Lue keskustelun säännöt.
Vauva yöksi hoitoon?
20.08.2020 |
Omat tunteeni sanovat, että en jättäisi vielä yöksi kenellekään. Vauva n. 10 kk.
Mies haluaisi lähteä yön yli reissuun kahdestaan. Saadaan kahdenkeskistä aikaa. Ymmärrän miestäni ja haluaisin myös kahdenkeskistä aikaa. Minulle taas riittäisi päivän aikana tapahtuva meno. Mieheni on ollut meistä aina se menevämpi ja onkin rauhoittunut paljon vauvan synnyttyä. On saanut nyt mennäkin omien menojensa mukaan.
Minulla on siis todella ristiriitaiset tunteet asian kanssa. Jokin vaisto tai mikä lie sanoo ei. Ei vain tunnu hyvältä ajatukselta. Mies yrittää houkutella kovasti ja vakuutella, että kyllä vauva pärjää. Varmasti pärjääkin, mutta silti...
Olenko ihan hurahtanut ja ainut, joka on tällä kannalla?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukavaa, jos tässäkin asiassa saisi toimia kuten parhaalta tuntuu, ilman kenenkään arvostelua. En nyt tarkoita tätä palstaa, vaan noin yleisesti. Jos tekee oman "tunteensa" vastaisesti, se voi jäädä häiritsemään jälkeenpäin. Ymmärrys siitä, että kaikki toimivat oman "parhaansa" mukaan on kovin vaikea joidenkin ymmärtää ja odotetaan jotain tiettyä käytösmallia.
Jos äiti lähtee, hän on huolimaton ja itsekäs.
Jos ei lähde hän on tunteidensa orja, joka ei välitä parisuhteestaan ja miehestään. Vauva-kuplaan kadonnut.Toi onkin juuri siksi vaikea asia, kun ihan yhtälaillahan miehenkin toiveet ja tuntemukset ovat tärkeitä.
Ei todellakaan ole.
Lapsen tarpeet menee vanhemman toiveiden ohi. Tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän on nyt aika aikuistua. Hänen tarpeensa ja toiveensa ei ole enää ykkössijalla.
Isän tarpeet ja toiveet ovat yhtä tärkeitä parisuhteen hyvinvoinnin kannalta kuin äidin ja lapsen. Lapsi ei saa ajaa parisuhdetta ongelmiin. 10kk vanha pärjää ihan loistavasti yhden yön tutun hoitajan kanssa.
Olen nainen enkä ymmärrä sitä että lapsesta tehdään joku jumalasta seuraava ja kenenkään muun tarpeilla ei ole enää mitään väliä.
No halveksi vaan miestäsi, voit arvata lopputuloksen. Onnea valitsemallasi tiellä
Mä pidin ehdottomana rajana yökylälle 1v-ikää. Varmasti olisi pärjännyt aiemminkin, mutta mun mielestä oli myös jotenkin kaikkien kannalta selkeää että oli sovittu tuollainen raja, niin esimerkiksi isovanhemmat eivät ”vonganneet” lasta yökylään aiemmin. Ja sitten 1v:nä kun yökyläilyä alettiin treenata, niin parilla ekalla kerralla lapsen isä meni mukaan, olivat siis hänen vanhemmillaan. Kun oltiin nähty että kaikki sujuu, pystyi hyvillä mielin jättämään sinne, ja myös kahdenkeskinen aika miehen kanssa oli silloin hyvää, kun ei yhtään tarvinut huolehtia lapsen pärjäämisestä.
Mutta kuten täälläkin monet jo on todenneet, jokainen perhe tekee itse ratkaisunsa ja aivan varmasti 10kk-ikäinenkin jo pärjää. Monethan joutuvat 9kk ikäisen laittamaan kolmivuoropäiväkotiinkin, eikä siinä kauheasti silloin kysellä tai mietitä.
Meillä on ollut lapsenlapset yötä hyvinkin pieninä. En nyt muista monenko kuukauden ikäisinä, mutta arvelisin, että selvästi alle puolivuotiaina, ehkä parin-kolmen kuukauden ikäisinä. Itkeskelivät kyllä, mutta nukkuivat kuitenkin suht hyvin. Pulloruokinnalla olivat. Ihan on kunnon ihmisiä tullut, ei mitään diagnooseja kenelläkään. Joten sen puoleen voi jättää yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän on nyt aika aikuistua. Hänen tarpeensa ja toiveensa ei ole enää ykkössijalla.
Isän tarpeet ja toiveet ovat yhtä tärkeitä parisuhteen hyvinvoinnin kannalta kuin äidin ja lapsen. Lapsi ei saa ajaa parisuhdetta ongelmiin. 10kk vanha pärjää ihan loistavasti yhden yön tutun hoitajan kanssa.
Olen nainen enkä ymmärrä sitä että lapsesta tehdään joku jumalasta seuraava ja kenenkään muun tarpeilla ei ole enää mitään väliä.
Lapsi tulee ensin.
Jos vanhempi on noin keskenkasvuinen, ei se lapsi tms sitä parisuhdetta tuhoa, vaan vanhemman keskenkasvuisuus.
Vierailija kirjoitti:
Isän on nyt aika aikuistua. Hänen tarpeensa ja toiveensa ei ole enää ykkössijalla.
No jos ei ole kymmeneen kuukauteen ollut parisuhdeaikaa, niin en sanoisi miehen tarpeiden ja toiveiden olevan ykkössijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän on nyt aika aikuistua. Hänen tarpeensa ja toiveensa ei ole enää ykkössijalla.
No jos ei ole kymmeneen kuukauteen ollut parisuhdeaikaa, niin en sanoisi miehen tarpeiden ja toiveiden olevan ykkössijalla.
Se lapsi on nukkunut suurimman osan tuosta 10 kuukaudesta joten tietenkin on yllin kyllin ollut aikaa naida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukavaa, jos tässäkin asiassa saisi toimia kuten parhaalta tuntuu, ilman kenenkään arvostelua. En nyt tarkoita tätä palstaa, vaan noin yleisesti. Jos tekee oman "tunteensa" vastaisesti, se voi jäädä häiritsemään jälkeenpäin. Ymmärrys siitä, että kaikki toimivat oman "parhaansa" mukaan on kovin vaikea joidenkin ymmärtää ja odotetaan jotain tiettyä käytösmallia.
Jos äiti lähtee, hän on huolimaton ja itsekäs.
Jos ei lähde hän on tunteidensa orja, joka ei välitä parisuhteestaan ja miehestään. Vauva-kuplaan kadonnut.Toi onkin juuri siksi vaikea asia, kun ihan yhtälaillahan miehenkin toiveet ja tuntemukset ovat tärkeitä.
Ei todellakaan ole.
Lapsen tarpeet menee vanhemman toiveiden ohi. Tietenkin.
Näiden kommenttien jälkeen en yhtään ihmettele suomalaisten erotilastoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän on nyt aika aikuistua. Hänen tarpeensa ja toiveensa ei ole enää ykkössijalla.
Sanos muuta! Kyllä on hirveän lapsellinen isä, kun kehtaa kerran vuodessa haluta viettää laatuaikaa yhdessä puolisonsa kanssa. Ja vielä ihan yön yli! Suorastaan häpeällistä...
Meilläkään ei ole ollut vielä koskaan kahdenkeskistä aikaa, ja Hilma-Viljami on jo sentään kolmekymppinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän on nyt aika aikuistua. Hänen tarpeensa ja toiveensa ei ole enää ykkössijalla.
Sanos muuta! Kyllä on hirveän lapsellinen isä, kun kehtaa kerran vuodessa haluta viettää laatuaikaa yhdessä puolisonsa kanssa. Ja vielä ihan yön yli! Suorastaan häpeällistä...
Meilläkään ei ole ollut vielä koskaan kahdenkeskistä aikaa, ja Hilma-Viljami on jo sentään kolmekymppinen!
Pientä rajaa. Niillä on yksi ainoa lapsi, joka on nukkunut suurimaan osan ajasta. Kyllä siinä kuule on yllin kyllin parisuhdeaikaa. Naurettavaa ujellusta! Jätä lapset hankkimatta, jos olet noin erityistarpeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukavaa, jos tässäkin asiassa saisi toimia kuten parhaalta tuntuu, ilman kenenkään arvostelua. En nyt tarkoita tätä palstaa, vaan noin yleisesti. Jos tekee oman "tunteensa" vastaisesti, se voi jäädä häiritsemään jälkeenpäin. Ymmärrys siitä, että kaikki toimivat oman "parhaansa" mukaan on kovin vaikea joidenkin ymmärtää ja odotetaan jotain tiettyä käytösmallia.
Jos äiti lähtee, hän on huolimaton ja itsekäs.
Jos ei lähde hän on tunteidensa orja, joka ei välitä parisuhteestaan ja miehestään. Vauva-kuplaan kadonnut.Toi onkin juuri siksi vaikea asia, kun ihan yhtälaillahan miehenkin toiveet ja tuntemukset ovat tärkeitä.
Ei todellakaan ole.
Lapsen tarpeet menee vanhemman toiveiden ohi. Tietenkin.
Näiden kommenttien jälkeen en yhtään ihmettele suomalaisten erotilastoja.
Onko sulle yllätys että lapsesta ollaan vastuussa? Jos on niin sun erosi aiheuttaa kyllä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän on nyt aika aikuistua. Hänen tarpeensa ja toiveensa ei ole enää ykkössijalla.
Isän tarpeet ja toiveet ovat yhtä tärkeitä parisuhteen hyvinvoinnin kannalta kuin äidin ja lapsen. Lapsi ei saa ajaa parisuhdetta ongelmiin. 10kk vanha pärjää ihan loistavasti yhden yön tutun hoitajan kanssa.
Olen nainen enkä ymmärrä sitä että lapsesta tehdään joku jumalasta seuraava ja kenenkään muun tarpeilla ei ole enää mitään väliä.
Faktahan on että lapsen kokemukset riippuvat paljonkin vanhempien käytöksestä. Joten kyllä nämä asiat monia mietityttävät. Vauva kun ei kykene säilyttämään muistojaan vanhemmistaan kovinkaan pitkään. Tuttu ja turvallinen hoitaja on tietenkin oltava.
Vauvan tarpeet luonnollisestikin menevät etusijalle. Ei ne tuollaisesta yhdestä kerrasta rikki mene, mutta huolen ymmärrän. Siitähän tässä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsen saaminen tarkoita sitä, että äidin pitää unohtaa olevansa myös nainen, kumppani, rakastaja... Ihmiset laittavat paljon pienempiäkin vauvoja yön yli hoitoon, eivätkä vauvat siitä traumatisoidu ja mene rikki. Ei ole ihmekkään, miksi tilastollisesti niin moni pienten lasten vanhempi eroaa kun parisuhde laitetaan naisten toimesta vauva- arjen ajaksi tauolle. Sitten ihmetellään miksi suhde on seksitön ja siitä ei löydy enää arjen romantiikkaa, kun sitä yhteistä aikaa ei haluta järjestää.
Ps. Alapeukuttajaa vaan, mutta tässä tekstissä on totuuden siemen.
Toisaalta vuonna 2020 nainen saa valita, mitä hän haluaa ensisijaisesti olla! Ei vauva mene rikki yökyläilystä, mutta välttämättä nainen ei olekaan siinä moodissa, että haluaa olla rakastajatar, ehkä hän haluaakin olla jotain muuta, vaikka kumppani, joka puhelee koko yön kun mies on kiinnostunut jostain ihan muusta. Edes parisuhteessa naisen ei pidä ryhtyä toimimaan vastoin omaa tahtoaan! Ei parisuhde ole tauolla, vaikka ei olla erossa vauvasta koko vuorokautta, tuollainen parisuhteen malli on kovin suppea ja latistaa parisuhteen aika pikkuiseksi.
Naisen tehtävänä ei ole olla olemassa täyttääkseen miehen tai vauvan tarpeita, omasta itsestä välittäminen riittää! Jos katsoo, että ei halua olla erossa vauvasta noin pitkään, niin sitten ei ole. Ja jos katsoo, että haluaa olla erossa sekä vauvasta että miehestä kokonaisen viikon ajan, niin sitten on. Parisuhteen ylläpitäminen on sitäkin, että mies hyväksyy naisensa sellaisena kuin tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän on nyt aika aikuistua. Hänen tarpeensa ja toiveensa ei ole enää ykkössijalla.
No jos ei ole kymmeneen kuukauteen ollut parisuhdeaikaa, niin en sanoisi miehen tarpeiden ja toiveiden olevan ykkössijalla.
Missä se mies on ollut ne 10 kk? Haloo - se on isä, kyllä isä voisi joskus käväistä kotona ja vaikka jutella sen naisen kanssa, sekin on parisuhdeaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän on nyt aika aikuistua. Hänen tarpeensa ja toiveensa ei ole enää ykkössijalla.
Isän tarpeet ja toiveet ovat yhtä tärkeitä parisuhteen hyvinvoinnin kannalta kuin äidin ja lapsen. Lapsi ei saa ajaa parisuhdetta ongelmiin. 10kk vanha pärjää ihan loistavasti yhden yön tutun hoitajan kanssa.
Olen nainen enkä ymmärrä sitä että lapsesta tehdään joku jumalasta seuraava ja kenenkään muun tarpeilla ei ole enää mitään väliä.
Lapsella ei pitäisi olla mitään toiveita parisuhteessa, joten ne voi unohtaa! Sen sijaan isän tarpeiden ja toiveiden ohittaessa äidin toiveet ja tarpeet ollaan tilanteessa, jossa puhutaan parisuhteen pahoinvoinnista, joskus jopa uhkailusta ja painostuksesta. Ei ole kerta eikä kaksi, kun suurin toivein lähdetään parisuhdelomalle ja nainen haluaakin nukkua väsymystään pois tai itkee ikäväänsä, ei ne hormonit muutamassa kuukaudessa tasaannu. Kotiin ei palaa kaksi onnellista, vaan kaksi, jotka eivät osaa jakaa arkeaan ja ovat siksi solmussa parisuhdelomallaan.
Meillä on aina ollut toisin päin - minä olen meistä se menevämpi, enkä oikein malttanut rauhoittua vauvavuodeksikaan. Harrastin ja menin kuin ennenkin, miehen kanssa vuoron perään. Lapsi oli yökylässä n 8 kk ikäisenä ekaa kertaa mummulassa, me festareilla ja hyvin meni. Tämän toisen kohdalla toivon myös että kaikki sujuu yhtä mutkattomasti.
Kuten arvelinkin, ensimmäiseksi sait tuomitsevia vastauksia, joista vähän paistaa katkeruus läpi. Todennäköisesti niiden kirjoittajilla ei itsellään tukiverkostoja, keille olisi uskaltanut antaa lapsia hoitoon.
Mielestäni 10 kk ikäisen voi hyvin jättää tutulle ja turvalliselle hoitajalle yökylään (esim. mummolle). Itse ainakin voisin kuvitella antavani vauvan omalle äidille yökylään yhdeksi yöksi, sitten kun en enää imetä. On vain hyvä, että lapsella on muitakin turvallisia aikuisia elämässä kuin vanhemmat.
Ja totta on sekin, että vanhempien parisuhde on perheen perusta. On lapsenkin etu, että vanhemmat voivat hyvin ja ovat onnellisia yhdessä.
Usein kuulee niitäkin tarinoita, kun elämä on omistettu vain ja ainoastaan lapsille ruuhkavuosien keskellä, niin lopulta kun lapset itsenäistyvät ja vanhemmilla olisi taas aikaa toisilleen, huomataan, että mitään parisuhdetta ei enää olekaan, ollaan ikään kuin kämppiksiä. Joten mielestäni ei ole itsekästä ottaa välillä parisuhdeaikaa, jos siihen mahdollisuus.
Itse itkin ihan hirveästi ekat pari tuntia, kun jätettiin vauva ekaa kertaa yöksi. Oli 9 kk tuolloin. Mies oli ostanut liput keikalle ja esiintyjä oli itse raskaana ja puhui laulujen välissä kaikkea tunteellista. Itse kiertelin syyllisyydessä ja toisaalta ihanuudessa ajasta miehen kanssa. Oli tunteiden vuoristorataa. Aivan kamalaa ja ihanaa.
Tiesin, että on hyvässä hoidossa. Lähdettiinkin vasta illalla kuuden jälkeen ja mentiin puolilta päivin takaisin. Keikka oli samassa kaupungissa kuin isovanhemmatkin, joten tarpeen tullen oltaisiin päästy hätiin. Vauva käyttäytyi ihan normaalisti heidän kanssaan. Kaikki meni hyvin.
Nyt jos saisi päättää, haluaisin tehdä toisin ja odottaa, koska omat katumuksen tunteet ja tunne vauvan hylkäämisestä jäivät kaivelemaan. Mutta olenkin taipuvainen tuntemaan syyllisyyttä herkästi.
Sanoisin, että mene tunteen mukana. Jos jokin ei tunnu hyvältä, usko vaistoosi. Toivot vain, että miehesi ymmärtää. Kyllä tuossa vaiheessa kompromisseja tehdään, eikä kieltäytyminen tarkoita, ettetkö koskaan enää lähtisi mihinkään. Siirrätte vain, kunnes sinustakin tuntuu mukavalta.
Mene ihmeessä.