Olen todella omistushaluinen parisuhteessa. Olenko paha?
Täällä niin moni kammoksuu koko sanaa ja pitää omistushaluisia kumppaneita suurin piirtein elämää tuhoavina hirviöinä. Vaadin ja edellytän omistautumista ja panostusta parisuhteeseen sekä ehdotonta uskollisuutta enkä pysty näkemään tämän olevan millään tavalla negatiivista.
Kommentit (25)
Et siis vaadi, etkä edellytä niitä asioita, joita avausviestissä sanoit vaativasi ja edellyttäväsi? Sillä vaatiminen ja edellyttäminen ovat tekoja. Eivät vain ajatuksia tai haluja.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan täysin kumppanista että miten tuon ottaa. Joku introvertimpi, vähän vässykkä mies voi mielellään heittäytyä kumppanin "omistettavaksi" ja passattavaksi. Sitten taas joku ekstrovertimpi tyyppi jolla on myös parisuhteen ulkopuolisia ystävyyssuhteita, menoja ja intohimoja, varmasti ahdistuisi tuollaisesta
Se introvertimpi ahdistuu, kun ei saa viettää aikaa yksin.
Miten nää asiat ilmenee käytännössä ja esim. sun puheissa?
Fiksuinta, mitä olen koskaan kuullut äitini sanovan on, että rakkaus on vapauden lapsi. Sitä ei voi pakottaa, eikä ketään voi omistaa. Omistamista tavoitteleva ajaa virvatulta. Se vasta on rakkautta, kun joku jää luoksesi, vaikka et yritä estää häntä lähtemästä.
Omistushaluisuus on mielestäni todella luotaantyöntävä piirre. Sellaiset ihmiset vaikuttavat ärsyttävän epävarmoilta. Heti tulee vain halu paeta.