Voiko psykiatrisesta avohoidosta irtisanoutua?
Kommentit (32)
Koen etten tarvitse heidän palvelujaan, lääkitystä enkä keskusteluja. Jos tarvitsen rauhoittavia, terveyskeskuslääkäri kirjoittaa reseptin.
Tietysti voi. Suurempi ongelma yleensä on saada ne pitämään siellä hoidossa riittävän pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Koen etten tarvitse heidän palvelujaan, lääkitystä enkä keskusteluja. Jos tarvitsen rauhoittavia, terveyskeskuslääkäri kirjoittaa reseptin.
No sitten on parempi antaa se paikka jollekin tarvitsevalle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi, mutta harvoin se kai kannattaa.
Mitäpä sinä tiedät miten usein se kannattaa? Lähinnä vit uttaa koko 'hoito'!
mikä diagnoosi? jos skitsofrenia niin kannattaa pysytellä hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen etten tarvitse heidän palvelujaan, lääkitystä enkä keskusteluja. Jos tarvitsen rauhoittavia, terveyskeskuslääkäri kirjoittaa reseptin.
No sitten on parempi antaa se paikka jollekin tarvitsevalle.
Se sopii minulle. Ei enää ikinä pakkolääkityksiä. Hoidan itse terveyttäni.
Eihän siitä hyötyä voi edes olla jos olet itse sitä vastaan. Et vain mene, ei siinä sen kummempaa. Aikuisena kannat valinnastasi aikuisen vastuun.
Vierailija kirjoitti:
mikä diagnoosi? jos skitsofrenia niin kannattaa pysytellä hoidossa.
Ei ole skitsofrenia.
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä hyötyä voi edes olla jos olet itse sitä vastaan. Et vain mene, ei siinä sen kummempaa. Aikuisena kannat valinnastasi aikuisen vastuun.
Näin teen.
Kai voi, jos tuntee itsensä työkykyiseksi. Mitäs sille silloin on tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi, mutta harvoin se kai kannattaa.
Mitäpä sinä tiedät miten usein se kannattaa? Lähinnä vit uttaa koko 'hoito'!
No jotakin tiedän yleisellä tasolla, koska olin asiakas monta vuotta. Tuttavapiirissä myös paljon avopotilaita. Keskustele aiheesta hoitavan työntekijäsi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kai voi, jos tuntee itsensä työkykyiseksi. Mitäs sille silloin on tarvetta.
En tunne itseäni työkykyiseksi. Olen eläkkeellä. En koe siltikään tarvitsevani avohoitoa.
Voi kyllä. Mä lopetin käynnit, koska en pitänyt psykiatrisesta sh:stani. Oli minusta epäpätevä, kuormittunut ja töykeä.
Ehdottomasti voit. Ei kannata edes olla suomessa psyk.palveluiden asiakkaana. Ne pyrkii tekemään sulle kemiallisen lobotomian neurolepteillä, se on tuottoisa bisnes lääkefirmoille. Itse kun lähdin kyselemättä ja lopetin lääkityksen, niin paraneminen alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai voi, jos tuntee itsensä työkykyiseksi. Mitäs sille silloin on tarvetta.
En tunne itseäni työkykyiseksi. Olen eläkkeellä. En koe siltikään tarvitsevani avohoitoa.
Jos on pysyvä eläkepäätös terveyden vuoksi, eihän periaatteessa ole mitään tarvetta jatkaa. Kaikkein fiksuinta olisi varmaan silti vain harventaa niitä käyntikertoja. Luultavasti eläkepäätökselle on syynsä ja voi itseltä jäädä huomaamatta asioita joissa hoitaja osaa ohjata eteenpäin.
Avohoito on vapaaehtoista, eli siihen menon voi jokainen päättää itse. Jos päätät lopettaa on hoitoon takaisinpääsy hankalampaa tk-jonojen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti voit. Ei kannata edes olla suomessa psyk.palveluiden asiakkaana. Ne pyrkii tekemään sulle kemiallisen lobotomian neurolepteillä, se on tuottoisa bisnes lääkefirmoille. Itse kun lähdin kyselemättä ja lopetin lääkityksen, niin paraneminen alkoi.
Psyk avohoidot ei ole yleensä lääkärin, vaan hoitajan tapaamisia. Ei se hoitaja oikein omaa riittäviä oikeuksia tehdäkseen lobotomiaa aina kahden viikon välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti voit. Ei kannata edes olla suomessa psyk.palveluiden asiakkaana. Ne pyrkii tekemään sulle kemiallisen lobotomian neurolepteillä, se on tuottoisa bisnes lääkefirmoille. Itse kun lähdin kyselemättä ja lopetin lääkityksen, niin paraneminen alkoi.
Psyk avohoidot ei ole yleensä lääkärin, vaan hoitajan tapaamisia. Ei se hoitaja oikein omaa riittäviä oikeuksia tehdäkseen lobotomiaa aina kahden viikon välein.
No eihän sen lääkärin tosiaan tarvitse tavata potilastaan kovin usein määrätäkseen hänelle elämänmittaisen lääkeriippuvuuden. Lääkkeitä joiden tutkimukset ovat jokaisen psykiatrisen häiriön kohdalla keskimäärin viikkoja, syötetään ihmisille vuosikausia. Sitten käydään vuodesta toiseen vähän sönköttämässä hoitajatädille, että mitä kuuluu tänään. Useiden psykiatristen potilaiden ongelma on se, että ei hoideta potilaiden oikeita ongelmia vaan lisätään siihen päälle vähän vielä uusia, kuten vaikea ylipaino, sydän- ja verisuonitauteja, tunteiden altistumista, mielihyvä- ja palkitsemisjärjestelmän lamaamista ja kognitiivisia puutosoireita. Ja mikä vielä kornimpaa, tulkitaan näitä ongelmia jonkun fiktiivisen sairauden oireiksi. Kuka tahansa normaaliälyinen lopettaa tuollaisen ”hoidon” kesken. Sinä et kommentistasi päätellen ehkä sitä oikein pysty hahmottamaan.
Kyllä voi, mutta harvoin se kai kannattaa.