Lue keskustelun säännöt.
Elämää varjostaa pelko siitä, että puoliso joutuisi liikenneonnettomuuteen
05.10.2020 |
Miten päästä irti pahimman pelkäämisestä kun mies on jossain tien päällä? Vaikka kuinka viihtyisin itsekseni kotona tai olisin ties missä silloin, niin tuntuu ikävä ja ahdistava painontunne rinnassa, se on aina miehen ajellessa jossain taka-alalla. Herään joskus öisinkin painajaisiin, että kaksi vakavailmeistä poliisia seisoo oven takana.
En koe olevani mitenkään erityisen riippuvainen puolisostani. Meillä on kyllä aivan ihana yhteinen elämä ja rakastan häntä yli kaiken. Tiedän kuitenkin, ettei elämäni loppuisi siihen, jos hänelle kävisi jotain. Joo, olisi elämäni suurimpia tragedioita, mutta ihmiset selviävät kuitenkin lastensakin kuolemasta ja ties mistä.
Perheenjäseneni on nuoruudessani joutunut aivan kammottavaan liikenneonnettomuuteen ja minä satuin olemaan se, jolle viranomaiset tulivat ensimmäisenä kertomaan asiasta. Oletan sen olevan kaiken juurisyy, mutta millä sitäkään asiaa pitäisi työstää?
Kommentit (6)
Minuakin pelottaa, että perheenjäseneni kuolevat. Valitettava totuus on, että elämä on luonteeltaan arvaamaton. Yritänkin työntää pelkoajatukset pois mielestäni ja koitan sen sijaan keskittyä nauttimaan jokaisesta hetkestä, jonka saamme viettää yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin pelottaa, että perheenjäseneni kuolevat. Valitettava totuus on, että elämä on luonteeltaan arvaamaton. Yritänkin työntää pelkoajatukset pois mielestäni ja koitan sen sijaan keskittyä nauttimaan jokaisesta hetkestä, jonka saamme viettää yhdessä.
Eikö tuolla tavalla juuri päädy takertumaan kun se menetyksen pelko alkaa vaikuttaa käyttäytymiseen?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin pelottaa, että perheenjäseneni kuolevat. Valitettava totuus on, että elämä on luonteeltaan arvaamaton. Yritänkin työntää pelkoajatukset pois mielestäni ja koitan sen sijaan keskittyä nauttimaan jokaisesta hetkestä, jonka saamme viettää yhdessä.
Eikö tuolla tavalla juuri päädy takertumaan kun se menetyksen pelko alkaa vaikuttaa käyttäytymiseen?
-Ap
Yhteisistä hetkistä nauttiminenhan on aivan normaalia ja positiivista, eikö totta? Sitä vain pelkoajatusten tullessa kääntää huomion johonkin hyvään, koska esim. onnettomuuksiin ei juuri voi vaikuttaa. Se mihin kiinnitämme huomiomme on ainakin asia, johon voimme vaikuttaa. Itse olen myös huomannut, että pelkoajatusten määrä vaihtelee. Kannattaa ehkä miettiä, että mistä syystä tunnet olosi turvattomaksi tietyllä hetkellä. Esim. alakuloisena, kuten kuukautisten tienoilla, voi tulla helpommin tällaisia ajatuksia. Kuten sanottu, nämä ovat elämään kuuluvia vaikeita asioita, joiden kanssa on jokaisen pakko oppia elämään. Mutta on hyvä muistaa, että ne ovat vain pelkoja. Elämä voi mennä aivan toisellakin tavalla, joten on hyvä pyrkiä olemaan mahdollisimman levollisin mielin ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan.
Ei ole puolisoa tai edes naisystävää joten en tiedä.
Suosittelen terapiaa tuon alkuperäisen trauman työstämiseen, jotta pelko voisi vähentyä.
Nosto