Lue keskustelun säännöt.
Voiko suhde muuttua enää vuosien jälkeen?
Epätoivoinen
28.09.2020 |
Ollaan aikuisia ihmisiä molemmat, lapset hankittu edellisten kumppaneiden kanssa. Ollaan tunnettu kauan, ikäänkuin oltu toisillemme 'kielletty ihastus' vuosia ja koskaan ei ollakaan töppäilty vaan sitouduttu omiin kumppaneihin. Monen sattuman summana päädyimme yhteen erojemme jälkeen ja nyt ollaan kuljettu yhteistä matkaa jo 2,5v.
Mies halusi hyvin varhain puhua kihloista ja yhteisestä kodista, minä toppuuttelin, sillä eroni oli tuoreempi. Asumme edelleen kumpikin omissa kodeissamme, elämme omaa elämäämme, näemme mahdollisuuksien mukaan. Haluaisin mennä suhteessa eteenpäin, koen ajan olevan siihen kypsä. Suhteemme ei ole edennyt mihinkään, eikä mies enää ole eteenpäin menemisestä puhunut aikoihin eikä haluakaan keskustella. Olen yrittänyt monta kertaa kauniisti ja hillitysti, mutta ei rauhallinenkaan keskustelu johda muuhun kuin miehen hermojen menettämiseen. Olen todella yrittänyt olla ns. tivaamatta vaan keskustella asiallisesti.
Onhan meillä ollut haasteita ja (riitojakin) juuri exien tahoilta isoja vaikeuksia, mutta minusta tällaisina hetkinä tulisi olla toistemme tukena. Nyt vaikeuksiimme vedoten mies ei kuulema halua suunnitella tulevaisuutta, vaikka vannoo rakkauttaan, haluaa jossain vaiheessa yhteisen kodin ja ettei tunteet ole muuttuneet (ilmoittaa kuulema kyllä sitten, jos jokin muuttuu?!?). Minä taas koen, että "kelpasin" silloin ennen, mutta en enää. Kihlaus ei kuulema merkitse hänelle mitään, vaikka 2v sitten puhui ihan muuta. Silloin kuulema oli sellainen tunne, hän sanoo.
Haluan parisuhteen, ihmisen, jonka kanssa jakaa elämäni. Olen aivan umpikujassa eikä miehen kanssa ole mitään mahdollisuutta keskustella, ei kuulema halua analysoida koko ajan. Myönnän kyllä, että asia nousee säännöllisesti esiin, koska en saa vastausta enkä edes tiedä missä mennään.
Joudun arvailemaan ja tulkitsemaan todella paljon hänen puheitaan ja käytöstään.
Tämä rikkoo minua sisältäpäin, en halua tuhlata aikaani odotteluun. Luulisi, että mieskin haluaisi rakentaa yhteistä elämää, kun viimeinkin saimme kaikkien vuosien jälkeen siihen mahdollisuuden.
Olen niin neuvoton, että päädyin kysymään teidän ulkopuolisten näkökulmaa... Voikohan mikään muuttua nyt yhtäkkiä vai tuhlaanko todella vain aikaa ja energiaa tässä suhteessa? Mies ei ole koskaan jättänyt yhtäkään tavaraa, vaatetta tms. luokseni, häipyy aivan kuin jälkiä jättämättä kotiinsa. Sanoo syyksi ettei omista paljoa vaatteita... Nyt viimein 2,5 vuoden jälkeen hän oli jättänyt yhdet alushousut (puhtaat) sänkyyni tyynyn alle... en tajua. Itse olisin toivonut, että katsotaan yhdessä hyllytilaa tms. En tosiaan saa tuosta miehestä mitään irti ja se todella kuluttaa. Tuntuu, että hän lyö tahtia ja minä odotan ja roikun hirressä. Pitkään ajattelin, että haluaa vain seksisuhteen, mutta on kyllä julkaissut fb:ssa olevansa kanssani parisuhteessa. On vain aika huijattu olo, ennen halusi kihloihin, yhteisen kodin ja yhteisen elämän. Nyt tuntuu riittävän vain satunnaiset tapaamiset ja viikonloppukiva. Mietin kyllä itsekseni eroa tämän vuoksi, toisaalta myös, kirkastuuko mahd. tauon aikana hänelle, mitä kanssani haluaa, jos haluaa.
Onko muilla kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?
Kommentit (23)
Etköhän ole jo nähnyt mitä tuosta tulet saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepa tuo viesti oma tekstisi vielä kerran. sanot, että et saa mieheltä vastauksia ja kuitenkin aiemmassa kappaleessa kirjoitat mitä mies on vastanut. Eli saat vastaukset, et vaan saa niitä vastauksia, mitä sinä tällä hetkellä haluat. Kuuntele se mies nyt loppuun ja sitten sen pohjalta päätät, haluatko jatkaa näin vai et. Ja jos et, sitten ei taida olla kuin yksi vaihtoehto. vai mitä?
No minkäs menit ihastumaan mieslapseen?
Kyllähän se miestä hajotti kun hän oli ennemmin "valmis" kaikkeen tuohon mitä sinä nyt haluaisit, mutta tuli torjutuksi kaikessa. Ihan normaalia, että sen jälkeen haluaa hieman himmailla.
Voihan se muuttua. Nimittäin vielä huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuuntunnoton pikkupoika. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se miestä hajotti kun hän oli ennemmin "valmis" kaikkeen tuohon mitä sinä nyt haluaisit, mutta tuli torjutuksi kaikessa. Ihan normaalia, että sen jälkeen haluaa hieman himmailla.
En halunnut, että hän muuttaa lasten lapsuuden kotiin ja olin tuolloin vielä virallisesti naimisissa, paperilla. Minusta miehen toivomat asiat eivät olisi olleet oikein tuossa hetkessä, vaikka sydän sanoi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde voi muuttua mutta sitä varten sinun täytty muuttua ensin itse, etkä ehkä ole siihen valmis. Sinun pitäisi lakata kokonaan painostamasta ja olemasta aina saatavilla. Sinun pitäisi saada mies taas näkemään, ettet ole itsestäänselvyys. Jotenkin tekstistäsi tuli kuitenkin sellainen tunne, että kaipaat toisen sitoutumista sinuun nyt niin kovasti, että pikemminkin ajat häntä sillä kauemmas itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Suhde voi muuttua mutta sitä varten sinun täytty muuttua ensin itse, etkä ehkä ole siihen valmis. Sinun pitäisi lakata kokonaan painostamasta ja olemasta aina saatavilla. Sinun pitäisi saada mies taas näkemään, ettet ole itsestäänselvyys. Jotenkin tekstistäsi tuli kuitenkin sellainen tunne, että kaipaat toisen sitoutumista sinuun nyt niin kovasti, että pikemminkin ajat häntä sillä kauemmas itsestäsi.
Tuossa on varmasti moni asia hyvinkin totta. Tavallaan tiedostan itsekin tuon ja mietin pitäisikö ottaa etäisyyttä, käyttäytyä itsenäisemmin, viileämmin jne. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, että suhde on jonkinlaista taktikointia ja peliä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttä höpöä koko aloitus täynnä. Ei mitään järkeä koko jutussa.
Arvelen, että se sama satuilija on taas asialla, siis hän joka keksii noita erilaisia suhdekiermuroita ja muita juttuja tänne.
Hänellä on tapana kirjoitella pitkiä aloituksia ja sitten myös esiintyä itse niissä yhtenä kommentoijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luepa tuo viesti oma tekstisi vielä kerran. sanot, että et saa mieheltä vastauksia ja kuitenkin aiemmassa kappaleessa kirjoitat mitä mies on vastanut. Eli saat vastaukset, et vaan saa niitä vastauksia, mitä sinä tällä hetkellä haluat. Kuuntele se mies nyt loppuun ja sitten sen pohjalta päätät, haluatko jatkaa näin vai et. Ja jos et, sitten ei taida olla kuin yksi vaihtoehto. vai mitä?
Saan toisinaan jonkin ympäripyöreän vastauksen, mutta ei kai menneisyyden vaikeuksiinkaan voi loputtomasti vedota. Enkä vain yksinkertaisesti voi tuollaisiin ympäripyöreisiin kommentteihin perustaa elämääni ja sitä koskevia päätöksiä. Ehkä olen itsestäänselvyys, kuten joku kirjoitti, liikaa saatavilla vain hänen tarpeitaan varten..
Minä yritin tällasen naisen kanssa parisuhdetta ja ei tullu helvettiäkään siitä. Tai siis just se nimenomaan tuli. Nainen olis halunnu samaan aikaan olla parisuhteessa, muuta myös kokea olevansa vapaa ja saada paljon aikaa kavereilleen.
ei tota sepustusta edes jaksa lukea.
Niin tylsä ja sekava.
Trolololoo
Tai tuollaine lusmu kiertoon vaan
Niinhän minäkim tein.ä
Sait tosin vaan jämät ja jätkö soittelee joka vloppu perääni.
Tsori. Selkärangaton käärmehän se on.
Mitä tavaroita sinulla on miehen luona? Viihdytkö hänen kotonaan?
Neljän vuoden päästä olet täällä itkemässä kuinka miehesi on tylsä ja lapset olivat virhe ja kuinka etsit kadonnutta kipinää miettien syrjähyppyä.