kyllä on. Olin yrittänyt kasvattaa omasta pojastani hyväkäytöksistä 19 vuotta, intti teki hänestä kohteliaan nuoren miehen muutamassa kuukaudessa :D
No, en tajua. Oma poikani täyttämässä 18v, enkä saa tästä kiinni. Poika on myös erittäin laiha ja pitkä, mutta en minä voi sinne mukaan keittäjäksi mennä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojastasi tulee siellä mies.
m39
Minusta tuo on aina ollut jokseenkin erikoinen kommentti.
Ap
Kyllä siellä ihminen itsenäistyy henkisesti, kun on pois äidin helmoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojastasi tulee siellä mies.
m39
Minusta tuo on aina ollut jokseenkin erikoinen kommentti.
Ap
No sen voit ajatella niin että pojastasi tulee siellä monin tavoin aikuinen. Armeija sekä opettaa vastuuta että vaatii paljon. Siellä myös oppii olemaan muiden joukossa ja sietämään yksityisyyden ja oman rauhan menetystä. Se on monille varsinkin kotona sitä ennen asuneille nuorille hyvin kasvattava kokemus.
Itsekin muistan että olin ennen inttiä vielä monin tavoin kiinni kodissa mutta kun tulin takaisin, olin valmis muuttamaan omilleni ja huolehtimaan itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojastasi tulee siellä mies.
m39
Minusta tuo on aina ollut jokseenkin erikoinen kommentti.
Ap
No sen voit ajatella niin että pojastasi tulee siellä monin tavoin aikuinen. Armeija sekä opettaa vastuuta että vaatii paljon. Siellä myös oppii olemaan muiden joukossa ja sietämään yksityisyyden ja oman rauhan menetystä. Se on monille varsinkin kotona sitä ennen asuneille nuorille hyvin kasvattava kokemus.
Itsekin muistan että olin ennen inttiä vielä monin tavoin kiinni kodissa mutta kun tulin takaisin, olin valmis muuttamaan omilleni ja huolehtimaan itsestäni.
Ja se paineensietokyky. Se on kovaa valuuttaa työelämässä ja se sivareilta puuttuu.
m39
Ei tuntunut missään, tosin en ole ikinä ollut kanaemo.
Kuopus pitkä ja suorastaan laiha, hyvin pärjäsi siellä.
Ehkei intti tee miestä mutta kyllä se molemmille pojilleni hyvää teki.
Mitä ap sitten ajattelee kun se poika muuttaa pois kotoa? Vai muuttaako?
Minun poikani lähtee tammikuussa. En näe mitään syytä sitä NYT murehtia.
Esikoinen lähti heinäkuussa ja itkeskelin ikävääni vajaan viikon. On introvertti ja ujo mutta urheilullinen ja sisukas. Laiha hänkin. On pärjännyt hyvin ja yllättäen minäkin. On 4 vkoa kiinni, joista metsässä 2-3 vkoa. Laihtuu joka kerta n. 3-4kg mutta saa sen takaisin 2 vkon lomalla. Simputusta ei ole ollut. Ainakaan mitään henkilökohtaista.
Hyvin se menee ja poika itse on sanonut, että paineensietokyky ja stressinhallinta on kasvanut. Eikä viitsi valittaa enää ihan pikku asioista 😉
Eipä tuo vielä mitään. Isoveli oli aikanaan käynyt festareilla 16-18 ikäisenä ja sai sieltä kondomeja kun siellä niitä jaeltiin ilmaiseksi. Äitimme pyykkiä laittaessa huomasi unohtuneen kortsun ja tuli itkemään että tälläistäkö sinä nykyään jo harrastat ja oi voi minun pieni poika yhyy :'D
Mun esikoinen lähti heinäkuussa, etukäteen mietin, että varmaan outoa kun poika ei oo kotona. Yllättävän hyvin ja nopeasti siihen tottui. Poika viihtyy, on ollut kivat tuvat ja hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan fyysiset suoritteet. Poika itse sanoi, että siellä on oppinut tärkeitä taitoja ja on ollut hienoja kokemuksia. Viestiä laitetaan ja silloin tällöin se soittelee mulle, mä en hänelle, niin sovittiin. Aukkiin meni, joten ensi heinäkuuhun näillä näkymin on, jossei yllätyksiä tule
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap sitten ajattelee kun se poika muuttaa pois kotoa? Vai muuttaako?
Ap vastaa kysymykseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojastasi tulee siellä mies.
m39
Minusta tuo on aina ollut jokseenkin erikoinen kommentti.
Ap
No sen voit ajatella niin että pojastasi tulee siellä monin tavoin aikuinen. Armeija sekä opettaa vastuuta että vaatii paljon. Siellä myös oppii olemaan muiden joukossa ja sietämään yksityisyyden ja oman rauhan menetystä. Se on monille varsinkin kotona sitä ennen asuneille nuorille hyvin kasvattava kokemus.
Itsekin muistan että olin ennen inttiä vielä monin tavoin kiinni kodissa mutta kun tulin takaisin, olin valmis muuttamaan omilleni ja huolehtimaan itsestäni.
Ja se paineensietokyky. Se on kovaa valuuttaa työelämässä ja se sivareilta puuttuu.
m39
Kummasti vaan ulkomaalaisilta miehiltä löytyy ihan samalla tavalla paineensietokykyä, vaikka pakollista armeijaa ei monissa maissa olekkaan 🤔 Puhumattakaan suomalaisista naisista, jotka näyttävät ihan hyvin pärjäävän työelämässä ilman armeijan rääkkiä.
Itse asiaan, taitaa olla aika yleistä, että äidit oireilevat tavalla tai toisella, kun lapset ensimmäistä kertaa lähtevät maailmalle. Oma äitini (joka normaalisti ei kovin paljoa tunteita näytä) oli selvästi surullisen oloinen yms., kun itse muutin lukion jälkeen kotoa pois ulkomaille. Omista lapsistani en osaa vielä edes kuvitella millaista tulee olemaan, kun he lähtevät omilleen, kun ovat vielä niin nuoria.
Tekee hyvää teille molemmille. Irtautumisen aika.