Vauva yöksi hoitoon?

Ei kuulu tuonikäinen yökylään.

Mulla ei ole ollut 15 vuoteen yhtäkään yötä miehen kanssa kaksin ilman lapsia (nuorin lapsi on vielä tosi pieni eli menee vielä vuosi samalla lailla). Jos minä pärjään 15 vuotta ilman kahdenkeskistä aikaa niin kyllä sinä pärjäät edes sen vuoden.

Riippuu ihan siitä, kuinka tuttu hoitaja vauvalle on. Jos esim (täyspäinen)mummo, jota vauva tapaa tiheään, niin varmasti pärjää.

Ihan hyvin noin ison voi jättää yökylään. Onhan toisilla muutaman kuukauden ikäisetkin yökylässä että äiti saa joskus nukkua.

Jos asia on miehellesi noin tärkeä niin mene ihmeessä! Parisuhde on lapsen koti, joten sitä todella kannattaa vaalia.

Kyllä varmasti vauva pärjäisi yön yli tutun hoitajan kanssa, mutta ymmärrän sinua täysin. Minun "vauva" on jo vuosi ja 8 kuukautta enkä ole ollut hänestä erossa yli kahta tuntia. Jos sinä suostut päivämenoon miehesi kanssa, niin se on jo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut 15 vuoteen yhtäkään yötä miehen kanssa kaksin ilman lapsia (nuorin lapsi on vielä tosi pieni eli menee vielä vuosi samalla lailla). Jos minä pärjään 15 vuotta ilman kahdenkeskistä aikaa niin kyllä sinä pärjäät edes sen vuoden.

Eihän tässä minun pärjäämisestä ollutkaan kyse. 😀 Nimenomaan en tarvitse yötä poissa vauvan luota. Miehen toiveesta kyse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos asia on miehellesi noin tärkeä niin mene ihmeessä! Parisuhde on lapsen koti, joten sitä todella kannattaa vaalia.

Sitä juuri mietinkin. Miehelleni se on ilmeisesti tärkeää ja haluaisin toteuttaa tämän. Oma tunne kun on ihan erilainen. Tässä taistelen niiden kanssa. Mieheni kyllä ymmärtää tunteeni, mutta ei ehkä ole niin kiinni vauvassa kuin minä.

En menisi, miksei vapaailta yhdessä riitä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmasti vauva pärjäisi yön yli tutun hoitajan kanssa, mutta ymmärrän sinua täysin. Minun "vauva" on jo vuosi ja 8 kuukautta enkä ole ollut hänestä erossa yli kahta tuntia. Jos sinä suostut päivämenoon miehesi kanssa, niin se on jo paljon.

Meilläkin vauva on ollut hoidossa, kun olemme käyneet syömässä tai jossakin muualla parin tunnin ajan. Isovanhemmat näkevät vauvaa useamman kerran viikossa, joten tuttuja ovat kyllä. Siten ei vauvan pärjääminen huoleta. Jotenkin itsestä tuntuu vaan hurjalta. Tunne oikein yllätti, kun aloin miettimään asiaa tarkemmin.

Oletteko olleet jo päivän kestävissä menoissa kahdestaan? Aloittakaa sillä jos ette ole olleet. Tai pyytäkää luotettava hoitaja kotiinne illaksi ja lähtekää ulos syömään jne niin hoitaja laittaa vauvan nukkumaan ja tulette joskus yöllä kotiin. Vähitellen, ei ole mikään pakko heti olla koko yötä pois jos tuntuu pahalta.

Minä menisin nyt. Silloin en mennyt kun lapset pieniä vaan jätin väliin. Ukko vaihtoi sellaiseen joka vietti laatuaikaa hänen kanssaan ja minä jäin lasten kanssa kolmistaan. Parisuhdetta kannattaa vaalia.

Kyllä tuon ikäisen voi jättää yökylään, saattaa olla itkuinen tai sitten ei. Mutta, jos ajatus tuntuu väärältä sinusta, niin ei sinun tarvitse lasta yökylään laittaa. Tee niin kuin parhaalta tuntuu.

Ei lapsen saaminen tarkoita sitä, että äidin pitää unohtaa olevansa myös nainen, kumppani, rakastaja... Ihmiset laittavat paljon pienempiäkin vauvoja yön yli hoitoon, eivätkä vauvat siitä traumatisoidu ja mene rikki. Ei ole ihmekkään, miksi tilastollisesti niin moni pienten lasten vanhempi eroaa kun parisuhde laitetaan naisten toimesta vauva- arjen ajaksi tauolle. Sitten ihmetellään miksi suhde on seksitön ja siitä ei löydy enää arjen romantiikkaa, kun sitä yhteistä aikaa ei haluta järjestää.

Ps. Alapeukuttajaa vaan, mutta tässä tekstissä on totuuden siemen.

Isän on nyt aika aikuistua. Hänen tarpeensa ja toiveensa ei ole enää ykkössijalla.

Olisi mukavaa, jos tässäkin asiassa saisi toimia kuten parhaalta tuntuu, ilman kenenkään arvostelua. En nyt tarkoita tätä palstaa, vaan noin yleisesti. Jos tekee oman "tunteensa" vastaisesti, se voi jäädä häiritsemään jälkeenpäin. Ymmärrys siitä, että kaikki toimivat oman "parhaansa" mukaan on kovin vaikea joidenkin ymmärtää ja odotetaan jotain tiettyä käytösmallia.

Jos äiti lähtee, hän on huolimaton ja itsekäs.

Jos ei lähde hän on tunteidensa orja, joka ei välitä parisuhteestaan ja miehestään. Vauva-kuplaan kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukavaa, jos tässäkin asiassa saisi toimia kuten parhaalta tuntuu, ilman kenenkään arvostelua. En nyt tarkoita tätä palstaa, vaan noin yleisesti. Jos tekee oman "tunteensa" vastaisesti, se voi jäädä häiritsemään jälkeenpäin. Ymmärrys siitä, että kaikki toimivat oman "parhaansa" mukaan on kovin vaikea joidenkin ymmärtää ja odotetaan jotain tiettyä käytösmallia.

Jos äiti lähtee, hän on huolimaton ja itsekäs.

Jos ei lähde hän on tunteidensa orja, joka ei välitä parisuhteestaan ja miehestään. Vauva-kuplaan kadonnut.

Toi onkin juuri siksi vaikea asia, kun ihan yhtälaillahan miehenkin toiveet ja tuntemukset ovat tärkeitä.

Ehdottomasti menette! Jos vauva ei ole ollut yötä pois kotoa ja se epäilyttää sinua, niin pyytäkää hoitaja kotiinne. Siten vauvalla on tuttu ympäristö, tuoksut ja rutiinit.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsen saaminen tarkoita sitä, että äidin pitää unohtaa olevansa myös nainen, kumppani, rakastaja... Ihmiset laittavat paljon pienempiäkin vauvoja yön yli hoitoon, eivätkä vauvat siitä traumatisoidu ja mene rikki. Ei ole ihmekkään, miksi tilastollisesti niin moni pienten lasten vanhempi eroaa kun parisuhde laitetaan naisten toimesta vauva- arjen ajaksi tauolle. Sitten ihmetellään miksi suhde on seksitön ja siitä ei löydy enää arjen romantiikkaa, kun sitä yhteistä aikaa ei haluta järjestää.

Ps. Alapeukuttajaa vaan, mutta tässä tekstissä on totuuden siemen.

Itse yläpeukutin, mutta kommentoin kuitenkin omasta puolestani.

Meillä on kyllä mielestäni kahdenkeskistä aikaa. Päästään kuitenkin melkein milloin vain kahdestaan jonnekin, koska isovanhemmat osallistuvat mielellään. Miksi siihen kahdenkeskiseen aikaan pitää varata aikaa vuorokauden verran? Eikö lyhyempi aika, vaikkapa kolme tuntia riitä siihen? Seksi nyt hoituu yöllä vauvan nukkuessa sitä varten ei hoitajaa tarvitse. ;)

Meidän tapauksessa on ehkä kyse myös miehen menohaluista. Tykkää reissata ja usein pitäisi olla menossa. Olemme aika lailla toistemme vastakohdat, mutta on toiminut meillä ihan hyvin, un ei rajoiteta toisiamme. Tiesin, että vauva-aika tulee olemaan hönelle haasteellisempaa, mutta hyvin on "suoriutunut". :D on osallistuva vastuullinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukavaa, jos tässäkin asiassa saisi toimia kuten parhaalta tuntuu, ilman kenenkään arvostelua. En nyt tarkoita tätä palstaa, vaan noin yleisesti. Jos tekee oman "tunteensa" vastaisesti, se voi jäädä häiritsemään jälkeenpäin. Ymmärrys siitä, että kaikki toimivat oman "parhaansa" mukaan on kovin vaikea joidenkin ymmärtää ja odotetaan jotain tiettyä käytösmallia.

Jos äiti lähtee, hän on huolimaton ja itsekäs.

Jos ei lähde hän on tunteidensa orja, joka ei välitä parisuhteesta

an ja miehestään. Vauva-kuplaan kadonnut.

Toi onkin juuri siksi vaikea asia, kun ihan yhtälaillahan miehenkin toiveet ja tuntemukset ovat tärkeitä.

Juurikin niin

Ap