Tarvitseeko lasta antaa etävanhemmalle ilman tapaamissopimusta?

Lastenvalvojalla teette sopimuksen tietenkin. Älä anna miehen hyppyyttää.

Jos ei ole sopimusta niin et ole lähivanhempi

Tai siis hypoteettinen tilanne siis se, etten lasta isälle antaisi. Tottakai annan ja haluan, että tapaavat, mutta sanoin miehelle noin, jotta saisin hänet keskustelemaan kanssani kunnollisista tapaamisajoista. En voi hyvin suhteen jäljiltä ja en haluaisi miehen kanssa olla yhtään ylimääräistä tekemisissä ja siksi haluaisin etukäteen sovitut tapaamiset ja asiat sovittu niin hyvin, ettei tarvitsisi olla kauheasti tekemisissä. Ap

Mitään sopimuksia ei tarvitse tehdä. Jokainen perhe lähtökohtaisesti sopii asiansa itse, mutta jos se ei suju tai jos muutoin haluaa niin on mahdollista tehdä kirjallinen sopimus. Tässä voi lastenvalvoja auttaa.

Ilman kirjallista sopimusta oleminen ei ole mikään syy olla ”antamatta” lasta etävanhemman seuraan. Itse pidän koko käsitettä etävanhempi huonona, siitä pitäisi päästä eroon viimeinkin. Kumpikin vanhempi on yhtä paljon lapsensa vanhempi, ero ei sitämiksikään muuta.

Mutta ei ole myöskään järkevää olla asiallisesti sopimatta asioista. Eihän se arki ole yhdessä ollessakaan sujunut ilman, että asioista sovitaan, miten se sopisi erottua.

Tuo reaktio ”minulla on oikeus tavata lastani silloin kun haluan” on mielestäni luonnollinen hyvin yleinen reaktio erotilanteessa kun ahdistaa ja pelottaa eroon joutuminen omasta lapsesta. Sitä ei kannata provosoida inttämällä ettei ”anna” lasta ilman virallista sopimusta vaan kannattaa olla sovitteleva ja omalta osalta toimia puheissa ja teoissa sen puolesta, että aidosti haluaa eron jälkeenkin lapsella olevan arjessamolemmat vanhemmat. Vaikka parisuhde ei ole toiminut, voi vanhemmuus toimia hyvin eron jälkeen kun muistetaan laittaalapsen etu vanhempien tunteiden edelle ja pyritään aina molemminapuolin takaamaan kummallekin yhtäläinen oikeus vanhemmuuteen.

Toisen osapuolen tarve tehdä virallinen sopimus on täysin ymmärrettävä ja fiksu ajatus ja senvoi perustella niin että keskustelu kolmannen osapuolen kanssa usein helpottaa puhumista. Lisäksi lastenvalvojilla on runsaasti kokemusta siitä mikä on toiminut eroperheissä. Siellä voi myös käydä keskustelemassa useamman kerran ennen sopimuksen tekoa. Kummankin osapuolen on myös hyvä ymmärtää ettei nyt tehty sopimus ole mikään loppuelämän kiveen hakattu säännöstö vaan apuväline jolla päästään alkuun usein tulehtuneissa erotilanteissa. Kun kumpikin noudattaa asiallisesti sopimustaja kohtelee lapsensa toista vanhempaa asiallisesti, syntyy luottamus ja jatkossa on mahdollista joustaa tilanteen mukaan arjessa.

Ellette pääse muuten asioista sopuun, niin kirjallinen sopimus lastenvalvojan auttamana. Pelisäännöt selvät kummallekin. 

Ei tarvitse antaa. Oikeuteenkin lapsen huollosta ym asioista voi mennä vasta sitten, kun on lastenvalvojan luona käyty. Myös elatusapu on ehdottoman tärkeä vahvistaa lastenvalvojalla.

Ei tarvi. Tuommonen mitä ap kuvaat on omanlaistaan vallankäyttöä. Ajat paperille eikä mitään hyppyyttämistä puoleen eikä toiseen.

Minäkin alkaisin keksiä vaikka mitä menoja, miksi lapsi ei etän luokse voi mennä, jos se etä on tuollainen "otan lapsen sit kun huvittaa" lössykkä. Alkais ehkä jossain vaiheessa kiinnostaa jonkinlaiset säännölliset tapaamisajat - tai sitten ei, jolloin etä vain jättäytyy siis itse pois lapsen elämästä.

Varaat vain ajan sinne lastenvalvojalle suoraan nyt vaikka heti. Senhän voi tehdä yksinkin, ja lapsen isälle tule siitä kutsu. Oman mieheni kanssa olen välillä harkinnut eroa. Hänellä on joku outo kuvitelma, että eron sattuessa tapaamiset lasten kanssa sovittaisiin juuri noin kuin aloittaja kuvaa, eli silloin kun HÄNELLE sattuu sopimaan. Olen vastannut, että ei missään nimessä tule tapahtumaan. Eihän siinä voi itse elää omaa elämäänsä ollenkaan. Pitäisi eksän aikataulujen mukaan elää vielä eronkin jälkeen. Varaa ihmeessä se aika lastenvalvojalle saman tien!

Vierailija kirjoitti:

Varaat vain ajan sinne lastenvalvojalle suoraan nyt vaikka heti. Senhän voi tehdä yksinkin, ja lapsen isälle tule siitä kutsu. Oman mieheni kanssa olen välillä harkinnut eroa. Hänellä on joku outo kuvitelma, että eron sattuessa tapaamiset lasten kanssa sovittaisiin juuri noin kuin aloittaja kuvaa, eli silloin kun HÄNELLE sattuu sopimaan. Olen vastannut, että ei missään nimessä tule tapahtumaan. Eihän siinä voi itse elää omaa elämäänsä ollenkaan. Pitäisi eksän aikataulujen mukaan elää vielä eronkin jälkeen. Varaa ihmeessä se aika lastenvalvojalle saman tien!

Meillä oli exän kanssa ensimmäinen vuosi ihme säätöä sopimuksesta huolimatta. Jostain syystä mies kuvitteli, että sopimus on pelkkä suositus ja että hän saa sitten sooloilla miten tykkää. Lopulta tein niin, että jos ex ei hyvissä ajoin ilmoittanut halustaan ottaa lapsiaan luokseen niin en sitten antanut. Kerroin monta kertaa, että lasten täytyy tietää ennakkoon missä he ovat milloinkin. Ex ei myöskään elatusmaksuja maksanut sovitusti vaan hän mielivaltaisesti maksoi miten sattui. Pitkän riitaisan ajanjakson jälkeen saimme asiat vähitellen rullaamaan. Suosittelen kyllä lämpimästi tekemään virallisen sopimuksen niin kummallakaan ei ole nokan koputtamista.

Sitä sopimusta odotellessa ilmoita miehelle sopivaksi katsomasi aikaraja sopia tapaamisista. Esim. mies voi ehdottaa vähintään viikkoa (tai kahta) ennen tapaamista sopivan ajan ja sitten sinä voit vastata, että sopii tai ei sovi. Nämä kirjallisesti teille sopivaa kanavaa käyttäen. Isä hakee lapsen sovittuna aikana sovitusta paikasta ja palauttaa samoin, mitään säätöä ja muutoksia sovittuun ei tehdä kuin ihan pakottavista syistä.

Niin isä saa periaateessa tavata lasta silloin, kun haluaa, jos sinulla ei ole jo suunniteltuna jotain muuta lapsen kanssa, kunhan sopii asiasta ajoissa. Jos hän on se, joka ei halua virallista sopimusta, hän saa olla aloitteellinen tapaamisten sopimiseksi. Ehkä hän huomaa, että olisi oikeastaan helpompi sopia saman tien joku säännöllinen järjestely. Kun saatte tapaamiset nyt toimimaan ilman tarpeetonta säätöä, teidän yhteistyö luultavasti ajan myötä sujuu paremmin ja voitte myöhemmin joustaa puolin ja toisin ihan hyvällä mielellä.

Olette siis jo eronneet? Äkkiä sopimaan aikaa lastenvalvojan kanssa. Jos eksä ei vaivaudu paikalle niin sitten sopeutuu siihen mitä annetaan. Missään nimessä ei pidä suostua hyppyyttämiseen, se ei lopu ikinä. Pahenee vain.

Mä en ehdotteli tapaamisaikoja. Eläisin normaalisti. Jos isä haluaisi nähdä lasta, eikä mulla olisi suunnitelmia, antaisin lapsen. Jos suunnitelmia olisi, en antaisi. Ja muistuttaisin siitä, että jos meillä olisi mustaa valkoisella, tällaisia tilanteita ei tulisi, koska en tekisi suunnitelmia niille ajoille, kun lapsi on sopimuksen mukaan isällään.

Ei se sopimus mitään takaa. Eli et voi rakentaa elämääsi toisen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Varaat vain ajan sinne lastenvalvojalle suoraan nyt vaikka heti. Senhän voi tehdä yksinkin, ja lapsen isälle tule siitä kutsu. Oman mieheni kanssa olen välillä harkinnut eroa. Hänellä on joku outo kuvitelma, että eron sattuessa tapaamiset lasten kanssa sovittaisiin juuri noin kuin aloittaja kuvaa, eli silloin kun HÄNELLE sattuu sopimaan. Olen vastannut, että ei missään nimessä tule tapahtumaan. Eihän siinä voi itse elää omaa elämäänsä ollenkaan. Pitäisi eksän aikataulujen mukaan elää vielä eronkin jälkeen. Varaa ihmeessä se aika lastenvalvojalle saman tien!

Millä hiton tavalla sinä luulet voivasi pakkottaa toista tapaamaan lastaa? :D

Vierailija kirjoitti:

Varaat vain ajan sinne lastenvalvojalle suoraan nyt vaikka heti. Senhän voi tehdä yksinkin, ja lapsen isälle tule siitä kutsu. Oman mieheni kanssa olen välillä harkinnut eroa. Hänellä on joku outo kuvitelma, että eron sattuessa tapaamiset lasten kanssa sovittaisiin juuri noin kuin aloittaja kuvaa, eli silloin kun HÄNELLE sattuu sopimaan. Olen vastannut, että ei missään nimessä tule tapahtumaan. Eihän siinä voi itse elää omaa elämäänsä ollenkaan. Pitäisi eksän aikataulujen mukaan elää vielä eronkin jälkeen. Varaa ihmeessä se aika lastenvalvojalle saman tien!

Sinulla on joku outo kuvitelma luullessasi, että pystyt jotenkin siihen vaikuttamaan miten isä lastaan tapaa. Elatusmaksut ja tapaamisen menee ihan niin kuin ne sattuu isälle sopimaan. Hän pystyy esim. sopimusten syntymistä pitkittämään toistakin vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mitään sopimuksia ei tarvitse tehdä. Jokainen perhe lähtökohtaisesti sopii asiansa itse, mutta jos se ei suju tai jos muutoin haluaa niin on mahdollista tehdä kirjallinen sopimus. Tässä voi lastenvalvoja auttaa.

Ilman kirjallista sopimusta oleminen ei ole mikään syy olla ”antamatta” lasta etävanhemman seuraan. Itse pidän koko käsitettä etävanhempi huonona, siitä pitäisi päästä eroon viimeinkin. Kumpikin vanhempi on yhtä paljon lapsensa vanhempi, ero ei sitämiksikään muuta.

Mutta ei ole myöskään järkevää olla asiallisesti sopimatta asioista. Eihän se arki ole yhdessä ollessakaan sujunut ilman, että asioista sovitaan, miten se sopisi erottua.

Tuo reaktio ”minulla on oikeus tavata lastani silloin kun haluan” on mielestäni luonnollinen hyvin yleinen reaktio erotilanteessa kun ahdistaa ja pelottaa eroon joutuminen omasta lapsesta. Sitä ei kannata provosoida inttämällä ettei ”anna” lasta ilman virallista sopimusta vaan kannattaa olla sovitteleva ja omalta osalta toimia puheissa ja teoissa sen puolesta, että aidosti haluaa eron jälkeenkin lapsella olevan arjessamolemmat vanhemmat. Vaikka parisuhde ei ole toiminut, voi vanhemmuus toimia hyvin eron jälkeen kun muistetaan laittaalapsen etu vanhempien tunteiden edelle ja pyritään aina molemminapuolin takaamaan kummallekin yhtäläinen oikeus vanhemmuuteen.

Toisen osapuolen tarve tehdä virallinen sopimus on täysin ymmärrettävä ja fiksu ajatus ja senvoi perustella niin että keskustelu kolmannen osapuolen kanssa usein helpottaa puhumista. Lisäksi lastenvalvojilla on runsaasti kokemusta siitä mikä on toiminut eroperheissä. Siellä voi myös käydä keskustelemassa useamman kerran ennen sopimuksen tekoa. Kummankin osapuolen on myös hyvä ymmärtää ettei nyt tehty sopimus ole mikään loppuelämän kiveen hakattu säännöstö vaan apuväline jolla päästään alkuun usein tulehtuneissa erotilanteissa. Kun kumpikin noudattaa asiallisesti sopimustaja kohtelee lapsensa toista vanhempaa asiallisesti, syntyy luottamus ja jatkossa on mahdollista joustaa tilanteen mukaan arjessa.

Meillä oli aika lastenvalvojalle, mutta isä ei saapunut sinne. Elarit olen saanut haettua oikeuden kautta. Olen ehdottanut miehelle, että varaisin uuden ajan lastenvalvojalle, mutta mies ei vastaa viesteihin tai kyselyihin ja tuntuu turhalta varata aika, odottaa kuukausia ja sitten mies ei saapuisi taaskaan paikalle.

Provosoidun miehen sanoista varmaan siksi, että ei viimeisen vuoden aikana ole tavannut lasta kuin alle kymmen kertaa, joista 9 kertaa minun aloitteestani ja sitä ennen teki lapselle usein ohareita; omat menot olivatkin sitten aina tärkeämpiä (kalastus, keikat, kavereiden kanssa ajanvietto). Aiemmin otti lasta sovitusti kuitenkin joka toinen viikonloppu, mutta tapasi uuden naisen vuosi sitten ja sen jälkeen lakkasi tapaamasta.

Ja noilla lähi- ja etävanhempi nimikkeillähän vain lähinnä vain autetaan selventämään kenen luona lapsi asuu. Muuten olen samaa mieltä, että yhtälaisia vanhempia molemmat ja olen miehelle yrittänyt painottaa, että hänellä on vanhemman velvollisuudet ihan kuten minulla ja ei saa valita vain niitä osia vanhemmuudesta, jotka hänelle sopii.

Minusta molemmat vanhemmat ovat velvollisia hoitamaan asiat yhdessä, sopimaan ja neuvottelemaan, eikä niin, että toinen saa kiukutella ja tehdä asioista hankalaa ja toisen pitäisi jatkuvasti olla sovitteleva ja ymmärtäväinen. Meidänkin tapauksessa mies jätti minut ja vaikka olin asiasta täysin rikki ja olen yhä edelleen, niin olen aina pyrkinyt laittamaan lapsen edun edelle. Minäkin olen tehnyt hirveästi virheitä, mutta en oikein tiedä välillä mitä tehdä ja turvaudun täysin vääriin toimiin. Mies ei mm. Vastaa puheluihin, vaikka olen ilmoittanut, että soitan vain lapsen asioissa tai lapsi soittaa. Ei soita takaisin tai laita viestiä ja kysy mitä asiaa. Ei lue/vastaa viesteihin, kun yritän kysellä milloin voisimme yrittää sopia tapaamisia tai minä päivinä maksaa elarit ja kun mies ei vastaa, niin turhaudun ja sorrun laittamaan useamman viestin/sähköpostin eli suomeksi pommittamaan :'( ja se tietenkin pahentaa tilannetta. Jos lakkaan laittamasta viestiä, niin miehestä ei kuulu viikkoihin ja minulle vaan tulee niin paha mieli lapsen puolesta ja sorrun taas ehdottamaan, jospa tapaamme, vaikka tiedän, että pitäisi jättää sopimiset miehelle. Siksi nyt sanoin tuon, että ilman sopimusta ei saa. Väärin, mutta olen vaan todella väsynyt tilanteeseen.

Olen viimein itsekin uskaltautunut treffailemaan ja tavannut miehen, jonka kanssa olen saanut sovittua toiset treffit (ekaa kertaa) ja senkin takia haluaisin kunnon sopimukset, jottei tarvitsisi asiasta toistuvasti tapella. Tiedän, ettei isän tarvitsisi noudattaa sopimusta lähinnä vaan haluaisin tavallaan itselleni synninpäästön, tietäisin tehneeni kaikkeni isän ja lapsen suhteen vuoksi ja asiat olisi sovittuna paperilla ja minun pitäisi vain noudattaa sopimusta eikä tehdä yhtään ylimääräistä. Kuten joku sanoi, ei asiat olisi kiveen hakattu ja tulevaisuudessa saisimme asiat ehkä sovittua paremmassa hengessä, mutta tällä hetkellä se ei vaan tunnu olevan mahdollista. Ap

^^

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaat vain ajan sinne lastenvalvojalle suoraan nyt vaikka heti. Senhän voi tehdä yksinkin, ja lapsen isälle tule siitä kutsu. Oman mieheni kanssa olen välillä harkinnut eroa. Hänellä on joku outo kuvitelma, että eron sattuessa tapaamiset lasten kanssa sovittaisiin juuri noin kuin aloittaja kuvaa, eli silloin kun HÄNELLE sattuu sopimaan. Olen vastannut, että ei missään nimessä tule tapahtumaan. Eihän siinä voi itse elää omaa elämäänsä ollenkaan. Pitäisi eksän aikataulujen mukaan elää vielä eronkin jälkeen. Varaa ihmeessä se aika lastenvalvojalle saman tien!

Millä hiton tavalla sinä luulet voivasi pakkottaa toista tapaamaan lastaa? :D

No ei tietenkään voi pakottaa, mutta kun on sopimus niin etä ei voi vain tulla mielivaltaisesti vaatimaan lasta itselleen, kun on lapsen kanssa suunnitelmat tehty. Isällä on omat ajat kirjallisena ja silloin valmius päästää lapsi, jos vain isä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaat vain ajan sinne lastenvalvojalle suoraan nyt vaikka heti. Senhän voi tehdä yksinkin, ja lapsen isälle tule siitä kutsu. Oman mieheni kanssa olen välillä harkinnut eroa. Hänellä on joku outo kuvitelma, että eron sattuessa tapaamiset lasten kanssa sovittaisiin juuri noin kuin aloittaja kuvaa, eli silloin kun HÄNELLE sattuu sopimaan. Olen vastannut, että ei missään nimessä tule tapahtumaan. Eihän siinä voi itse elää omaa elämäänsä ollenkaan. Pitäisi eksän aikataulujen mukaan elää vielä eronkin jälkeen. Varaa ihmeessä se aika lastenvalvojalle saman tien!

Millä hiton tavalla sinä luulet voivasi pakkottaa toista tapaamaan lastaa? :D

No ei tietenkään voi pakottaa, mutta kun on sopimus niin etä ei voi vain tulla mielivaltaisesti vaatimaan lasta itselleen, kun on lapsen kanssa suunnitelmat tehty. Isällä on omat ajat kirjallisena ja silloin valmius päästää lapsi, jos vain isä haluaa

Tätä minäkin ajan takaa. Olisi sovitut ajat mitä pitäisi noudattaa ja jos etävanhempi ei noudata, niin minä ainakin voisin olla stressaamatta asiasta ja tietäisin, ettei minun tehtäväni ole enää soitella hänen peräänsä, mutta toisaalta ei tarvitsisi potea huonoa omatuntoa (muka) siitä, ettei sovi tapaamisia enää. Ap