Väsyneen äidin purkaus

Meillä on kaksi lasta vajaa 4.v ja 1,5.v. Alan olemaan epätoivoinen isomman kanssa. Päivät menee tapellessa enimmäkseen. Syöminen varsinkin on AINA tappelun paikka, ikinä ei voi vaan syödä kiltisti, paitsi tietysti herkkuja. Mä oon niin väsynyt siihen että päivästä toiseen tapellaan ihan perusasioista. Uhma tuntuu vaan pahenevan, ei helpottuvan, vaikka pitäisi. On hetkittäin todella ilkeä. Äiti on tyhmä noin 100 kertaa päivässä, huoh. Miten olen voinut epäonnistua niin täysin tytön kasvatuksen suhteen. Rangaistustuoli on käytössä, ja siinä istutaan pari kertaa joka päivä, ja ainakin sillä pitää uhata ennen kuin mitään tehdään.



Muiden lasten kanssa lapseni tulee vaihtelevasti toimeen, toisaalta kerjää seuraa ja on todella sosiaalinen, toisaalta haluaa päättää leikeissä ja kauheat kinat jos ei saa omaa tahtoaan läpi.



Nyt uusimpana on alkanut armoton huuto jos ei saa jotain mitä haluaa, ja varsinkin silloin jos näkee jollain tutulla lapsella jotain mitä haluaisi, mitä me vanhemmat emme ole ottannet mukaan /emme osta niin ihan armoton huuto ja raivo. Hävettää. Tänään viimeksi näki yhdellä tutulla lapsella tripin, ja me olimme ottaneet mukaan vain simaa. Hirveä huuto siitäkin, ei saanut kyllä tahtoaan perille, sai tyytyä simaan (ei siis juonut käytänössä sitten mitään). Mutta miten tuo lapsi ei edes näköjään ymmärrä että hän ei voi saada kaikkea mitä joku muu lapsi saa, menee hermot.



Olen epäonnistunut äiti. Koska tää oikein helpottaa, ikinä?