Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin suru avioerosta hälvenee?
19.09.2020 |
Erosta kohta pari vuotta ja edelleen tunnen ajoittain todella kovaa surua asian vuoksi. Olin erossa aktiivinen osapuoli, joten tavallaan koen ettei minulla ole oikeutta surra niin paljoa, vaikka koen etten olisi avioliiton eteen voinut tehdä enää mitään. Tilannetta ei helpota se, että ex syyttää minua koko ajan erosta, vaikka itse ei suostunut yhtään mihinkään muuttaakseen parisuhteemme tilaa. Eron jälkeen mies on tehnyt kaikesta vaikeaa. Hän ei ole suostunut omaisuuden ositukseen eikä lastenvalvojalle. Hän on kaikesta tehnyt todella vaikeaa. Vaikka tilanne on hieman helpottanut tässä parin vuoden aikana, selvittämättömiä asioita on edelleen ja ex välillä sivaltaa todella ilkeästi vyön alle. Hän syyttää minua aivan kaikesta eikä suostu yhteistyöhön. En haluaisi tunnustaa itselleni, mutta eroprosessimme on saanut aika rumia piirteitä.
Tunnen suunnatonta surua siitä, etteivät lapset saa kasvaa turvallisessa ydinperheessä, jossa heidän elämänsä olisi kaikinpuolin turvattua. Pohdin myös sitä miten valitsin niin väärin puolisoni ja lasteni isän. Miksi en tajunnut ajoissa, ettei suhteesta tule mitään? Vai oliko jotain varoitusmerkkejä, joita en tajunnut? Kuitenkin olimme yhdessä ennen lapsia useita vuosia. En olisi uskonut, että lopulta kaikkien vuosien jälkeen käy näin.
Haluaisin kuulla samassa tilanteessa olleiden selviytymiskeinoja? Milloin ja miten saitte asiat järjestymään?
Kommentit (33)
Oikeus surra!?! Kaikenlaista. Kuule unohda se exä, lukemastani päätellen hän ei ole suremisesi arvoinen. Etsi jotain muuta tilalle, joka saa ajatuksesi muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeus surra!?! Kaikenlaista. Kuule unohda se exä, lukemastani päätellen hän ei ole suremisesi arvoinen. Etsi jotain muuta tilalle, joka saa ajatuksesi muualle.
En kaipaa exääni, en todellakaan. Mutta kun meillä on yhteisiä lapsia, minun on pakko olla hänen kanssaan tekemisissä. Enemmän kaipaan ydinperhe-elämää ja sitä, että vanhemmat voisivat yhdessä kasvattaa lapsensa. Epäonnistuimme exän kanssa täysin tässä ja siitä koen syyllisyyttä.
ap
Kai kuitenkin oikeuden kautta olet ositus- ja elatusapu - asian hoitanut?!
Itse tein kaiken surutyön jo avioliiton aikana. Olin aina yksin. Itkin paljon. Ei ex välittänyt mistään. Ihastuin toiseen ja lähdin.
Ositus - asiassa ym ex oli aktiivisempi. Hänkin meni heti suhteeseen ja ilmeisesti alkoivat häitä suunnitella, kun ex hoputti ositusta. Eron hetkellä otin omat tavarani osittain. Lapset jäi isälleen ja moni ns yhteinen tavara jäi exälle lasten takia. Kaikki palautui lapsia myöten minulle sitte. Ei exällä kiinnostanut lapsia huoltaa.
Tekemisissä ei olla muuten kuin että elatusavusta pitää muistuttaa jatkuvasti viestillä. Elatus muuttuu koko ajan. Monta sopimusta saanut odotella. Onneksi hoituu lastenvalvojan välityksellä. Nytkin maksamatta tuet heinä-syyskuulta.
Mitä kauemmin suret menneitä, joille et voi mitään, sitä kauemmin sinulla kestää palata kiinni tähän päivään, ja se heijastuu myös lapsiin. Nyt nainen otat itseäsi niskasta kiinni ja teet hyvän elämän itsellesi ja lapsillesi, ilman sitä exää. Näytät että pärjäät ja katsot sinne tulevaisuuteen luottavaisin mielin.
Syvin pettymys, syyllistäminen (itsensä tai toisen) ja suruaika riippuu paljon niistä tekijöistä mitä eronnut on hahmottanut eron syiksi.
Myöskin varsin riitaisa ja repivä ero tai ero joka tullut täysin yllättäen (hylkäämisenä/jätetty puoliso nöyryyttävissä olosuhteissa,yms) vaikuttaa asian sisäistämiseen.
Ero on usein kipeä asia ja niin kauan kuin on tunteita jäljellä toista kohtaan sisintä särkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä aiemmin päästää irti illuusiosta millaisen "ehjän perheen idyllin" ihminen tarvitsee muka eläkseen poikkeuksellisen onnellisen elämän vain ja ainoastaan ydinperheessä, sitä nopeammin toipuminen alkaa ja uuden tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottaminen. Antaa itselleen luvan kokea onnea jälleen.
Toipumis ja paranemisprosessi viivästyy jos käy niin että entinen puoliso tarkoituksellisesti kokee tarvetta hankaloittaa entisen puolison elämää.
Tällainen käytös juontaa usein siitä, että haluaa edes jonkinlaisia tunne-reaktioita siltä toiselta itseään kohtaan.
Tyyliin: nyt hänen on ainakin pakko muistaa olemassaoloni kun toimin vaikeuttamalla arkea ja heittelemällä kapuloita rattaisiin. Jos sitten sitä tunne-reaktiota ei enää tarjotakaan vaan aletaan kommunikoida vain virallista tietä niin epätoivottu käytös vähentyy pakostakin huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisesti surua lisää, että asioiden hoitaminen esim. lasten osalta on niin vaikeaa, kun exä vaikeuttaa.
Tavallaan ei pääse eteenpäin. Kaikkein eniten exä kärsii itse huonosta käytöksestään. Ehkä hänkin suree eroa tavallaan. Hänen käytöksensä on väärin, kurjaa, ikävää ja katkeroitunutta.
Toivottavasti elämässäsi on myös iloa, tasapainoisia ihmissuhteita ja myönteisiä asioita.
Voimia.
Toivon Sinulle voimia ja viisautta että jaksat tämän elämän vaiheen yli.
Muista että kaikki menee ajallaan ohi elämässä, ihan kaikki.
Sinä pärjäät kyllä eteenpäin, kyllä siellä on takuulla ollut painavat syyt taustalla että eropäätökseen ihminen päätyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surra pitää voida, mutta on hyvä tajuta, milloin surun tulisi antaa tilaa myös muille tunteille. Suruusi on sekoittunut ymmärrettävästi myös huolta, syyllisyyttä ja pelkoa. Itse tutustuin aivojen ja mielen toimintaan ja ymmärsin, että mieleen mahtuu sittenkin vain yksi asia kerrallaan. Jos saisin ajatuksellista etäisyyttä erosta johtuviin ajatuksiin, ne etääntyisivät minusta. Tein siis sellaista, myin taloni, joka vaati vaivaansa päätäni toisilla ajatuksilla. Oli nimittäin pakko ajatella muitakin juttuja.
Loppujen lopuksi vihaisuuden tunne ex-miestäni kohtaan vapautti eron tunteista. Surukin etenee tiettyjä askeleita pitkin. Puhu ulos tunteesi, tällöin estät sen, että ne eivät kierrä vain pääsi sisällä. Sillä kun ei ole kattoa.Olemme nykyisin eksäni kanssa riittävän hyvistä väleissä. Tunteita kun ei ole enää. Muista, että se mihin keskityt, se vahvistuu - hyvässä ja pahassa.
Lakimiehen tarvitset. Ositus kuntoon. Ja oma elämä
Mies on todistanut olevansa paskiainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ydinperhe ollut onnellinen vaan surkea ja paska
Kyllä eroa halunnutkin saa surra. Itse halusin eroa, mutta myös surin. Minulla avain hyväksymiseen tuli siitä kun ymmärsin tehneeni avioliiton eteen kaiken mitä pystyin ja hyväksyin sen, että liitto ei ollut pelastettavissa. Tajusin, että olin valinnut puolisoni väärin, että olimme erillämme paremmat vanhemmat lapsillemme, että keskinäisen parisuhteen "kuntoon laittaminen" ei ikinä olisi onnistunut, kun tietyt elementit puuttuivat siitä täysin. Se ei ollut exän vika eikä mun vika, että suhde ei onnistunut. Jotkut ei vaan ole hyvät toisilleen.
Olen tehnyt paljon itsetutkiskelua, pohtinut lapsuuttani, nuoruuttani, lukenut kiintymyssuhdeteoriasta ja tunnelukoista. Hyväksynyt omat heikkouteni ja sen jälkeen lähtenyt työstämään niitä.
Näillä eväillä olen nyt 7 vuotta avioeron jälkeen täysin sinut asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kohta 6 vuotta eropaperien jättämisestä enkä edes tiennyt että pitää surra kun saa päätettyä sietämättömän liittonsa.
Jotenkin niin surullinen ketju. Jonkinlainen sovinto olisi aina paras lastenkin kannalta. Katkeruus jättää jälkensä kaikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeus surra!?! Kaikenlaista. Kuule unohda se exä, lukemastani päätellen hän ei ole suremisesi arvoinen. Etsi jotain muuta tilalle, joka saa ajatuksesi muualle.
En kaipaa exääni, en todellakaan. Mutta kun meillä on yhteisiä lapsia, minun on pakko olla hänen kanssaan tekemisissä. Enemmän kaipaan ydinperhe-elämää ja sitä, että vanhemmat voisivat yhdessä kasvattaa lapsensa. Epäonnistuimme exän kanssa täysin tässä ja siitä koen syyllisyyttä.
ap
Eihän sinun tartvitse olla missään tekemisissä hänen kanssaan? Missä tilanteissa olet exäsi kanssa tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kohta 6 vuotta eropaperien jättämisestä enkä edes tiennyt että pitää surra kun saa päätettyä sietämättömän liittonsa.
Niin.
Jokainen eri on niin yksilöllinen tarina.
Se on niin suuri elämänmuutos , eroaminen. kun koko arki yleensä menee uusiksi kun toimimaton kumpanuus siinä irtisanotaan.
Potkut ihmissuhteesta kirpasee.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin niin surullinen ketju. Jonkinlainen sovinto olisi aina paras lastenkin kannalta. Katkeruus jättää jälkensä kaikkiin.
Väkeviä tunteita harvoin voi käskeä haihtumaan.
Vaatii kypsyyttä, viisautta ja aikuisuutta tajuta että niitä voi hallita, loukkaamatta suotta.
Viisas erokin on täysin mahdollinen myös, missä toimitaan mahdollisimman delegantisti entistä kumppania kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Lakimiehen tarvitset. Ositus kuntoon. Ja oma elämä
Mies on todistanut olevansa paskiainen
Näin minäkin ajattelen toisinaan. Toisaalta mietin sitä, että mies alkaa puimaan asiaa lasten kuullen tai avautua lapsille, kun he ovat isällään. Ex on jo elatusmaksuista kitissyt lapsille. Ei hän muuta käyttäytymistään, vaikka miten yrittäisin puhua. Ex myös lähettelee minulle katkeria viestejä, jos olen ostanut lapsille esimerkiksi merkkivaatteita tai olemme olleet reissussa. Kuulema hän maksaa liikaa elatusmaksuja, kun sellaisiin on varaa. Hänen mielestään hänen pitäisi maksaa vain silloin, kun hänelle sopii ja vasta sitten, kun minun omat rahani ovat aivan loppu. En olisi koskaan uskonut, että exästä paljastuu tällaisia piirteitä.
Ositusta ei varmaankaan saada tehtyä ilman lakimiesten apua. Luulen, että oikeudessa riitelemällä ositettava omaisuus sulaa pelkkiin asianajajien kuluihin. Lopulta omaisuus on haihtunut savuna ilmaan ja kaikilla on entistä pahempi olla.
ap
Alue: Aihe vapaa
Tarvitset vahvemman lääkityksen.