Lue keskustelun säännöt.
Äitini vaihtoi tyttönimensä takaisin isäni kuoltua
23.08.2020 |
Pitää heti ensin mainita, että en ole äitihullu. On vaan ihmetyttänyt äitini valinta, eikä oikeastaan ole selittänytkään mitenkään, kun olemme kysyneet asiasta. Päällisin puolin heidän elämänsä näytti onnelliselta, mutta olisiko suljettujen ovien takana sattunut semmoisia asioita, että äiti halusi "irtaantua" isästä kokonaan kuoleman jälkeenkin? Mikä muu voi johtaa tällaiseen, kun ei edes voi sanoa, että vaihtoi esim. sen takia, että nimi ei tuntunut omalta?
Kommentit (34)
Mieheni kuoli vajaa 2v sitten. Nyt olen harkinnut ottavani yhdistelmäsukunimen. Se minun piti ottaa jo naimisiin mennessä, mutta mieheni mielestä meillä piti olla sama sukunimi ja minä sitten taivuin siihen. Olen kysynyt yhdeltä lapseltani, että loukkaisiko tekoni häntä. Asia on kuulemma ihan omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin ovat menneet naimisiin? Saiko silloin jo pitää oman nimensä vai oliko pakko ottaa se miehen nimi?
Voisin tehdä saman. Harmittaa, että aikoinaan otin miehen nimen, vaikka 30 vuotta ollaan onnellisesti yhdessä oltukin. Se ei kuitenkaan edelleenkään tunnu omalta.
Minä vaihdoin myös. Minä en ikinä halunnut miehen sukunimeä, mutta kun mentiin naimisiin se oli sukunimilain mukaan pakko ottaa. En ole ikinä kokenut kuuluvani miehen sukuun. Kun mies kuoli vaihdoin tyttönimeni takaisin, kun lapset ovat vaihtaneet tai ottaneet yhdistelmäsukunimen mentyään naimisiin eli heidänkään kanssa ei ollut enää samaa sukunimeä. Jaoin sen vain ihmisten kanssa joihin en miehen kuoleman jälkeen ollut enää missään yhteyksissä.
En koskaan ole ottanutkaan aviopuolison nimeä. En ymmärrä, miksi edes pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä siinä nyt niin ihmetyttää? Minä en ole mieheni sukunimeä ottanut koskaan ja ollaan hyvin onnellisia siitä huolimatta. Sen lisäksi että minä nyt vain tykkään enemmän tyttönimestäni, en myöskään halua kantaa saamaa nimeä kuin eräät miehen ilkeät sukulaiset.
Onneksi en ottanut mieheni nimeä naimisiin mennessäni. Nyt leskeksi jäätyäni kyllä vaihtaisin jos olisin niin tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä et voi kysyä tällaista asiaa äidiltäsi? Onko hän niin narsistisen itsekeskeinen, ettei suostu olemaan avoin omaa lastaan kohtaan?
t.kristallikissa
Tiedän yhden lesken, joka vaihtoi sukunimensä miehensä kuoltua. Syynä oli väkivaltainen avioliitto ja uusi orastava suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minukin äitini otti tyttönimensä takaisin siinä vaiheessa, kun isän löytänyt uusi kumppani _vaati isääni_ eroamaan äidistäni, (joka taas oli ottanut isästäni asumuseron 13 vuotta aiemmin. Olivat siis sitä ennen yhä naimisissa paperilla).
Mutta en minä koskaan sitä ihmetellyt ja jotain äiti siitä mainitsikin, että miksi. Varmaan ihan ne tavalliset, eli tunnesyyt siinä mukana ja takana. Eliei tuntunut enää ”hyvältä” olla vanhalla nimellä.
Teillä tietysti eri asia hieman, jos ei ollut avioeroa mukana siinä.
t.kristallikissa
Minä luulatavasti vaohdan, jos mieheni kuolee minua ennen. Olen aikanaan ihan vapaaehtisesti ottanut Miehen nimen , eikä minulla ole mitään sitä tai hänen sukuaan vataan. Mutta Se on meidän yhteinen nimi. Jos miestä ei enää olisi, niin Ei olisi myöskään yhteistä ”meitä”, ja silloin minä varmaan saattaisin hyvinkin kokea jonkun muun nimen paremmaksi. Joko tyttönimen tai jonkun muun. Oletan, että tuolloin oltaisiin jo eläkeikäisiäkin, joten esim tällä nykyisellä nimellä tehtyjen julkaisujen Tai urapyykkien merkitys ei olisi enää kovin suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä tai isän lapsuudenperhe aikoinaan painostaneet äidin ottamaan sen nimen. Nyt ei isä ole enää paikalla joten saa omaan nimensä takaisin.
Painostanut? Nimilaki muuttui 1986, siihen asti laki pakotti naisen ottamaan miehen nimen.
Minusta oli vähän noloa, kun isäni kanssa kymmenen vuotta vanhempieni virallisen eron jälkeen naimisiin kinunnut isän uusi pääsi naimisiin isäni kanssa, niin hän otti isäni sukunimen, vaikka heillä ei ollut (eikä siinä vaiheessa voinut enää tullakaan) yhteisiä lapsia.
Tosin naisella oli siihen saakka oman exänsä sukunimi, josta hänellä oli ruma ero, jossa lapsetkin jäivät isälleen. Jos isänikin olisi osannut pitää omia puoliaan, tumasti olisi se akka isästänikin eronnut. Harmi, ettei isä osannut.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että ehkä se p*skan exän nimi vaan piti saada vaihdettua.
Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä tai isän lapsuudenperhe aikoinaan painostaneet äidin ottamaan sen nimen. Nyt ei isä ole enää paikalla joten saa omaan nimensä takaisin.
Painostanut? Nimilaki muuttui 1986, siihen asti laki pakotti naisen ottamaan miehen nimen.
Niin. Painostanut.
Olen viisikymppinen ja iso osa kavereistani ja ystävistäni avioitui 90-luvulla. Liki kaikki pakotettiin ja painostettiin ottamaan vähintään yhdistelmänimi.
Itse pidin omani. Eikä meitä silloin ollut koko tuttavapiirissä kuin kaksi. Nykyäänhän se on jo ihan tavallista. Minun lapsillanikin on minun nimeni.
Onko joutunut ottamaan nimen pakosta aikoinaan?
Joskus aviotuessa ei ole saanut valita nimeään, vaan miehen nimi on ollut pakko ottaa. Näin esimerkiksi vanhemmillani, 70-luvulla ovat avioituneet. Äitini sanoi, että olisi halunnut pitää oman nimensä.
Ehkä näin äidilläsikin ja syntymäsukunimi vain tuntuu siltä omalta? Ja nyt kun isäsi on kuollut, ei loukkaa tätä nimenvaihdolla. Ja voihan se myös toimia merkkinä siitä, että uusi elämänvaihe on taas alkanut.
Minusta olet ap tyhmä, jos et saa syytä selville. Sinulla on äitiisi siis huonot välit. Älä yritä muuta sitten esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä tai isän lapsuudenperhe aikoinaan painostaneet äidin ottamaan sen nimen. Nyt ei isä ole enää paikalla joten saa omaan nimensä takaisin.
Painostanut? Nimilaki muuttui 1986, siihen asti laki pakotti naisen ottamaan miehen nimen.
Niin. Painostanut.
Olen viisikymppinen ja iso osa kavereistani ja ystävistäni avioitui 90-luvulla. Liki kaikki pakotettiin ja painostettiin ottamaan vähintään yhdistelmänimi.
Itse pidin omani. Eikä meitä silloin ollut koko tuttavapiirissä kuin kaksi. Nykyäänhän se on jo ihan tavallista. Minun lapsillanikin on minun nimeni.
Ap EI kertonut vanhempiensa ikää. Todennäköisesti he ovat avioituneet ennen -86, ellei sitten isä ollut suht nuori kuollessaan.
Isä tai isän lapsuudenperhe aikoinaan painostaneet äidin ottamaan sen nimen. Nyt ei isä ole enää paikalla joten saa omaan nimensä takaisin.