Lue keskustelun säännöt.
Äitini vaihtoi tyttönimensä takaisin isäni kuoltua
23.08.2020 |
Pitää heti ensin mainita, että en ole äitihullu. On vaan ihmetyttänyt äitini valinta, eikä oikeastaan ole selittänytkään mitenkään, kun olemme kysyneet asiasta. Päällisin puolin heidän elämänsä näytti onnelliselta, mutta olisiko suljettujen ovien takana sattunut semmoisia asioita, että äiti halusi "irtaantua" isästä kokonaan kuoleman jälkeenkin? Mikä muu voi johtaa tällaiseen, kun ei edes voi sanoa, että vaihtoi esim. sen takia, että nimi ei tuntunut omalta?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä tai isän lapsuudenperhe aikoinaan painostaneet äidin ottamaan sen nimen. Nyt ei isä ole enää paikalla joten saa omaan nimensä takaisin.
Painostanut? Nimilaki muuttui 1986, siihen asti laki pakotti naisen ottamaan miehen nimen.
Niin. Painostanut.
Olen viisikymppinen ja iso osa kavereistani ja ystävistäni avioitui 90-luvulla. Liki kaikki pakotettiin ja painostettiin ottamaan vähintään yhdistelmänimi.
Itse pidin omani. Eikä meitä silloin ollut koko tuttavapiirissä kuin kaksi. Nykyäänhän se on jo ihan tavallista. Minun lapsillanikin on minun nimeni.
Ap EI kertonut vanhempiensa ikää. Todennäköisesti he ovat avioituneet ennen -86, ellei sitten isä ollut suht nuori kuollessaan.
Ei kertonut ei. Mitään todennäköisyyttä siihen että olisi avioitunut ennen vuotta 1986 ei ole kuin sinun päässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä tai isän lapsuudenperhe aikoinaan painostaneet äidin ottamaan sen nimen. Nyt ei isä ole enää paikalla joten saa omaan nimensä takaisin.
Painostanut? Nimilaki muuttui 1986, siihen asti laki pakotti naisen ottamaan miehen nimen.
Niin. Painostanut.
Olen viisikymppinen ja iso osa kavereistani ja ystävistäni avioitui 90-luvulla. Liki kaikki pakotettiin ja painostettiin ottamaan vähintään yhdistelmänimi.
Itse pidin omani. Eikä meitä silloin ollut koko tuttavapiirissä kuin kaksi. Nykyäänhän se on jo ihan tavallista. Minun lapsillanikin on minun nimeni.
Ap EI kertonut vanhempiensa ikää. Todennäköisesti he ovat avioituneet ennen -86, ellei sitten isä ollut suht nuori kuollessaan.
Ei kertonut ei. Mitään todennäköisyyttä siihen että olisi avioitunut ennen vuotta 1986 ei ole kuin sinun päässäsi.
Kuinka monen vammaiset vanhemmat olisivat täällä avioituneet sen jälkeen? Jotkut teinivanhemmat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä tai isän lapsuudenperhe aikoinaan painostaneet äidin ottamaan sen nimen. Nyt ei isä ole enää paikalla joten saa omaan nimensä takaisin.
Painostanut? Nimilaki muuttui 1986, siihen asti laki pakotti naisen ottamaan miehen nimen.
Niin. Painostanut.
Olen viisikymppinen ja iso osa kavereistani ja ystävistäni avioitui 90-luvulla. Liki kaikki pakotettiin ja painostettiin ottamaan vähintään yhdistelmänimi.
Itse pidin omani. Eikä meitä silloin ollut koko tuttavapiirissä kuin kaksi. Nykyäänhän se on jo ihan tavallista. Minun lapsillanikin on minun nimeni.
Mikä sukunimi on miehesi lapsilla?
Jos se oma on vaan kauniimpi? Tai huonot välit joihinkin miehen sukulaisiin?
Itse esim. en halua tulla yhdistetyksi miehen sukulaisiin miehen nimen kautta, oma suku on läheisempi ja tärkeämpi.
Minun oli pakko ottaa yhdistelmänimi, koska en voinut pitää omaa pelkästään sukunimeäni. Faktahan on, että vaimo ei ole sukulainen erossa tai perinnönjaossakaan, vaan puoliso, joka saa mahdollisesti tasinkoa. Suku on kullakin se oma syntymäsuku. Jos eroaisin, totta kai ottaisin oman nimeni käyttöön. Vanhempana leskeksi jäänyt harvoin viitsii edes vaihtaa nimeä. Sitten sillä ei enää ole juurikaan merkitystä.
Mainittakoon, että Angela Merkel pitää edelleen ensimmäisen miehensä sukunimeä, vaikka kvanttikemian professori Sauer on hänen miehensä. Merkel on tuon alan tohtoreita itsekin. Merkel on ehkä vielä komeampi nimi kuin Sauer.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä tai isän lapsuudenperhe aikoinaan painostaneet äidin ottamaan sen nimen. Nyt ei isä ole enää paikalla joten saa omaan nimensä takaisin.
Painostanut? Nimilaki muuttui 1986, siihen asti laki pakotti naisen ottamaan miehen nimen.
Niin. Painostanut.
Olen viisikymppinen ja iso osa kavereistani ja ystävistäni avioitui 90-luvulla. Liki kaikki pakotettiin ja painostettiin ottamaan vähintään yhdistelmänimi.
Itse pidin omani. Eikä meitä silloin ollut koko tuttavapiirissä kuin kaksi. Nykyäänhän se on jo ihan tavallista. Minun lapsillanikin on minun nimeni.
Ap EI kertonut vanhempiensa ikää. Todennäköisesti he ovat avioituneet ennen -86, ellei sitten isä ollut suht nuori kuollessaan.
Ei kertonut ei. Mitään todennäköisyyttä siihen että olisi avioitunut ennen vuotta 1986 ei ole kuin sinun päässäsi.
Nimenomaan todennäköisyys on, kun mietitään keskimääräisiä kuolinikiä ja leskeksi jäämisen ikiä. - eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä tai isän lapsuudenperhe aikoinaan painostaneet äidin ottamaan sen nimen. Nyt ei isä ole enää paikalla joten saa omaan nimensä takaisin.
Painostanut? Nimilaki muuttui 1986, siihen asti laki pakotti naisen ottamaan miehen nimen.
Niin. Painostanut.
Olen viisikymppinen ja iso osa kavereistani ja ystävistäni avioitui 90-luvulla. Liki kaikki pakotettiin ja painostettiin ottamaan vähintään yhdistelmänimi.
Itse pidin omani. Eikä meitä silloin ollut koko tuttavapiirissä kuin kaksi. Nykyäänhän se on jo ihan tavallista. Minun lapsillanikin on minun nimeni.
Ap EI kertonut vanhempiensa ikää. Todennäköisesti he ovat avioituneet ennen -86, ellei sitten isä ollut suht nuori kuollessaan.
Ei kertonut ei. Mitään todennäköisyyttä siihen että olisi avioitunut ennen vuotta 1986 ei ole kuin sinun päässäsi.
Et taida ymmärtää todennäköisyyden arvioimisesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän äitiäsi. Hän on varmaankin mennyt naimisiin silloin, kun avioliiton solmiessa piti ottaa miehen nimi.
Itse pidin oman nimeni naimisiin mennessä, kuten moni tuttavapiiriini kuuluva.
Vierailija kirjoitti:
Minun oli pakko ottaa yhdistelmänimi, koska en voinut pitää omaa pelkästään sukunimeäni. Faktahan on, että vaimo ei ole sukulainen erossa tai perinnönjaossakaan, vaan puoliso, joka saa mahdollisesti tasinkoa. Suku on kullakin se oma syntymäsuku. Jos eroaisin, totta kai ottaisin oman nimeni käyttöön. Vanhempana leskeksi jäänyt harvoin viitsii edes vaihtaa nimeä. Sitten sillä ei enää ole juurikaan merkitystä.
Mainittakoon, että Angela Merkel pitää edelleen ensimmäisen miehensä sukunimeä, vaikka kvanttikemian professori Sauer on hänen miehensä. Merkel on tuon alan tohtoreita itsekin. Merkel on ehkä vielä komeampi nimi kuin Sauer.
Todennäköisin selitys on se, että on luonut uransa Merkel-nimisenä, eikä siksi enää sitten vaihda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin myös. Minä en ikinä halunnut miehen sukunimeä, mutta kun mentiin naimisiin se oli sukunimilain mukaan pakko ottaa. En ole ikinä kokenut kuuluvani miehen sukuun. Kun mies kuoli vaihdoin tyttönimeni takaisin, kun lapset ovat vaihtaneet tai ottaneet yhdistelmäsukunimen mentyään naimisiin eli heidänkään kanssa ei ollut enää samaa sukunimeä. Jaoin sen vain ihmisten kanssa joihin en miehen kuoleman jälkeen ollut enää missään yhteyksissä.
Mikä sukunimi sinun äidilläsi oli? Jos hänellä oli miehensä, eli sinun isäsi nimi, ajatteletko, että lapsuudenperheessäsi oma äitisi ei oikeastaan kuulunut täysin siihen samaan perheeseen, jonka jäsen olit? Ei kai hän voinut kuulua, koska oli nimenvaihdolla liittynyt miehensä sukuun. Olitko mielestäsi enemmän isäsi sukua, kuin äitisi, koska sait nimesi isältä?
Tuskinpa vaan ajattelit noin. Jostain syystä kuitenkin itse olet niin fiksoittunut ajatukseen "suvusta", jonka jäsen voi olla vain, jos nimi on syntymässä saatu.
Miettikää, miten törkeä tuo sukunimilaki on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä tai isän lapsuudenperhe aikoinaan painostaneet äidin ottamaan sen nimen. Nyt ei isä ole enää paikalla joten saa omaan nimensä takaisin.
Painostanut? Nimilaki muuttui 1986, siihen asti laki pakotti naisen ottamaan miehen nimen.
Niin. Painostanut.
Olen viisikymppinen ja iso osa kavereistani ja ystävistäni avioitui 90-luvulla. Liki kaikki pakotettiin ja painostettiin ottamaan vähintään yhdistelmänimi.
Itse pidin omani. Eikä meitä silloin ollut koko tuttavapiirissä kuin kaksi. Nykyäänhän se on jo ihan tavallista. Minun lapsillanikin on minun nimeni.
Mikäs nimi miehen lapsilla on?
Itse en missään nimessä ottaisi tyttönimeäni takaisin. Rumempaa saa hakea. Olenkin keksinyt itselleni nimen jos jostain syystä ero tulisi. Leskenä saattaisin nykynimeni pitääkin.
Ehkä yksinkertaisesti hän ei vaan pidä sukunimestään ja haluaa nyt vain vaihtaa sen.
Ehkä on pakosta sen joutunut ottamaan lain takia tai sitten on isäsi mieliksi sen ottanut aikoinaan.