Henkilöt, jotka pitävät kaikkea Linnanmäestä poikkeavaa "nihkeänä luokkaretkikohteena"

Luokkaretki Linnanmäelle on tarpeeton. Koulussa voidaan tehdä reissut jonnekin edes jossain määrin opettavaiseen paikkaan, sitten vapaa-ajalla Linnanmäet ja sellaiset. 

Minä jouduin yhdeksän vuoden aikana nuohoamaan Tuusulan ja Järvenpään kulttuurinähtävyydet moneen kertaan. Valitettavasti nämä nähtävyydet ovat lähinnä erilaisten taiteilijoiden asumuksia, joissa ei riitä kovin paljon nähtävää, vaikka Halosenniemen parvekkeilta onkin jännä näkymä ateljeen ylitse ja Aleksis Kivellä oli säälittävän pieni ja muhkurainen peti ja erikoinen, musta ylioppilaslakki. Olin aikoinani muutaman vuoden opettajana ja johdattelin valvontaluokkani oikopäätä Heurekaan. Kukaan ei valittanut eikä lintsannut. :)

Ap on oikeassa.

Heurekahan onkin hyvä kohde. Minäkään en tajua, miksi luokkaretkiä pitää suunnata Linnanmäelle. Se on mielestäni laiskan opettajan valinta. Sinne menoa ei juuri tarvitse pohjustaa, ja paikan päällä sen kun istuu ja juo kahvia kun lapset juoksevat ympäriinsä sokerihumalassa.

Joo, kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta käydä siellä vapaa-ajallaan, ja se asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan. Mutta pahus vie, luuleeko joku, että ne lapset, joita ei viedä edes huvipuistoihin, pääsisivät jotenkin itsestään vaikka Ateneumiin tai Kansallismuseoon? Noista kohteista voi kuitenkin saada irti jotain sellaista, jota kantaa mukanaan läpi elämän. Etenkin, jos on hyvä opastus ja asiasta keskustellaan vielä koulussakin.

Suuntaamalla se retki huvipuistoon luodaan juuri sitä tyhjää maailmankuvaa, että mitäs väliä niillä museoilla, viihdekeskukset ovat sosiaalisesti tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Heurekahan onkin hyvä kohde. Minäkään en tajua, miksi luokkaretkiä pitää suunnata Linnanmäelle. Se on mielestäni laiskan opettajan valinta. Sinne menoa ei juuri tarvitse pohjustaa, ja paikan päällä sen kun istuu ja juo kahvia kun lapset juoksevat ympäriinsä sokerihumalassa.

Joo, kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta käydä siellä vapaa-ajallaan, ja se asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan. Mutta pahus vie, luuleeko joku, että ne lapset, joita ei viedä edes huvipuistoihin, pääsisivät jotenkin itsestään vaikka Ateneumiin tai Kansallismuseoon? Noista kohteista voi kuitenkin saada irti jotain sellaista, jota kantaa mukanaan läpi elämän. Etenkin, jos on hyvä opastus ja asiasta keskustellaan vielä koulussakin.

Suuntaamalla se retki huvipuistoon luodaan juuri sitä tyhjää maailmankuvaa, että mitäs väliä niillä museoilla, viihdekeskukset ovat sosiaalisesti tärkeämpiä.

Mitenhän mä 70-80 luvulla ehdin SEKÄ Linannamäelle ETTÄ Ateneumiin ja Kansallismuseoon? Ja niin ovat ehtineet nuo mun lapsetkin? Yhdeksän vuotta aikaa kuitenkin. Ja Luonnonhistorialliseen, EMMAan, Sinebrychoffin museoon, Fazerilaan, Koffin tehtaille, Suomenlinnaan jne jne. 

Luokkaretken voisi tehdä alaluokan lähiöön.

Linnanmäkeä vastapäätä olis unelmien retki.

Miksi luokkaretken pitäisi olla pelkkää viihdettä? Se tehdään KOULUPÄIVÄNÄ.