ADD-ihmiset: miten olette selvinneet opintojen alotitamisesta?

No mulla on adhd mutta lienee samanlaisia haasteita. Aloitan juuri uudet opinnot.

Opettajalle kerroin adhdstä, en pyri tekemään samoin kuin muut vaan omalla tavallani, siis en esim yritä esittää opettajalle että pystyy hoitaa kaiken heti ja puhun suoraan haasteista. Opettajalle kerroin adhdstä jotta hän ymmärtää miksi mä kysyn 200 kysymystä, kun joku toinen kysyy 2. Ja että miksi mun myös täytyy saada vastaus niihin kysymyksiin 😄😅

sosiaalisiin rientoihin en ajatellut osallistua , nuorempana varmasti kyllä menisin mutta nyt olen aikuisopiskelija. Nuorempana myös tuli juhlittua paljon mikä on suorastaan kauhistus mulle nykyään. Olen suunnitellut että koitan pysyä mahd etäällä muista henkisesti, koska jos vähänkään tutustun ihmisiin niin saan heti ”sosiaalisen hyvän hauskan tyypin ” leiman ja sitten en jaksa niitä sosiaalisia kontakteja mitä siitä seuraa. Sosiaaliset suhteet neurotyypillisten kanssa lähtökohtaisesti on stressaavia ja koen aina ulkopuolisuutta , mutta ajaudun aina silti kaikkeen mukaan - nyt yritän tosissani pysyä omissa oloissani koska ystäviä ja kavereita mulla on jo ihan tarpeeksi.

Jos sulla lääkitys, niin kaikki sujuu hyvin. Tuollaisissa tapahtumissahan hirveesti tilaa vie sellaiset älämölöihmiset. Kannattaa käydä kattoo jos olis omanlaisia.

Vatsan tulee olla täynnä ja jonkinlainen tuntuma alkoholin käytöstä, ettei mee äksyilyksi, kuten mulla aikoinaan. Helpostihan noissa tilanteissa uudet, tuntemattomat tyypit, projisoi ADD - ihmiseen paljon negatiivisuutta, samalla kun hakevat paikkaansa hierarkiassa. Tästä syystä kertoisin diagnoosista rehellisesti, jos siellä on vähänkin hyvä oloisia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

No mulla on adhd mutta lienee samanlaisia haasteita. Aloitan juuri uudet opinnot.

Opettajalle kerroin adhdstä, en pyri tekemään samoin kuin muut vaan omalla tavallani, siis en esim yritä esittää opettajalle että pystyy hoitaa kaiken heti ja puhun suoraan haasteista. Opettajalle kerroin adhdstä jotta hän ymmärtää miksi mä kysyn 200 kysymystä, kun joku toinen kysyy 2. Ja että miksi mun myös täytyy saada vastaus niihin kysymyksiin 😄😅

sosiaalisiin rientoihin en ajatellut osallistua , nuorempana varmasti kyllä menisin mutta nyt olen aikuisopiskelija. Nuorempana myös tuli juhlittua paljon mikä on suorastaan kauhistus mulle nykyään. Olen suunnitellut että koitan pysyä mahd etäällä muista henkisesti, koska jos vähänkään tutustun ihmisiin niin saan heti ”sosiaalisen hyvän hauskan tyypin ” leiman ja sitten en jaksa niitä sosiaalisia kontakteja mitä siitä seuraa. Sosiaaliset suhteet neurotyypillisten kanssa lähtökohtaisesti on stressaavia ja koen aina ulkopuolisuutta , mutta ajaudun aina silti kaikkeen mukaan - nyt yritän tosissani pysyä omissa oloissani koska ystäviä ja kavereita mulla on jo ihan tarpeeksi.

Kiitos vastauksesta!

Mulla on myös tuota ulkopuolisuuden kokemusta – ei tosin silloin, jos olen kahden jonkun kanssa. Olen itsekin harvakseltaan osallistunut tapahtumiin, etten ihan jää ulkopuolelle. Tuntuu, että tarvitsen aikaa sopeutumiseen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla on adhd mutta lienee samanlaisia haasteita. Aloitan juuri uudet opinnot.

Opettajalle kerroin adhdstä, en pyri tekemään samoin kuin muut vaan omalla tavallani, siis en esim yritä esittää opettajalle että pystyy hoitaa kaiken heti ja puhun suoraan haasteista. Opettajalle kerroin adhdstä jotta hän ymmärtää miksi mä kysyn 200 kysymystä, kun joku toinen kysyy 2. Ja että miksi mun myös täytyy saada vastaus niihin kysymyksiin 😄😅

sosiaalisiin rientoihin en ajatellut osallistua , nuorempana varmasti kyllä menisin mutta nyt olen aikuisopiskelija. Nuorempana myös tuli juhlittua paljon mikä on suorastaan kauhistus mulle nykyään. Olen suunnitellut että koitan pysyä mahd etäällä muista henkisesti, koska jos vähänkään tutustun ihmisiin niin saan heti ”sosiaalisen hyvän hauskan tyypin ” leiman ja sitten en jaksa niitä sosiaalisia kontakteja mitä siitä seuraa. Sosiaaliset suhteet neurotyypillisten kanssa lähtökohtaisesti on stressaavia ja koen aina ulkopuolisuutta , mutta ajaudun aina silti kaikkeen mukaan - nyt yritän tosissani pysyä omissa oloissani koska ystäviä ja kavereita mulla on jo ihan tarpeeksi.

Kiitos vastauksesta!

Mulla on myös tuota ulkopuolisuuden kokemusta – ei tosin silloin, jos olen kahden jonkun kanssa. Olen itsekin harvakseltaan osallistunut tapahtumiin, etten ihan jää ulkopuolelle. Tuntuu, että tarvitsen aikaa sopeutumiseen.

ap

Sama mulla että ryhmässä tulee se ulkopuolisuuden kokemus !

Enkä usko että kukaan mitään negatiivista projisoi add-piirteiseen adhd-ihmiseen.. tai jos on kuitenkin kyse ns suht aikuisista ihmisistä joten en välittäs tuosta yhdestä kommentista. Ja muutenkin lähtisin sillä asenteella että miettii eniten sitä omaa jaksamista ja omia tarpeita, kuin sitä ”kuinka sopeudun joukkoon ” tai mitä muut ajattelee. Mä olen terapiassa opetellut paljon siitä pois että miettisin mitä muut ajattele koska se aiheuttaa tosi paljon ahdistusta. Adhd ihmisille on tyypillistä vielä rejection sensitivity dysphoria mikä pahentaa asiaa. Joten huippua ne epäilyt omasta mielestä! Koska mä olen ainakin huomannut että monesti joukkoon ei täysin sopeudu jos joukko on neurotyypillisiä- joten helpottanut ottaa asenne että on rehellisesti ns oma itsensä ja ”erilainen” - ja ne jotka ei tajua ei tajua ja eihän ne voikaan kun niillä on erilaiset aivot 😆🙈 Ja olen väkisin opetellut olemaan välittämättä siitä kun aina häpeän välillä, kun en ymmärrä sosiaalisia sääntöjä yms.. se häpeä on niin lamauttavaa että siksi siitä olen opetellut pois.

Mutta välillä kun ja jos tulee niitä surullisia ulkopuolisuuden hetkiä niin koita ajatella positiivisesti ja omia hengenheimolaisia voi silti löytää / arvostaa niitä olemassaolevia ihmisiä jotka on samalla aaltopituudella. Tai minulla auttaa se että alan ajatella jotain minun omia kiinnostuksen kohteita yms, tavallaan se oma rikas sisäinen maailma lohduttaa sitten. Minulla tosiaan adhd mutta sekä yliaktiivisin että inattentive piirtein.

Öö kirjoitin tuonne jostain syystä että ”huippua ne epäilyt omasta mielestä ” kun piti lukea että HUSPOIS NE EPÄILYT 🙈🙈

Niinpä. Oon just miettinyt, että turha mennä joihinkin tapahtumiin, kun todennäköisesti niissä on aina vähän pihalla, ja antaa itsestään tyhmän kuvan. Ei kukaan muutenkaan mitään syvempiä ihmissuhteita tuollaisissa joukkotapaamisissa solmi. Uskon itse, että pikku hiljaa, kun saa olla ihmisten kanssa kaksistaan, niin alkaa löytää niitä ystäviä. Niin on käynyt muussakin elämässä. Muutama sydänystävä on parempi, kuin sata hyvänpäivän tuttua.

Ap

rejection sensitivity dysphoria

Mitä tämä meinaa?

Up

Vierailija kirjoitti:

rejection sensitivity dysphoria

Mitä tämä meinaa?

Sille ei oo oikein suomenkielistä sanaa. Kannattaa googlettaa adhd + rejection sensitivity dysphoria.

Adhd-ihmisille tyypillinen sosiaalisiin tilanteisiin ja kontakteihin liittyvä haaste, jossa ihmisen kokemus ns torjunnasta tai arvostelluksi tulemisesta on korostunut / vääristynyt. Siis syy miksi adhd ihmiset saattaa ottaa asiat tosi raskaasti , esim kaupan kassa oli törkeä niin loppupäivän miettii että se oli minun vika ja johtui minusta, näin yksinkertaistetusti. Parisuhteessa voi ilmetä esim varmisteluna onko toinen suuttunut/ vihainen vaikkei ole yms.

Se liittyy kai siihen että oma tulkinta ympäristöstä yms on erilaista ja vähän epävarmaa adhd-ihmisellä ja moni adhd on kasvanut jatkuvan kritiikin parissa joten se on myös sosiaalista. Ja liittyy myös aivojen dopamiinivajeeseen - adhd ihmisen aivojen dopamiinivaje vaikuttaa paitsi toimintakykyyn ja toiminnanohjaukseen, myös tähän asiaan. Vähän niinkuin olisi krapulamorkkis ”kaikki vihaa mua” kokoajan jonkinasteisena versiona, kun aivoissa ei ole tarpeeksi dopamiinia. Minulla lääkitys auttoi tosi paljon näihin oireisiin myös , samalla kun auttoi lähinnä lähimuistiin, elämänhallintaan ja mm. yöuniin. Mutta tämä RSD oli oudoin , koska olin vaan aina luullut että ne mun tuntemukset siitä että oon ihan paska ois vaa jotenkin normaaleja 😅🙈 parisuhde parani huomattavasti lääkityksen aloittamisen jälkeen kun en enää huolestu turhista ja murehdi turhia kokoajan. Ja se on helpottanut myös niihin sosiaalisiin paineisiin, mutta silti väsyn kyllä sosiaalisissa tilanteissa tosi herkästi mut se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rejection sensitivity dysphoria

Mitä tämä meinaa?

Sille ei oo oikein suomenkielistä sanaa. Kannattaa googlettaa adhd + rejection sensitivity dysphoria.

Adhd-ihmisille tyypillinen sosiaalisiin tilanteisiin ja kontakteihin liittyvä haaste, jossa ihmisen kokemus ns torjunnasta tai arvostelluksi tulemisesta on korostunut / vääristynyt. Siis syy miksi adhd ihmiset saattaa ottaa asiat tosi raskaasti , esim kaupan kassa oli törkeä niin loppupäivän miettii että se oli minun vika ja johtui minusta, näin yksinkertaistetusti. Parisuhteessa voi ilmetä esim varmisteluna onko toinen suuttunut/ vihainen vaikkei ole yms.

Se liittyy kai siihen että oma tulkinta ympäristöstä yms on erilaista ja vähän epävarmaa adhd-ihmisellä ja moni adhd on kasvanut jatkuvan kritiikin parissa joten se on myös sosiaalista. Ja liittyy myös aivojen dopamiinivajeeseen - adhd ihmisen aivojen dopamiinivaje vaikuttaa paitsi toimintakykyyn ja toiminnanohjaukseen, myös tähän asiaan. Vähän niinkuin olisi krapulamorkkis ”kaikki vihaa mua” kokoajan jonkinasteisena versiona, kun aivoissa ei ole tarpeeksi dopamiinia. Minulla lääkitys auttoi tosi paljon näihin oireisiin myös , samalla kun auttoi lähinnä lähimuistiin, elämänhallintaan ja mm. yöuniin. Mutta tämä RSD oli oudoin , koska olin vaan aina luullut että ne mun tuntemukset siitä että oon ihan paska ois vaa jotenkin normaaleja 😅🙈 parisuhde parani huomattavasti lääkityksen aloittamisen jälkeen kun en enää huolestu turhista ja murehdi turhia kokoajan. Ja se on helpottanut myös niihin sosiaalisiin paineisiin, mutta silti väsyn kyllä sosiaalisissa tilanteissa tosi herkästi mut se on eri asia.

Mitä lääkettä olet käyttänyt?

Minulla on ollut myös unilääkettä käytössä ja se on parantanut elämänlaatua huomattavasti. Johtuisikohan juuri tuosta dopamiinin puutteesta. Unilääkkeeni on varsinaisesti nimittäin masennuslääke, mutta käytön sitä unenlaatua parantamaan. On toiminut!

Mä olen erakkoluonne ADD, en halunnut ihmisten seuraa opiskelijana kuten en sen jälkeenkään. Joten en käynyt missään varsinaisen opiskelun ulkopuolisissa riennoissa. Opinnot sain läpi lähinnä alkoholin avulla, olen aina käyttänyt sitä ADD-lääkkeenä, toimii minulla loistavasti. 

Up

Concerta+mirtatsapiini unettomuuteen, nuilla menty muutama vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rejection sensitivity dysphoria

Mitä tämä meinaa?

Sille ei oo oikein suomenkielistä sanaa. Kannattaa googlettaa adhd + rejection sensitivity dysphoria.

Adhd-ihmisille tyypillinen sosiaalisiin tilanteisiin ja kontakteihin liittyvä haaste, jossa ihmisen kokemus ns torjunnasta tai arvostelluksi tulemisesta on korostunut / vääristynyt. Siis syy miksi adhd ihmiset saattaa ottaa asiat tosi raskaasti , esim kaupan kassa oli törkeä niin loppupäivän miettii että se oli minun vika ja johtui minusta, näin yksinkertaistetusti. Parisuhteessa voi ilmetä esim varmisteluna onko toinen suuttunut/ vihainen vaikkei ole yms.

Se liittyy kai siihen että oma tulkinta ympäristöstä yms on erilaista ja vähän epävarmaa adhd-ihmisellä ja moni adhd on kasvanut jatkuvan kritiikin parissa joten se on myös sosiaalista. Ja liittyy myös aivojen dopamiinivajeeseen - adhd ihmisen aivojen dopamiinivaje vaikuttaa paitsi toimintakykyyn ja toiminnanohjaukseen, myös tähän asiaan. Vähän niinkuin olisi krapulamorkkis ”kaikki vihaa mua” kokoajan jonkinasteisena versiona, kun aivoissa ei ole tarpeeksi dopamiinia. Minulla lääkitys auttoi tosi paljon näihin oireisiin myös , samalla kun auttoi lähinnä lähimuistiin, elämänhallintaan ja mm. yöuniin. Mutta tämä RSD oli oudoin , koska olin vaan aina luullut että ne mun tuntemukset siitä että oon ihan paska ois vaa jotenkin normaaleja 😅🙈 parisuhde parani huomattavasti lääkityksen aloittamisen jälkeen kun en enää huolestu turhista ja murehdi turhia kokoajan. Ja se on helpottanut myös niihin sosiaalisiin paineisiin, mutta silti väsyn kyllä sosiaalisissa tilanteissa tosi herkästi mut se on eri asia.

Mitä lääkettä olet käyttänyt?

Minulla on ollut myös unilääkettä käytössä ja se on parantanut elämänlaatua huomattavasti. Johtuisikohan juuri tuosta dopamiinin puutteesta. Unilääkkeeni on varsinaisesti nimittäin masennuslääke, mutta käytön sitä unenlaatua parantamaan. On toiminut!

Minulla on hitaasti vapautuva metyylifenidaattilääkitys , ei concerta - ja sen aloitettua (otetaan aamuisin ) uniongelma käytännössä katosi. Nykyään käytän vain luontaistuotteita kuten laventelia tuoksuna rauhoittamaan , melatoniiniakaan en enää ota kuin tosi harvoin, sitä on reseptillä.

Tuo joka käytti alkoholia add lääkkeenä, samastun 😅😄 siis itse nuorena opiskeluaikoina myös käytin valtavat määrät alkoholia jolloin lääkitystä ei ollut ja se toi minulle lopulta vain ongelmia. Alkoholilla hoidin adhd oireita ja etenkin sosiaaliseen stressiin se auttoi paljon. Adhd ihmisillä on kuitenkin luontainen riippuvuustaipumus, juuri tämän aivojen rakenteellisen dopamiinivajeen vuoksi joten fiksua jossain vaiheessa tajuta tämä yhteys.

Jotkut masennuslääkkeet voi auttaa nukkumiseen koska ne tuottaa samantyyppisiä aineita aivoissa. Mutta esim tuon mirzazapiinin tai unilääkkeiden haittavaikutukset lienee erilaiset ja ne säilyy pidempään elimistössä?

Lääketauoilla mulla huonot unet tulee kyllä takaisin ihan parissa päivässä.

Mutta aamulla kun otan metyylifenidaatin, päivän mittaan 8-10h se hitaasti vapautuu ja sitten illalla nukuttaa niinkuin ”normaalia ihmistä ”. Ellei ole kovaa stressiä tms mielen päällä (jopa työstressi ei enää pidä valveilla samalla tavalla ).

Kai kun ne palikat on päivän järjestyksessä , saa paremmin unen päästä kiinni.

Ennen adhd lääkitystä ja diagnoosia minulla oli monta eri masennuslääkitystä ja sitten unettomuuteen neurolepti ketipinor, joka oli kyllä vihonviimeistä tavaraa 🤔😆🙈 onneksi sain oikean diagnoosin myöhemmin. Ja ei ihme kun masennuslääkkeillä ei tullut eloa minuun. Kärsin myös masennuksesta ja erityisesti tosi pahoista toiminnanohjauksen häiriöistä ja toimintakyvyn menetyksistä aiemmin mitkä varmaan eniten sitä masennusta aiheuttikin sekä yleiset muut adhd oireet, ulkopuolisuuden tunne yms..

Concerta depot in hitaasti vapautuva , mutta on rinnakkaislääkkeitäkin.

Mirtatsapiinilla unilääkkeenä ei ole oikeastaan sivuvaikutuksia koska annos on niin pieni .

En ole selvinnyt :(

Kaikki kesken.