Miltä teistä on tuntunut lapsen (esikoisen) armeijaan lähtö?
Palstan tietäen tästä tulee veetuilua, mutta ihan herttisen sama.
Minä helisen henkisesti ja sisäisesti, en pysty ollenkaan ajattelemaan, ettei lapseni olekaan täällä, kotona. Itken varmaan sen koko lähtöpäivän ja monta x sen jälkeenkin, siis ikävää. Ja mietin paljon miten siellä menee ja ihan perusasioita kuten saakohan tarpeeksi ruokaa (tosi hoikka ja pitkä), paleleeko, miten jaksaa sitä simputusta jne.
Kyllä, tämä on valtaisa kriisin, huolen ja ikävän paikka tälle äidille, vaikkakin tiedän, että poika kyllä pärjää, niin silti. Ja on vielä aika kaukanakin, ei tuossa lähimpänä olevassa varuskunnassa.
Ikävä jo nyt ♥️💙
Kommentit (28)
Muistakaa olla ylpeitä armeijan suorittaneista nuoristanne.
Mä olen ihan helvetin ahdistunut just nyt. Tänään menee armeijaa. Olen isä ja armeijan käynyt.
Mua ahdistaa myös. Poika lähtee tänään armeijaan. Lapsiparka. Toivottavasti siellä on mukavempaa kuin mitä omat mielikuvani paikasta ovat.
Tsemppiä kaikille vanhemmille jotka tässä tilanteessa nyt ihmettelee oloaan. Ja nuorille voimia myös, uusi vaihe elämässä taas.
Poika oli alkuvuoden armeijassa. Luulin, että olen ihan rauhallinen ja järkevä äiti, mutta kyllä monta kertaa tuli vastaan asioita, noista olisi ollut jutunaihetta iltalehteen. En soittanut sen enemään inttiin kuin lehteenkään, mutta meno oli aika kauheaa. Onneksi armeija-aikana oli sopivasti se yksi lehtijuttu sairastupaan unohtuneesta sotilaasta, joten tuon jälkeen sairastupakäytännöt paranivat. Pelkäsin, että poika laihtuu, mutta päinvastoin lihoi aika paljon, kun urheilua oli niin vähän ja sipsiä tms. tuli syötyä paljon. Omatoimistakaan urheilua ei saanut juurikaan harrastaa, kun piti kököttää kasarmilla. Poika ei aiemmin kiroillut kotona lainkaan, muutamassa viikossa alkoi vi**n huutaminen kaikilla lomilla. Mitään hyvää ei tuolla oppinut.
suurin osa onneksi pärjää siellä ihan hyvin. tsemppiä kaikille, kenellä ajankohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Pojastasi tulee siellä mies.
m39
Tappaja siitä tulee.
Poikani on kuopukseni ja aloitti armeijan heinäkuussa. Pääsee takas siviiliin joulukuussa. Asui jo ennen armeijaa omillaan ja on käynyt töissä nuoresta asti. Tiedän että pärjää vaikka ikävä onkin välillä kova. Nyt tulossa lomille ja nähdään.