Lue keskustelun säännöt.
Kun vanhempana kysyt taaperoltasi MIKSI
04.09.2020 |
Perjantaifakta vanhemmille:
Kun taapero/pieni lapsi tekee jotain epäsopivaa, niin moni vanhempi esittää lapselleen kysymyksen "Miksi teit niin?" Noh, pointtihan on siinä, että vanhempi näin ESITTÄÄ olevansa hyväkin kasvattaja, mutta totuus on se, että kyse on vain siitä, että vanhempi on lammas muiden joukossa, koska:
Taaperon/pienen lapsen epäsopiva teko ei selity vastaamalla kysymykseen. Esimerkiksi, jos taapero/pieni lapsi purkaa vaikka keittiön kaapin sisuksen lattialle ja (lammas) vanhempi esittää tuon kysymyksen "Miksi teit niin?" , niin ei taapero voi antaa kysymykseen selittävää vastausta. Ei hänen tarpeensa purkaa keittiön kaappi perustu muuhun kuin taaperomaiseen/lapsen omaiseen hauskanpitoon. Taapero/pieni lapsi ei voi esittää miksi kysymykseen sellaista vastausta tilanteesta, jossa miksi kysymykseen saisi rationaalisen vastauksen. Yksi esimerkki rationaalista vastauksesta olisi "Purin kaapin, koska huomasin kaapin takana vesivahingon". Tai toinen "Purin sen, koska se piti siivota".
Miksi-kysymyksiä kuulee vanhemman esittämänä silloinkin kun taapero on lyönyt toista lasta. Silloinkin kysymys esittäminen on täysin lammasmaista, koska kysymykseen ei voi antaa rationaalista vastausta: Mikä olisi selittävä syy, että toista ihmistä/eläintä saisi lyödä? Niinpä, sellaista ei ole.
Pointti tuli varmaan selväksi. Joten lopettakaa miksittelynne. Ja vielä sellainen huomio, kun ny aloin kirjottaa, niin että vauvapalsta on kuin Seiska: kukaan ei myönnä lukevan, mutta kaikki lukee.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkonen, luitko koko hommaa? Onko sade joku pienen lapsen epämiellyttävä teko?
Öööö en ole kuullut kenenkään taaperon vanhemman kysyvän lapseltaan, että miksi tämä teki jotain. Ja olen nähnyt aika monta taaperoa vanhempineen. Kyllähän jokainen tajuaa, ettei alle 3v osaa vastata tuollaiseen kysymykseen. 5-vuotiaalta voi jo kysyä miksi se teki jotain, sen ikäisellä yleensä on jo joku syy tai ainakin se jo ymmärtää jossain määrin, mikä on oikein ja väärin.
Sulle ööö-aloittaja. Jos SÄ et oo kuullut näistä miksi-vanhemmista, nii se ei tarkoita sitä, etteikö joku toinen ois kuullu.
Eiköhän se ole sellaista ääneen puhelua lapsen kuullen... sit minä vielä haen repun, no niin, tulehan, mennään, äh, miksi sinä taas ne lapaset riisuit, laitetaanpa takasin... ei niinkään sitä että odotettaisiin jotain todellista selontekoa lapsen motiiveista.
Ihan niin kuin ei kukaan odota vauvalta vastausta kysyessään "joko sinä heräsit", "missäs välissä sinä tämän ehdit turauttaa" tai "mikä ihme sinua nyt harmittaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkonen, et ymmärtänyt.
Olet itse kakkonen
Puolustelulta haiskahtaa. Ei mee läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyselen tuota koiralta ja kissaltakin.
Ihan normaalia jutustelua, ei kukaan siihen mitään järkevää vastausta tietenkään odota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa olla autistinen, niin konkreettista on ajattelu
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole. Kysymys "Miksi" tekee taaperolle ja vähän isommallekin epämukavan olon kun se esitetään oikein ja toimii näin negatiivisena palautteena huonosta käytöksestä.
Omasta lapsuudessani toisin kuin aika monet 70-luvulla en saanut selkääni. Sen sijaan jouduin vastaamaan kysymykseen "Miksi?" 7-vuotiaana rikoin naapurin ison ikkunan. Muistan sen keskustelun yhä. Muistan myös miettineeni, että mielummin istuisin arestissa huoneessani kuin kävisin läpi tätä keskustelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska teoille on syynsä, vanhempien pitää olla kiinnostunut lapsen tunteista ja tarpeista, tämä tuodaan kasvatuksessa esiin, lapsi kyllä oppii vastaamaan yllättävän nopeasti kysymykseen "miksi" ja esittää itse tätä kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapselle kannattaisi siinä ihan rauhallisesti sanoittaa, että "sinua kiinnosti kaapin sisällä olevat tavarat" tai "halusit nähdä kaapin perälle". Taaperolla voi tosiaan olla toiminnalleen joku rationaalinen syy, jota hän ei kykene sanoittamaan itse, vaan tarvitsee siihen vanhemman apua. Samoin lapselle voi rauhallisesti kertoa, että "sinua kiinnosti se, mutta minun mielestä se ei ollut kiva leikki".
Lapselle, joka lyö toista voi yhtä rauhallisesti selittää: "Sinua harmitti, kun kaveri otti lelun sinun kädestä. Sinua saa harmittaa, mutta lyödä et saa". Vähän isommalta, 4-5-vuotiaalta voi jo kysyä enemmän: "Harmittiko sua joku juttu? Mikä sua harmitti?" ja sitten selittää, että "ymmärrän, että harmistuit, sua saa harmittaa, mutta lyödä sä et saa". Samalla lapselle voi tarjota muita keinoja: "voit sanoa kaverille, että annatko sen lelun takaisin", tai "jos kaveri ärsyttää, voit sanoa, että lopeta, mä en tykkää tosta". Ja jos se asia ei keskenään selviä, pyydä aikuista avuksi. Taaperolle tämä on vielä lähes poikkeuksetta liian haastava juttu. Mutta miksi, miksi on ihan turhaa ja tehotonta puuttumista. Jos se miksi-kysymys käy vanhemman mielessä, niin sillehän ei voi mitään, mutta elävälle ihmislapselle sitä ei tarvitse sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Koska teoille on syynsä, vanhempien pitää olla kiinnostunut lapsen tunteista ja tarpeista, tämä tuodaan kasvatuksessa esiin, lapsi kyllä oppii vastaamaan yllättävän nopeasti kysymykseen "miksi" ja esittää itse tätä kysymystä.
Ai mikä syy on purkaa keittiönkaappi tai viedä lelu toiselta lapselta tai töniä toista lasta yhtäkkiä? Lukisitteko tekstini uudelleen. Ja tähän väliin kaikille haukkujille tämä ei ole valitettavasti oma ajatukseni vaan peräisin lasten psykiatrian kirjallisuudesta. Valitettavasti en muista mistä.
Vierailija kirjoitti:
No lapselle kannattaisi siinä ihan rauhallisesti sanoittaa, että "sinua kiinnosti kaapin sisällä olevat tavarat" tai "halusit nähdä kaapin perälle". Taaperolla voi tosiaan olla toiminnalleen joku rationaalinen syy, jota hän ei kykene sanoittamaan itse, vaan tarvitsee siihen vanhemman apua. Samoin lapselle voi rauhallisesti kertoa, että "sinua kiinnosti se, mutta minun mielestä se ei ollut kiva leikki".
Lapselle, joka lyö toista voi yhtä rauhallisesti selittää: "Sinua harmitti, kun kaveri otti lelun sinun kädestä. Sinua saa harmittaa, mutta lyödä et saa". Vähän isommalta, 4-5-vuotiaalta voi jo kysyä enemmän: "Harmittiko sua joku juttu? Mikä sua harmitti?" ja sitten selittää, että "ymmärrän, että harmistuit, sua saa harmittaa, mutta lyödä sä et saa". Samalla lapselle voi tarjota muita keinoja: "voit sanoa kaverille, että annatko sen lelun takaisin", tai "jos kaveri ärsyttää, voit sanoa, että lopeta, mä en tykkää tosta". Ja jos se asia ei keskenään selviä, pyydä aikuista avuksi. Taaperolle tämä on vielä lähes poikkeuksetta liian haastava juttu. Mutta miksi, miksi on ihan turhaa ja tehotonta puuttumista. Jos se miksi-kysymys käy vanhemman mielessä, niin sillehän ei voi mitään, mutta elävälle ihmislapselle sitä ei tarvitse sanoa.
Iloisten, että joku ymmärsi :)
Vierailija kirjoitti:
No lapselle kannattaisi siinä ihan rauhallisesti sanoittaa, että "sinua kiinnosti kaapin sisällä olevat tavarat" tai "halusit nähdä kaapin perälle". Taaperolla voi tosiaan olla toiminnalleen joku rationaalinen syy, jota hän ei kykene sanoittamaan itse, vaan tarvitsee siihen vanhemman apua. Samoin lapselle voi rauhallisesti kertoa, että "sinua kiinnosti se, mutta minun mielestä se ei ollut kiva leikki".
Lapselle, joka lyö toista voi yhtä rauhallisesti selittää: "Sinua harmitti, kun kaveri otti lelun sinun kädestä. Sinua saa harmittaa, mutta lyödä et saa". Vähän isommalta, 4-5-vuotiaalta voi jo kysyä enemmän: "Harmittiko sua joku juttu? Mikä sua harmitti?" ja sitten selittää, että "ymmärrän, että harmistuit, sua saa harmittaa, mutta lyödä sä et saa". Samalla lapselle voi tarjota muita keinoja: "voit sanoa kaverille, että annatko sen lelun takaisin", tai "jos kaveri ärsyttää, voit sanoa, että lopeta, mä en tykkää tosta". Ja jos se asia ei keskenään selviä, pyydä aikuista avuksi. Taaperolle tämä on vielä lähes poikkeuksetta liian haastava juttu. Mutta miksi, miksi on ihan turhaa ja tehotonta puuttumista. Jos se miksi-kysymys käy vanhemman mielessä, niin sillehän ei voi mitään, mutta elävälle ihmislapselle sitä ei tarvitse sanoa.
Miksi-kysymyksellä etsitään syy-seuraus -suhteita eli kyllä siltä taaperolta voi ja pitääkin kysyä, miksi hän teki sen, mitä teki. Ei lapsella välttämättä ole vastausta, mutta hän oppii, että asioiden tekemiselle on jokin syy.
Jos sanon lapselle "sinua harmitti, kun kaveri vei lapion, mutta lyödä ei saa", niin menen tekemään oman tulkintani asiasta. Ei sitä lasta välttämättä harmittanut tämä asia lainkaan, mutta hän löi kaveria siksi, että tämä oli ensin purrut. Eli ei pidä mennä tekemään omia johtopäätöksiään toisen kokemuksista sanoittamalla tunteita, joita ei välttämättä edes ole.
Päiväkodin pihassa näitä sanoittajavanhempia kuulee liiankin kanssa. Ei kysytä, miksi lapsi hakkaa pienempää, vaan selitetään, että nyt sinua näköjään harmittaa, kun tuossa on tuommoinen vauva. Todennäköisesti se oma lapsi hakkaa silkasta hakkaamisen ilosta eli miksi-kysymykseen vastaus olisi, että siksi, että haluan nähdä verta.
Myönnän, en ymmärrä aloitusta. Mutta voisihan taapero periaatteessa vastata, että purki kaapin, koska halusi pitää hauskaa (jos siis osaisi tällä tasolla selittää toimintaansa). Myöskin toisen lyömiseen voisi vastata, että löin koska suutuin enkä ehtinyt hillitä itseäni. Se ei tee teosta hyväksyttävää, mutta on ihan ymmärrettävä ja inhimillinen syy. Tajuan, että on tyhmää kysyä lapselta miksi, koska lapsi ei osaa ehkä vielä selittää toimintaansa. Aloittaja kuitenkin tuntuu olevan sitä mieltä että on tyhmää kysyä miksi sen takia, ettei kaapin purkamiseen tai lyömiseen voi olla rationaalisia syitä.
Samaa mieltä. Itseasiassa on typerää olettaa taaperon lainkaan ymmärtävän puhetta joten turha opettaakkaan ymmärtämään ja kommunikoimaan. En ole koskaan puhunu lapselleni sanaakaan. Kai se sit ite kertoo ku on oppinu kommunikoimaan. Toistaiseksi ei oo ku epämääräsiä ääntelyitä kuulunut ja ikää on 9
Ei kai se miksi-kysymys välttämättä ole muuta kuin "miksi tänään pitikin sataa!"-tyyppinen puuskahdus. :) en ymmärrä mikä siitä tekee lammasmaista, käytätköhän väärää sanaa?