Pettymys työelämään yliopiston jälkeen
Olen niin pettynyt työelämään yliopiston jälkeen. Aluksi hirveä määrä pänttäämistä että pääsi sisään 2. hakukerralla. Sitten 6 vuotta vaativaa opiskelua, stressiä, työn tekoa, oman alan harkkapaikoista ja töistä kilpailua. Valmistuneena saa nauttia pelkistä lyhyistä sijaisuuksista ja pätkätöistä. Työ vaativaa ja vastuu suuri mutta palkka ei hyvä. Työ ei ole edes niin palkitsevaa ja jatkuva työnhaku uuvuttavaa. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (13)
Ei koske lääkäreitä eikä suhteilla pelaavia narsisteja. Muilla varmaan aika monilla samat kokemukset.
Vierailija kirjoitti:
Uutta koulutusta toiselle alalle
Tämä oli ainoa ala mikä kiinnosti ja työllistävä ala, jos pätkätyöt ei haittaa. En todellakaan jaksais opiskella samanlaista rupeaa, ei olisi varaa eikä mitään parempaakaan ideaa mikä kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala?
Psykologia ja sieltä tietty suuntaus joka kiinnostaa
Varmaan aika iso osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän pettyneitä työelämään. Lapsuus ja nuoruus, koulunkäynti voi olla mukavaa, kun vastuu ei vielä paina ja kaikki ovet ovat avoinna. Se vapauden ja mahdollisuuksien tunne! Sitten oletkin sidottuna loppuelämäsi parhaat vuodet työntekoon kapitalismin rattaissa ja katselet peilistä rapistuvaa naamaasi surren ajan vähenemistä ja mahdollisuuksien järjestelmällistä supistumista.
Pahinta olisi joutua tekemään samaa työtä eläkeikään asti. Uusi työpaikka sentään vähän piristää aina välillä.
Vierailija kirjoitti:
Ei koske lääkäreitä eikä suhteilla pelaavia narsisteja. Muilla varmaan aika monilla samat kokemukset.
AMK-puolella ihan sama homma. Olen niin kateellinen niille jotka työllistyvät. Luokkamme kaunein ja suosituin narsistinainen sai vakituisen työpaikan isosta mainostoimistosta jo ekan opiskeluvuoden jälkeen, ja sen takia koulut jäivätkin kesken. On nyt johtoasemassa siellä vain 24-vuotiaana ja uusimpien somekuvien perusteella käynyt laittamassa täytettäkin huuliin. Vtuttaa kun itse on käynyt koulut loppuun hyvin arvosanoin, mutta kun olen sosiaalisesti huono autisti niin eihän tämmöistä kukaan halua palkata. En osaa mennä ns. reittä pitkin ja peppua nuollen. En saanut töitä opintojen aikanakaan, opintotuella kituutin.
Tiedostan että alani on hyvin marginaalinen, mutta tätä olen kuullut myös mm. IT-tradenomeilta.
- Graafisen suunnittelun medianomi joka lähtee opiskelemaan lähihoitajaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala?
Psykologia ja sieltä tietty suuntaus joka kiinnostaa
Noh. Tässä se tuli. Kun opiskelee huuhaata, pääsee huuhaahommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala?
Psykologia ja sieltä tietty suuntaus joka kiinnostaa
Etkö oke valmis muuttamaan töiden perässä? Psykologeista on pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala?
Psykologia ja sieltä tietty suuntaus joka kiinnostaa
Noh. Tässä se tuli. Kun opiskelee huuhaata, pääsee huuhaahommiin.
Psykologin työ huuhaahomma? Ei todellakaan. Ilmeisesti kuitenkin aika yksinäistä puurtamista.
Työelämä on yleensä ihan hanurista riippumatta siitä mitä tekee.
Todellakin olen pettynyt! Lisäksi olen huomannut kuinka vihaan verkostoitumista, henkilöbrändäystä jne. nykypäivän työnhakutrendejä. Lisäksi sitä että työnhausta on tehty bisnes maksullisine valmennuksineen. Myös ajatus siitä että pitäisi opiskella lisää tätä alaa, että olisi aina kilpailukykyistä osaamista,turhauttaa (Koska huomasin opintojen aikana ettei ala aidosti kiinnosta). Minun pitänee vaihtaa alaa.
Uutta koulutusta toiselle alalle