Kun vanhempana kysyt taaperoltasi MIKSI

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Itseasiassa on typerää olettaa taaperon lainkaan ymmärtävän puhetta joten turha opettaakkaan ymmärtämään ja kommunikoimaan. En ole koskaan puhunu lapselleni sanaakaan. Kai se sit ite kertoo ku on oppinu kommunikoimaan. Toistaiseksi ei oo ku epämääräsiä ääntelyitä kuulunut ja ikää on 9

Huomaan kyllä, ettette ymmärrä. Sitä ei tarvitse minulle erikseen sanoa.

Miksi käytät lammas-sanaa tässä yhteydessä? Pilasi aloituksesi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi käytät lammas-sanaa tässä yhteydessä? Pilasi aloituksesi.

Ymmärrän pointtisi ja kritiikkisi täysin. Perustelen lammassanan käyttöä sillä, että nämä vamhemmat joiden olen todistanut käyttävän miksittelyä ovat selvästi oppineet tämän miksittelyn joltain toiselta vanhemmalta ja olettavat sen olevan hyvää kasvatusta. Mutta ymmärrän kritiikkisi täysin.

Miksi lapselta ei saisi kysyä toiminnan perusteluja?

Kun aikuisena kysyt vanhemmiltasi MIKSI? Ettekö parempia geenejä voineet suoda. Mitä meni kasvatuksessani pieleen? MIKSI!!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi käytät lammas-sanaa tässä yhteydessä? Pilasi aloituksesi.

Ymmärrän pointtisi ja kritiikkisi täysin. Perustelen lammassanan käyttöä sillä, että nämä vamhemmat joiden olen todistanut käyttävän miksittelyä ovat selvästi oppineet tämän miksittelyn joltain toiselta vanhemmalta ja olettavat sen olevan hyvää kasvatusta. Mutta ymmärrän kritiikkisi täysin.

Lisäys: olettavat sen olevan hyvää kasvatusta vailla pienintäkään kyseenalaistusta ja miksittelyn tarkoitusperän miettimistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselta ei saisi kysyä toiminnan perusteluja?

TEKEEKÖ TOIMINNAN PERUSTELU TEOSTA X YMMÄRRETTÄVÄN ????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lapselle kannattaisi siinä ihan rauhallisesti sanoittaa, että "sinua kiinnosti kaapin sisällä olevat tavarat" tai "halusit nähdä kaapin perälle". Taaperolla voi tosiaan olla toiminnalleen joku rationaalinen syy, jota hän ei kykene sanoittamaan itse, vaan tarvitsee siihen vanhemman apua. Samoin lapselle voi rauhallisesti kertoa, että "sinua kiinnosti se, mutta minun mielestä se ei ollut kiva leikki". 

Lapselle, joka lyö toista voi yhtä rauhallisesti selittää: "Sinua harmitti, kun kaveri otti lelun sinun kädestä. Sinua saa harmittaa, mutta lyödä et saa". Vähän isommalta, 4-5-vuotiaalta voi jo kysyä enemmän: "Harmittiko sua joku juttu? Mikä sua harmitti?" ja sitten selittää, että "ymmärrän, että harmistuit, sua saa harmittaa, mutta lyödä sä et saa". Samalla lapselle voi tarjota muita keinoja: "voit sanoa kaverille, että annatko sen lelun takaisin", tai "jos kaveri ärsyttää, voit sanoa, että lopeta, mä en tykkää tosta". Ja jos se asia ei keskenään selviä, pyydä aikuista avuksi. Taaperolle tämä on vielä lähes poikkeuksetta liian haastava juttu. Mutta miksi, miksi on ihan turhaa ja tehotonta puuttumista. Jos se miksi-kysymys käy vanhemman mielessä, niin sillehän ei voi mitään, mutta elävälle ihmislapselle sitä ei tarvitse sanoa. 

Miksi-kysymyksellä etsitään syy-seuraus -suhteita eli kyllä siltä taaperolta voi ja pitääkin kysyä, miksi hän teki sen, mitä teki. Ei lapsella välttämättä ole vastausta, mutta hän oppii, että asioiden tekemiselle on jokin syy.

Jos sanon lapselle "sinua harmitti, kun kaveri vei lapion, mutta lyödä ei saa", niin menen tekemään oman tulkintani asiasta. Ei sitä lasta välttämättä harmittanut tämä asia lainkaan, mutta hän löi kaveria siksi, että tämä oli ensin purrut. Eli ei pidä mennä tekemään omia johtopäätöksiään toisen kokemuksista sanoittamalla tunteita, joita ei välttämättä edes ole.

Päiväkodin pihassa näitä sanoittajavanhempia kuulee liiankin kanssa. Ei kysytä, miksi lapsi hakkaa pienempää, vaan selitetään, että nyt sinua näköjään harmittaa, kun tuossa on tuommoinen vauva. Todennäköisesti se oma lapsi hakkaa silkasta hakkaamisen ilosta eli miksi-kysymykseen vastaus olisi, että siksi, että haluan nähdä verta.

No jos joku taapero hakkaa ihan hakkaamisen ilosta, niin sitten kannataa mennä väliin heti ja lempeästi, mutta napakasti: "Kaveria / vauvaa ei saa lyödä, se sattuu." Lapselle ei opeteta empatiataitoja miksi-kysymyksillä vaan sanoittamalla myös toisen tuntemuksia. 

Se, ettei jollekin teolle - kuten toisen lapsen lyömiselle - ole hyväksyttävää selitystä ei tarkoita sitä etteikö lapsen kertomalla syyllä olisi merkitystä.

Siis miten se syyn tiedustelu muka poissulkee jämäkän puuttumisen?

Vierailija kirjoitti:

Siis miten se syyn tiedustelu muka poissulkee jämäkän puuttumisen?

Koska se on turhaa. Ei tarvitse kysyä miksi, kun sille ei ole rationaalista syytä ja varsinkaan silloin kun teko ei ole hyväksyttävä (esim lyöminen). Ei lapsi osaa antaa miksi kysymykseen rationaalista vastausta. Jämäkkään puuttumiseen ei ole tässä kukaan puuttunut. Voi puuttua jämäkästi, mutta miksittely on surkuhupaisaa.

Ap taitaa olla trolli. En tiedä oletko huomannut mutta ihmisten väliseen kommunikaatioon kuuluu välillä liibalaabailua, ilman että joka ikinen sana täytyisi olla täydellisen optimoitu. Juttelen välillä itsellenikin "miksi näin piti taas sattua"-tyyppisiä asioita enkä kyllä oleta että alan itse niihin myös rationaalisesti vastata.