Lue keskustelun säännöt.
Kuinkahan monella oikeasti on mielenterveysongelmat lapsettomuuden syynä?
29.08.2020 |
Itselläni on ahdistuneisuushäiriö jonka vuoksi olen milloin mistäkin asiasta ihan kohtuuttoman peloissani ja huolissani. Puolisollani on myös pitkäaikainen mielialahäiriö, lievä tosin. Saamme joten kuten arjen pyöritettyä mutta en usko että pystyisimme huolehtimaan lapsista vielä lisäksi. Tai sitten voi olla että taas vain aliarvioin itseäni ja pelkään turhaan. Joka tapauksessa en voi olla miettimättä että kuinka monta kaltaistamme Suomessa on. Puhutaan vauvakadosta ja veloista ja ties mistä lapsihaaveiden lykkäämisestä, ikään kuin lapsettomat olisivat aina joko hedelmättömiä tai sitten vain haluaisivat elää jotain ikuista nuoruutta. Miksei missään puhuta siitä, kuinka paljon nuorilla aikuisilla on mielenterveysongelmia, ja miten se aivan varmasti myös vaikuttaa haluun/mahdollisuuksiin saada omia lapsia?
Onko teillä omia kokemuksia aiheesta? Uskalsitteko perustaa perheen mielenterveysongelmasta huolimatta, vai jäittekö suosiolla lapsettomiksi?
Kommentit (50)
En uskaltaisi itse perustaa mitään perhettä vaikka omat ongelmani on suht. lieviä vielä. Idiootteja on ne huutelijat jotka sanoo että tehkää masentuneet penskoja niin ongelmanne on ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mielenterveysongelmia, mutta lapsia en hanki ennen kun ne on selätetty.
Kuinka usein lapsettomuus on klamydian syy?
Aika paljon on vanhempia, joilla on mielialahäiriöitä, masennusta, adhd jne. Lapsettomat ovat yleisesti ottaen vastuuntuntoisempia ja harkitsevampia kuin itsekkäästi lasta haluavat.
Ap jatkaa vielä, että itse siis kärsimme tilanteesta koska tosissamme haluaisimme lapsia. Tuntuu vain että meistä ei ole siihen. Tuntuu hirveän surulliselta ajatella että elämä meni nyt näin. Sairastuin juuri parhaassa lapsenteko-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittele miltä tuntuisi jos sun lapsella olisi ne samat ongelmat mitä sulla on. Ja mieti uudestaan haluatko tuottaa sellaista kärsimystä.
Tunnistan itseni ja sen että en kuulu oikein kategoriaan "vapaaehtoisesti lapseton", mutta en myöskään ole "biologisesti lapseton". Luultavasti pystyisin saamaan lapsia, jos yrittäisin, mutta en pystyisi huolehtimaan heistä. Olen siis lapseton omasta päätöksestäni, mutta en omasta halustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele miltä tuntuisi jos sun lapsella olisi ne samat ongelmat mitä sulla on. Ja mieti uudestaan haluatko tuottaa sellaista kärsimystä.
Kenelle tämä kommentti oli tarkoitettu? Tässä ketjussa puhutaan lapsettomuudesta, joka johtuu mielenterveysongelmista. Lapsettomuus tarkoittaa sitä että ei ole eikä tule lapsia. Eli mitä pitäisi vielä miettiä uudelleen?
Olen menossa mielenterveysongelmieni kanssa jatkuvasti parempaan suuntaan enkä oikeastaan näe itseäni enää sairaana. Olen onnellinen ja kykenevä elämään normaalisti. Silti minua huolettaa, että siirrän ongelmani eteenpäin mahdollisille lapsilleni. Tulevat lapseni ansaitsevat terveen, onnellisen, tasapainoisen ja äärettömän rakastavan vanhemman. Sitä kohti olen menossa, mutta en ehkä vielä valmis. Teen töitä itseni kanssa, jotta voisin saada lapsia vielä jonain päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmat syyt lapsettomuudelle on varmaankin:
-kumppanin puute.
-epävarma tulevaisuus.
-mt ongelmat tai joku muu sairaus.
-osa ei saa lapsia yrityksestä huolimatta.
-etenkin naisilla aika menee muuhun silloin kun lapsia pitäisi tehdä(opiskelut,pariutuminen,oman ajan vietto,työpaikan etsiminen..jne) sitten ikää on jo +30v
Siinä muutama "syy" ja moni haluaa olla lapseton ja se on myös hyväksyttävää.
M30
Niimpä. Siskoni on mielenterveyskuntoutuja ja työkyvyttömyyseläkkeellä. En voi tehdä lapsia koska muelenterveysongelmat perytyvät voimakkaasti. Itse olen masennukseen taipuvainen, vaikka pärjäilen Ok ilman hoitoja tms. Minulla on vastuu olla tuottamatta tietoisesti sairalloista lasta maailmaan. Ehkä lapseni ei saisi noita vammoja, mutta geenit voi osua sitten lapsenlapselle - liian iso taakka ja riski, kun seurannut siskon elämää ja sen surkeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele miltä tuntuisi jos sun lapsella olisi ne samat ongelmat mitä sulla on. Ja mieti uudestaan haluatko tuottaa sellaista kärsimystä.
Pointtisi on hyvä ja keskustelun arvoinen. Mielenterveysongelmat periytyvät hyvin voimakkaasti sukupolvelta toiselle ja ainakin minä haluan olla se, joka katkaisee sen kierteen.
Ovat nämä mielenterveysongelmat ainakin meidän perheessä lapsettomuuden syy.
Vaikka hullun mulkku tikkaa huolimattoman persiissä kaiken aikaa, ei tästä hommasta tule lasta eikä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suunnittellut hirttäytymistä jos en löydä kumppania seuraavaan 10 vuoden sisällä :(
Oman lapsettomuuteni syy on eniten aseksuaalisuus. Kun ei vaan tee mieli naista. Hankala tehdä lapsia, jos ei ole halua.
Tiedän mielenterveysongelmaisia, jotka eivät ole lisääntyneet ja sellasia jotka ovat lisääntyneet. Ehkä olisi parempi olla lisääntymättä, jos kokee ettei ole rahkeita vanhemmuudelle, jo itsensä ja varsinkin lasten hyvinvoinnin takia.
Vierailija kirjoitti:
Olen menossa mielenterveysongelmieni kanssa jatkuvasti parempaan suuntaan enkä oikeastaan näe itseäni enää sairaana. Olen onnellinen ja kykenevä elämään normaalisti. Silti minua huolettaa, että siirrän ongelmani eteenpäin mahdollisille lapsilleni. Tulevat lapseni ansaitsevat terveen, onnellisen, tasapainoisen ja äärettömän rakastavan vanhemman. Sitä kohti olen menossa, mutta en ehkä vielä valmis. Teen töitä itseni kanssa, jotta voisin saada lapsia vielä jonain päivänä.
Kuulostaa hyvältä. Tsemppiä sinulle ja onnea matkaan. Uskon, että sinusta voi tulla vielä hyvä vanhempi jonain päivänä. Itse olen jo 35-vuotias ja puolisoni 37, eli meidän osaltamme juna on valitettavasti jo tainnut mennä vaikka totta kai haluamme voida paremmin myös ihan itsemme vuoksi. t. Ap
Ihan mun pcos on syy meidän lapsettomuudelle. Muuten kaikinpuolin terveitä ja normaaleja ihmisiä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä, että itse siis kärsimme tilanteesta koska tosissamme haluaisimme lapsia. Tuntuu vain että meistä ei ole siihen. Tuntuu hirveän surulliselta ajatella että elämä meni nyt näin. Sairastuin juuri parhaassa lapsenteko-iässä.
Tuo, että mietitte asiaa tuolta kannalta tarkoittaa, että olette vastuuntuntoisia ihmisiä. Itsellä lievät mt-ongelmat olivat todennäköisesti yksi syy miksi en saanut lapsia nuoren (nyt 4-kymppisenä yritän saada niitä...). Olin kohtuuttoman huolissani omasta selviämisestäni, vaikka ikäisekseni kaikki oli hyvin: maisteriopinnot rullasi, oli kavereita, poikaystäviä, työpaikka jne. Toki turvattomuuden tunteeseen vaikutti aitojen turvaverkkojen puuttuminen (ei lähisukua/ei sydänystäviä) ja mieltyminen lapsekkaisiin poikaystäviin sekä uupuminen liian työmäärän alla (kolmivuorotyö, vaativat opinnot ja kahden ihmisen kotityöt).
Pointtina, että te kyllä selviätte jos kuitenkin pystytte arkenne hoitamaan, käytte töissä, hoidatte ongelmianne jne. Sitouttakaa läheisiänne häpeilemättä ja katsokaa millä tavalla kukakin pystyy teitä tukemaan. Käyttäkää hyväksi yhteiskunnan vähiä tukia, lapsiperheiden kotipalvelua, perheneuvolaa jne. You can do it!
Pahinta mitä voi tuollaisessa tapauksessa kuvitella, että lapsen voi tehdä "lääkkeeksi" parantamaan kaikki omat mt ja parisuhdeongelmat.