Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, kenen lapsi viiltelee?
04.10.2020 |
Millaista apua olette itse saaneet huoleenne?
Oma teinini on pitkän ajan jälkeen jälleen viillellyt ja varasin hänelle heti apua, jotta saa purkaa ahdistustaan. Nyt tilanteen uusiuduttua alkaa tuntua siltä, että kaipaisin jotain keskustelutukea itsekin. Miten teidät muut vanhemmat on huomioitu, kun lapsen olo on kääntynyt huonompaan? Onko teille tarjottu apua vai oletteko joutuneet hakemaan sitä itse? Mistä?
Kiitos kaikista kokemuksista.
Kommentit (10)
Meillä oli Lontoossa asuessamme teini, joka viilteli aika paljonkin, hänen nimensä oli Viiltäjä-Jack.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, et joudut hakemaan apua itse. Soita vaikka terveyskeskukseen tai johonkin mielenterveysvastaanottoon. Ainakin omalla paikkakunnallani on mielenterveyspäivystys, johon voi soittaa, tai sitten terveyskeskuksesta voi kysyä neuvoa. Tai jos teille järjestettäisiin yhteinen keskustelu sinne missä lapsesi käy? Sieltä varmasti saa samalla tietoa mitä tehdä. Itse oon käyny nuorisopsykiatrian polilla ja muutaman kerran äitini pyydettiin mukaan keskusteluihin.
Tuleeko automaattisesti l a s u jos hakee apua?
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko automaattisesti l a s u jos hakee apua?
Ei tietenkään tule.
Meillä kävi vanhemmat juttelemassa perheneuvolan työntekijän kanssa ja teini jutteli oman henkilön kanssa.
Olimme itse aloitteelilisia ja ohjasimme teinin ensin kouluterveydenhoitajan luo, josta edelleen perheneuvolaan. Teinillä oli myrskyisä teini-ikä, josta oli vaikea erottaa mikä meni normi teini-ikäisen mielialavaihteluihin ja mikä oli mahdollisesti masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli Lontoossa asuessamme teini, joka viilteli aika paljonkin, hänen nimensä oli Viiltäjä-Jack.
Meillä sama, mutta Pariisissa. Hän oli Viiltäjä-Jacques.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaalan ensiapupolin kautta aloimme saada apua. Ei valitettavasti ollut ihan helppoa, piti vaatia. Toivottavasti teilläkin on voimia ( ja apua omaan jaksamiseen ) saada apua tilanteeseen.
Hae apua kaikista kanavista joista pystyt: koulupsykologilta, soita mielenterveyspuhelimeen, lasten -ja nuorten psykiatriseen päivystkyseen tms., lapsesi tila voi pahentua ja tuo mitä hän nyt jo tekee on todella akuuttia, lapsi tarvitsee apua välittömästi ilman viivytyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko automaattisesti l a s u jos hakee apua?
Ei tietenkään tule.
Meillä kävi vanhemmat juttelemassa perheneuvolan työntekijän kanssa ja teini jutteli oman henkilön kanssa.
Olimme itse aloitteelilisia ja ohjasimme teinin ensin kouluterveydenhoitajan luo, josta edelleen perheneuvolaan. Teinillä oli myrskyisä teini-ikä, josta oli vaikea erottaa mikä meni normi teini-ikäisen mielialavaihteluihin ja mikä oli mahdollisesti masennusta.
Meillepä tuli!
Ihan kuin ei olisi järkyttänyt tarpeeksi pojan vointi... Vielä lisä stressiä (vaikkakin aiheetta mutta se tunne...) sen vuoksi. Meitä kyylättiin ja kuulusteltiin, poika ahdistui vain lisää sossun takia :(
Syyt oli koulukiusaamisessa.
Vieläkin pistää vihaksi, vaikka pahin jo takana! (todettiin siis aiheettomaksi, kotiolot ok!)
Pari vuotta sitten teini-ikäinen tytär viilteli. Silloin oli paljon erilaisia asioita menossa, olimme juuri muuttaneet ja mieheni, eli tytön isä, myös sairastui.
Apua saimme koulun terveydenhoitajalta, joka olikin aivan ihana sekä tytölle, että meille. Ilman häntä tilanne olisi voinut olla pahempikin.
Kävimme myös perheneuvolassa, tyttö itsekseen, vanhempien kanssa ja vanhemmat vielä keskenään.
Otin yhteyttä myös koulun kuraattoriin, ja tyttö kävi hänenkin luonaan juttelemassa. Tästäkin oli apua, kuraattori myös oli todella kiva ja asiantunteva. Kävin kerran tytön mukana keskustelemassa tytön ja kuraattorin pyynnöstä.
Pyydä ja hae apua, aktiivisesti ja sinnikkäästi. Olimme onnekkaita että saimme hyvää ja asiantuntevaa apua nopeasti, mutta kyllä siihen auttaa kun on itse aktiivinen
Omaa lasta pitää auttaa ja tukea, silloin ei pifä pelätä, eikä miettiä mitään muuta, esim
lasun pelko. Meidän tapauksessa lasusta ei ollut missään vaiheessa mitään puhetta. Ja jos tulee, asia selvitetään, tärkeintä on että lapsi saa apua.
Tällä hetkellä tyttömme näyttää onnelliselta ja tasapainoiselta. Koulu sujuu, on kavereita ja pari urheiluharrastusta, joihin suhtautuu todella intohimoisesti. Silti olen aika herkillä koko ajan, ja seuraan tilannetta. Tuon esille usein, että olen läsnä ja käytettävissä missä vain asiassa. Onneksi näyttää siltä että teini on asian ymmärtänyt ja kertookin asioistaan.
Tsemppiä Ap, hae apua, lapsellesi ja itsellesi. Toivon teille kaikkea hyvää<3
Aluksi saatiin apua koulupsykologilta, käytiin lapsen kanssa yhdessä ja erikseen sielä juttelemassa. Sieltä laitettiin heti lähete nuorisopsykologille, mutta jonojen takia kesti pari kuukautta päästä sinne.
Nuorisopsykalla lapsi sai terapiaa ja myös meille vanhemmille tarjottiin keskusteluapua.