Opiskelijat. Mitä teette kun joku tehtävä tuntuu täysin epätoivoiselta?

Nyt vaan jatkat lukemista ja kirjoittamista. Itse aina kirjoitan aluksi aivan aiheen vierestä, kandikin alkoi muutamalla sivulla ihan väärää aihetta käsitellen.

Ja mä olen miettinyt, että sille on syynsä! Jos aihe on ihan tuntematon, niin sitä keskittyy ensin ehkä vähän sellaiseen perusasiaan ennen kuin tieto syvenee ja saa punaisesta langasta kiinni. Se aiheen vierestä kirjoittaminen siis auttaa ymmärtämään kokonaisuutta.

Eli nyt vaan jatkat! Kyllä se siitä :)

Kannattaa kokeilla jotain ajatuskarttaa tms jos hahmottamiseen auttais eri teemojen yhteyden visulisointi :)

Juuri noin räpeltämällä vain jotain. Joskus olen joutunut juomaan viiniä pullon että liika itsekriittisyys on lähtenyt ja olen saanut tekstiä aikaan 😃

Vierailija kirjoitti:

Juuri noin räpeltämällä vain jotain. Joskus olen joutunut juomaan viiniä pullon että liika itsekriittisyys on lähtenyt ja olen saanut tekstiä aikaan 😃

Viini ei ole minulle vaihtoehto sillä olen raskaana :D mutta kai se on vaan räpellettävä sitten vaan. Pahin kai mitä voi käydä on, että saan tehtävän takaisin opettajalta ja joudun parantelemaan tekstiä. Asetan vain niin paljon paineita itselleni, että ahdistus iskee.

Ranskalaiset viivat ja niiden ympärille sitten matskua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri noin räpeltämällä vain jotain. Joskus olen joutunut juomaan viiniä pullon että liika itsekriittisyys on lähtenyt ja olen saanut tekstiä aikaan 😃

Viini ei ole minulle vaihtoehto sillä olen raskaana :D mutta kai se on vaan räpellettävä sitten vaan. Pahin kai mitä voi käydä on, että saan tehtävän takaisin opettajalta ja joudun parantelemaan tekstiä. Asetan vain niin paljon paineita itselleni, että ahdistus iskee.

Joo ei kannata ottaa niin vakavasti. Tuollaiset opintoihin liittyvät tehtävät on oikeastaan aika yhdentekeviä lopulta. Mitään sitä pahempaa ei tosiaan voi tapahtua kuin että saat palautetta että jotain kohtia pitää parantaa. Yleensä ei sitäkään, vaan kriittisen palautteen saa mutta työ hyväksytään sellaisenaan.

Luovutan ja heitän pyyhkeen kehään ja hanskat tiskiin.

Jos rojekti on ollut vaativa ja joudun luovuttamaan niin saatan riipasta kännin.

Joskus ne räpellykset ovat parempia kuin itse luulee. Teet vain tehtävän loppuun asti ja valmiiksi saatuasi katsot pystytkö parantamaan mistään kohtaa. Jos et, palautat sellaisenaan ja jos se menee läpi, se oli riittävän hyvä. Ei se maailmaa kaada jos jonkin tehtävän tai kurssin arvosana on huonompi kuin yleinen keskiarvosi.

Yleensä lopetan siltä päivältä opiskelun ja jatkan seuraavana aamuna virkeillä aivoilla.

Käsittämätöntä että joku ottaa näitä noin vakavasti. Itsellä oli opinnoista tarkoitus vaan päästä helpolla ja nopeasti läpi ja mikä tahansa raportti tai essee tarkoitti mahdollisuutta saada opintopisteitä erittäin helpolla. Puppugeneraattori vaan jauhamaan bullshitiä. Koskaan en raporttityyppisestä tehtävästä saanut hylsyä tai joutunut parantelemaan, vaikka joskus en tutustunut edes koko materiaaliin vaan kirjoitin ihan täyttä hienonkuuloista paskaa, esim analysoin lähinnä tehtävänantoa koko raportin. Joskus joku antoi palautetta että oli huomannut etten ehkä ollut tutustunut aineistoon kovin tarkasti, mutta hyväksytyksi meni silti.

Mikä kirja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri noin räpeltämällä vain jotain. Joskus olen joutunut juomaan viiniä pullon että liika itsekriittisyys on lähtenyt ja olen saanut tekstiä aikaan 😃

Viini ei ole minulle vaihtoehto sillä olen raskaana :D mutta kai se on vaan räpellettävä sitten vaan. Pahin kai mitä voi käydä on, että saan tehtävän takaisin opettajalta ja joudun parantelemaan tekstiä. Asetan vain niin paljon paineita itselleni, että ahdistus iskee.

Joo ei kannata ottaa niin vakavasti. Tuollaiset opintoihin liittyvät tehtävät on oikeastaan aika yhdentekeviä lopulta. Mitään sitä pahempaa ei tosiaan voi tapahtua kuin että saat palautetta että jotain kohtia pitää parantaa. Yleensä ei sitäkään, vaan kriittisen palautteen saa mutta työ hyväksytään sellaisenaan.

En tiedä onko tämä ala tai jopa mahd. professori (tai muu työn arvostelija) kohtaista vai kenties sitä, että nykyään on eritavoin kuin omana aikanani, jolloin oli ihan tavallista, että ellei tehtväski annettu essee tai selvitystyö ja ai tutkimusraportti you neme it  saattoi tulla joitain viikkoja myöhemmin bumerangina takaisin tai sitten saatoit vain lukea tiedekunnan ilmoitustaululta kenen työ oli hyväksytty ja kenen ei. - Jos olit niide joukossa joiden nimea ei löytynyt listalta, niin se tarkoitti, että työsi oli hylätty. (Ja tervemenoa ottamaan osaa ao. kurssille sitten kun se taas mahd. ensi keväänä tai sykysynä järjestetään) Osa saattoi kertoa samalla listalla sekä hyväksytyt että hylätyt nimeltä mainiten.   

Olen oppinut itselleni sopivan tekniikan: lukiessani teosta nappaan ylös itsestäni kiinnostavimmat kohdat, siis ne kohdat, jotka jotenkin puhuttelevat. Niiden pohjalta valitsen näkökulman, josta kirjoitan.

Tällöin tulee kirjoitettua sitä kuuluisaa ”omaa tekstiä”.

Sinähän et referaattia ole kirjoittamassa, vai oletko? Jos et, niin langan löytäminen ei välttämättä ole oleellistakaan. Näkökulma teoksen käsittemään asiaan/aiheeseen/teemaan on.

Tällä tyylillä olen suoltanut nelosen-vitosen tekstejä, eli mulla toimii.

Avaatko vähän mikä oppiaine tai aihe? Jos täällä voitaisiin auttaa? Ei kai se ole kiellettyä, jotta alkuun pääset?

Avaan palstan ja tukahdutaan ahdistusta täällä. Kirjoitan jotain viime tiime tipassa ja katon, mitä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri noin räpeltämällä vain jotain. Joskus olen joutunut juomaan viiniä pullon että liika itsekriittisyys on lähtenyt ja olen saanut tekstiä aikaan 😃

Viini ei ole minulle vaihtoehto sillä olen raskaana :D mutta kai se on vaan räpellettävä sitten vaan. Pahin kai mitä voi käydä on, että saan tehtävän takaisin opettajalta ja joudun parantelemaan tekstiä. Asetan vain niin paljon paineita itselleni, että ahdistus iskee.

Joo ei kannata ottaa niin vakavasti. Tuollaiset opintoihin liittyvät tehtävät on oikeastaan aika yhdentekeviä lopulta. Mitään sitä pahempaa ei tosiaan voi tapahtua kuin että saat palautetta että jotain kohtia pitää parantaa. Yleensä ei sitäkään, vaan kriittisen palautteen saa mutta työ hyväksytään sellaisenaan.

En tiedä onko tämä ala tai jopa mahd. professori (tai muu työn arvostelija) kohtaista vai kenties sitä, että nykyään on eritavoin kuin omana aikanani, jolloin oli ihan tavallista, että ellei tehtväski annettu essee tai selvitystyö ja ai tutkimusraportti you neme it  saattoi tulla joitain viikkoja myöhemmin bumerangina takaisin tai sitten saatoit vain lukea tiedekunnan ilmoitustaululta kenen työ oli hyväksytty ja kenen ei. - Jos olit niide joukossa joiden nimea ei löytynyt listalta, niin se tarkoitti, että työsi oli hylätty. (Ja tervemenoa ottamaan osaa ao. kurssille sitten kun se taas mahd. ensi keväänä tai sykysynä järjestetään) Osa saattoi kertoa samalla listalla sekä hyväksytyt että hylätyt nimeltä mainiten.   

   

Tutkimusraportit voi tullakin, mutta kyllä erittäin harvinaista on että perus maisteriopintoihin kuuluviin kursseihin liittyviä tehtäviä otetaan noin vakavasti. Ja yleensä ei todella tarvi odottaa seuraavan vuoden kurssia vaan työtä saa parannella saman tien.

Tuosta jos vaaditaan kurssille uudestaan voisi jopa tehdä valituksen ja se erittäin todennäköisesti menisi läpi. Yliopiston intressi ei ole roikuttaa porukkaa siellä ylipitkään vaan saada tehokkaasti opinnoista läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri noin räpeltämällä vain jotain. Joskus olen joutunut juomaan viiniä pullon että liika itsekriittisyys on lähtenyt ja olen saanut tekstiä aikaan 😃

Viini ei ole minulle vaihtoehto sillä olen raskaana :D mutta kai se on vaan räpellettävä sitten vaan. Pahin kai mitä voi käydä on, että saan tehtävän takaisin opettajalta ja joudun parantelemaan tekstiä. Asetan vain niin paljon paineita itselleni, että ahdistus iskee.

Joo ei kannata ottaa niin vakavasti. Tuollaiset opintoihin liittyvät tehtävät on oikeastaan aika yhdentekeviä lopulta. Mitään sitä pahempaa ei tosiaan voi tapahtua kuin että saat palautetta että jotain kohtia pitää parantaa. Yleensä ei sitäkään, vaan kriittisen palautteen saa mutta työ hyväksytään sellaisenaan.

En tiedä onko tämä ala tai jopa mahd. professori (tai muu työn arvostelija) kohtaista vai kenties sitä, että nykyään on eritavoin kuin omana aikanani, jolloin oli ihan tavallista, että ellei tehtväski annettu essee tai selvitystyö ja ai tutkimusraportti you neme it  saattoi tulla joitain viikkoja myöhemmin bumerangina takaisin tai sitten saatoit vain lukea tiedekunnan ilmoitustaululta kenen työ oli hyväksytty ja kenen ei. - Jos olit niide joukossa joiden nimea ei löytynyt listalta, niin se tarkoitti, että työsi oli hylätty. (Ja tervemenoa ottamaan osaa ao. kurssille sitten kun se taas mahd. ensi keväänä tai sykysynä järjestetään) Osa saattoi kertoa samalla listalla sekä hyväksytyt että hylätyt nimeltä mainiten.   

   

Tutkimusraportit voi tullakin, mutta kyllä erittäin harvinaista on että perus maisteriopintoihin kuuluviin kursseihin liittyviä tehtäviä otetaan noin vakavasti. Ja yleensä ei todella tarvi odottaa seuraavan vuoden kurssia vaan työtä saa parannella saman tien.

Tuosta jos vaaditaan kurssille uudestaan voisi jopa tehdä valituksen ja se erittäin todennäköisesti menisi läpi. Yliopiston intressi ei ole roikuttaa porukkaa siellä ylipitkään vaan saada tehokkaasti opinnoista läpi.

Ajat ja tavat lienevät tosiaan muuttuneet...  Kyllä osan omana aikakni opiskelleista opinnot saattoiva viivästyä juurikin siksi, että ellei saanut suoritettua, jotain opintojen kannalta pakollista kurssia, niin sen uusiminen saattoi olla mahd. aikaisinaab vasta seuraavana keväänä.

Suorittamaton kurssi saattoi pahimmillaa aiheuttaa ns. dominoefektin, koska se saattoi olla sekä edellytys joillekin toisille kursseille osallisumisen kannalta. Mutta myös siksi, että jos sen suoriutuminen siirtyi seuraavaan kevääseen, niin se saattoi sitten lykätä niiden kurssien -yleisemmin opintojen- suoritamista, jotka oli mahd. suunnitellut tai ainakin ajatellut tekevänsä keväällä.

Ikäväksi tilanne kävi eriyisesti silloin, jos oli suunnitellut opintojen suorittamisensa liian iukasti niin, ettei siinä ollut paljoa "särkymävaraa". Toisin sanoen uskoi ja luotti siihen, että saisi lukuvuoden aikana haalittua tarpeeksi noppia (tuolloin puhuttiin vrallisesti opintoviikoista), jotta myös Kela olisi yytyväien ja opintotuki juoksisi myös jatkossa. Koska töiden teon lisäämien ei ainakaan automaatisesti helpottaisi opintojen suorittamistä menestyksekkäämmin, pikemminkin päinvastoin. Eikä opintoihin täyspäiväinen tekeminen enää saattanut kiinnostaa tai ainakin jäi tauolle, kun huonompikin palkka tuntui opintotukeen (ja sen asmuislisään) verrattuna verraten hyvältä.  

O tempora, o mores! Lujasti tsemppiä kaikille opintoihin!