Olen todella omistushaluinen parisuhteessa. Olenko paha?
Täällä niin moni kammoksuu koko sanaa ja pitää omistushaluisia kumppaneita suurin piirtein elämää tuhoavina hirviöinä. Vaadin ja edellytän omistautumista ja panostusta parisuhteeseen sekä ehdotonta uskollisuutta enkä pysty näkemään tämän olevan millään tavalla negatiivista.
Kommentit (25)
Et sä paha ole mutta voit pilata helposti parisuhteesi.
Muista soitella puolisollesi vähän väliä ja tutkia puhelin joka toinen päivä
Miten sinä varmistat sen ehdottoman uskollisuuden?
Vierailija kirjoitti:
Muista soitella puolisollesi vähän väliä ja tutkia puhelin joka toinen päivä
Tällaista en tee. Minä lähtökohtaisesti luotan kumppaniini, muuten en olisi suhteeseen alkanutkaan. Toki jos häneltä ei riitä minulle aikaa ja huomiota alan kysymään että miksei - ja kuuntelen vastauksen tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä varmistat sen ehdottoman uskollisuuden?
Varmistan? En mitenkään. Voin vain luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se melko ahdistavalta kuulostaa noin sanottuna. En minä tiedä oletko sinä paha, mutta ainakin melko painostavalta kuulostava.
En ymmärrä miksi kukaan ahdistuu siitä että kumppanilla on odotuksia suhteelle.
Kyllä tuo omistushaluisuus kuulostaa jo sanana erittäin pahalta. Sinun pitää ymmärtää ihan sellainen perusasia, ettei ketään voi omistaa. Kumppani on luonasi vain, koska hän haluaa olla. Jos yrität sitoa hänet, luonnollinen reaktio on pyristellä vapaaksi. Tulet tuhoamaan suhteesi omistushalullasi. Sinulla on varmaan jokin varhainen kiintymystrauma taustalla, jos sinulla on tuollainen tarve omistella toisen elämää. Hankkiudu psykologin juttusille ja käsittele traumasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se melko ahdistavalta kuulostaa noin sanottuna. En minä tiedä oletko sinä paha, mutta ainakin melko painostavalta kuulostava.
En ymmärrä miksi kukaan ahdistuu siitä että kumppanilla on odotuksia suhteelle.
Niin, sille en voi mitään, ettet ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo omistushaluisuus kuulostaa jo sanana erittäin pahalta. Sinun pitää ymmärtää ihan sellainen perusasia, ettei ketään voi omistaa. Kumppani on luonasi vain, koska hän haluaa olla. Jos yrität sitoa hänet, luonnollinen reaktio on pyristellä vapaaksi. Tulet tuhoamaan suhteesi omistushalullasi. Sinulla on varmaan jokin varhainen kiintymystrauma taustalla, jos sinulla on tuollainen tarve omistella toisen elämää. Hankkiudu psykologin juttusille ja käsittele traumasi.
Siinä on olennaista juurikin tuo HALU. Tottakai ymmärrän ettei ihmistä voi omistaa. Minulla on joitakin, ei tarpeita mutta sanotaanko nyt fantasioita ehkä jopa salaisia toiveita, siitä että minulla olisi yksinoikeus rakkaaseeni. Kuvittelen että pitäisin häntä paremmin, paljon paremmin kuin sanonnan "kukkaa kämmenellä". Mutta se on fantasiaa eikä terve perusta ihmissuhteelle.
Riippuu ihan täysin kumppanista että miten tuon ottaa. Joku introvertimpi, vähän vässykkä mies voi mielellään heittäytyä kumppanin "omistettavaksi" ja passattavaksi. Sitten taas joku ekstrovertimpi tyyppi jolla on myös parisuhteen ulkopuolisia ystävyyssuhteita, menoja ja intohimoja, varmasti ahdistuisi tuollaisesta
Mustasukkaisuus ja omistuksenhalu ovat heikkoitsetuntoisen tauteja. Nimenomaan tauteja. Tervepäinen ihminen tajuaa, ettei voi omistaa ketään, ei koskaan. Otapas nyt lääkärin kanssa tuo ongelmasi puheeksi ja hoida ensin miedompi lääkitys alulle. Sitä sitten vahvennetaan tarpeen mukaan. Ihanne on kun kuolaat ja öriset keskenäs jossain nurkassa. Vieläkö tekee mieli omistaa? Häh, siitäs sait.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus ja omistuksenhalu ovat heikkoitsetuntoisen tauteja. Nimenomaan tauteja. Tervepäinen ihminen tajuaa, ettei voi omistaa ketään, ei koskaan. Otapas nyt lääkärin kanssa tuo ongelmasi puheeksi ja hoida ensin miedompi lääkitys alulle. Sitä sitten vahvennetaan tarpeen mukaan. Ihanne on kun kuolaat ja öriset keskenäs jossain nurkassa. Vieläkö tekee mieli omistaa? Häh, siitäs sait.
Tauteja?
Ei ole paha. Omistushalu on normaali tunne, mutta se tietty riippuu mitä tarkoitat omistushalullasi. Jos annat kumppanin kuitenkin harrastaa ja olla ystävien kanssa niin se on ok. Uskollisuuden vaatiminen on ihan perusasia suhteessa, tietenkin kaikki lähtee luottamuksesta.
Itsekin olen ''omistushaluinen'' siinä mielessä, että en hyväksy jos mies lähtee kahden jonkun naisen kanssa viettämään aikaa. Ei haittaa platoniset naiskaverit, jos minäkin saan heihin tutustua ja heistä tulee yhteisiä kavereita. Mutta, entiset seksikaverit saa kyllä jäädä taka-alalle. (tässä siis oma esimerkkini ''omistushalusta'' tosin en usko että tämä on edes sitä, vaan ihan normaalit käytännöt parisuhteessa..)
Omistushaluinen on negatiivissävytteinen sana. En kuvailisi itseäni niin, vaikka itsekin edellytän että kumppani panostaa suhteeseen eikä tietenkään saa mennä muita naisia pokailemaan. Mutta jos se menee toisen kontrolloimiseksi, etkä esim. luota että hän osaa kavereiden kanssa ulkona ollessaan käyttäytyä niin se on paha.
Omistushaluisuus kumpuaa itsekkyydestä, joka on ei-toivottava ominaisuus kumppanissa.
En itse kauaa jaksaisi katsella omistushaluista puolisoa.
Ei kai se omistushalu ajatuksena mitään haittaa. Kyse on siitä miten sitä toteutat. Sanat ja teot ratkaisee oletko nyt pahis.
Minusta se riippuu vähän miten se ilmenee.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se omistushalu ajatuksena mitään haittaa. Kyse on siitä miten sitä toteutat. Sanat ja teot ratkaisee oletko nyt pahis.
Viimein joku ymmärtää. Se on HALU, ei mitään muuta! Ei varsinkaan syy demonisoida ihmistä! Ja sitä voi hallita -ap
Kyllä se melko ahdistavalta kuulostaa noin sanottuna. En minä tiedä oletko sinä paha, mutta ainakin melko painostavalta kuulostava.