Miksi olette töykeitä muille, esim jossain perhekerhoissa, äideille?
Eikö olisi kivaa tutustua mahdollisimman moniin ihmisiin, eikä vain aina saman naaman kanssa jutella?
Kommentit (14)
Ei ole ketään kolmen lapsen äitiä pätemässä siellä.
ja toivon että en itse syyllisty samaan.
Mun ainakin on itse hirveän vaikea aloittaa uuden ihmisen kanssa jutustelua, joten mieluummin juttelen jo ennestään tuttujen kanssa. Aluksi en minäkään tuntenut ketään ja moni käänsi myös selän kun tulin kerholle yms.
mutta jos joku aloittaa keskusten mielelläni, vaikka ne 4 lasta minulla jo onkin...
en ole huomannutkaan ja muistanutkaan tuota sisäpiiri hommaa jotak isossa kaupungissa asuessa oli perhekerhoissa. täällä vaihtelevasti jutellaan kaikkien kanssa, ihan kaikkien kanssa ei ehdi yhdellä kertaa mutta toisella kertaa sitten.
Olen tosiaan vähän ujo uusissa tilanteissa/uusien ihmisten seurassa. Jos joku vaikka sanoo minulle jotain, saatan alkaa miettimään että mitä vastaisin ja miettiessä menee jo "vaustausaika" umpeen... Toivottavasti en ole pahoittanut kenenkään mieltä tämän takia...
juttuja yhtään:
1-vuotiaan pojan, joka leikkii perhekerhossa roska-autolla, äiti: Kyllä pojat vaan ovat heti niin kiinnostuneita autoista tms... ihan kuin ihan kaikki lapset eivät olisi yhtä kiinnostuneita liikkuvasta kapistuksesta. Ainakin oma tyttöni oli ihan yhtä kiinnostunut ko. autosta.
En jaksa myöskään äitejä, jotka kaakattavat juttuja tyyliin: Heti Maija se pipo päähän ja hanskat käteen, ettei taas tule flunssa, kun ulkona on lähes parikymmentä astetta ja mamma itse on sortseissa.
Eli en jaksa olla edes kovin kohtelias tyhmille ihmisille.
Ts. vaihdan kyllä pari sanaa, mutta en jaksa alkaa tutustumaan enempää.
Varmaan joku pitää epäkohteliaana, mutta ei yksinkertaisesti kiinnosta tutustua ihmisiin joiden kanssa en usko olevan kovin paljon yhteistä.
Kun osa tuntee toisensa muistakin yhteyksistä. Toiset käyvä kerhossa päivittäin ja toiset vain satunnaisesti. Itse olin tosi ulkopuolinen ja sain ehkä teräviä katseita kun astelin hyvin ryhmäytyneeseen perhekerhoon. Ohjaajat onneksi tosi hyviä ja ottavat kaikki huomioon. Olin välittämättä katseista ja menin vaan istumaan samaan pöytään väkisin, enkä mihinkään nurkkaan yksinäni. Ja lopulta kaikki äidit paljastuivat tosi mukaviksi.
.
mutta 10:n kirjoittajalla oli niin tuomitseva ja negatiivinen ajattelutapa ettei taida hälläkään kovin terävä pää olla. Oletko muuten koskaan tullu ajatelleeksi, että ihmiset, ja välillä jopa hyvin älykkäätkin sellaiset, laukoo hermostuneina vieraissa paikoissa tai vaikka vain väsymystään, vähän mitä sylki tuo. En ihan noin kevein perustein lähtis tuomitsemaan muita.
Tämänkaltaiset jutut nyt vain kuuluvat perhekerhoihin. Itse heittäydyn äitiyden maailmaan puistossa, perhekerhossa jne. Tuskin muita väsyneitä äitejä kamalasti kiinnostaa työasiani tai koulutustaustani. Töissä ehdin sitten keskittyä niihin "älykkäisiin" aikuisten asioihin, joita tunnut arvostavan. Lapselleni en ala luennoimaan käsityksiäni yhteiskunnan nykytilasta tai hallituksen elvytyspaketista sen vuoksi, että vaikuttaisin terävämmältä muiden silmissä. Tuskin kukaan ed. asioista perhekerhossakaan haluaisi analysoida. Tutustuakseen muihin äiteihin, parhaita keskustelunavauksia varmaan ovat yleisluontoiset, lapsiin kohdistuvat asiat. Lasten maailma on lasten maailma ja aikuisten maailma on aikuisten maailma. Voihan sellaisiakin äitejä tietenkin joukossa olla, jotka haluavat lapsen leikkituokion ajan pohtia maailmanlaajuista talouskriisiä tai ilmastonmuutosta.
Muista myös, että älykkyyttä on monenlaista. Toisten väheksyminen ei sitä ole.
juttuja yhtään:
1-vuotiaan pojan, joka leikkii perhekerhossa roska-autolla, äiti: Kyllä pojat vaan ovat heti niin kiinnostuneita autoista tms... ihan kuin ihan kaikki lapset eivät olisi yhtä kiinnostuneita liikkuvasta kapistuksesta. Ainakin oma tyttöni oli ihan yhtä kiinnostunut ko. autosta.
En jaksa myöskään äitejä, jotka kaakattavat juttuja tyyliin: Heti Maija se pipo päähän ja hanskat käteen, ettei taas tule flunssa, kun ulkona on lähes parikymmentä astetta ja mamma itse on sortseissa.
Eli en jaksa olla edes kovin kohtelias tyhmille ihmisille.
Niin toki aloittaa jostain yleisestä löpinästä. Esim. lapsen iästä, koosta, mistä tykkää(siis siitä roska-autosta vaikka). Eihän ihan tuntemattoman kanssa OSAA mitään henkevää heti puhua?!. Minä ainakin ihan tarkoituksella pyrin vaihtamaan edes muutaman sanan varsinkin uusien perhekerholaisen kanssa vaikka tietysti juttu luistaa paremmin joidenkin kanssa ja jotkut ovat ennestään tuttuja. Mun mielestä se vähän niin kun kuuluu asiaan että toivotetaan uudet naamat tervetulleiksi. Hirveä olla uutena ihmisenä jos kaikki vaan pyörivät omissa porukoissaan! Ollaan muutettu useaan otteeseen mutta onneksin minä olen sosiaalinen ja on helppo löytää uusia juttukavereita kun vaan rohkenee jutella!
juttelen kaikkien kanssa, jotka sattuvat kohdille. Nykyään olemme vähän uusia, kun olemme muuttaneet, mutta kivasti on meidät otettu uusiin kerhoihin. Ihan on juttukavereita löytynyt.
Itse olin todella hämmästynyt mennessäni perhekerhoon ja huomatessani nämä porukat, mulle ei tullut mieleenkään, että seuran saaminen olisi ollut ongelma. Odotin kovasti tutustuvani uusiin alueen äiteihin mutta olinkin todella pettynyt. Sinnikkään kerhoilun tuloksena löysin kerhosta kuitenkin hengenheimolaisen, jonka kanssa sitten tutustuimme kerhon ulkopuolella, välillä käydään siellä kerhollakin ja sinne on huomattavasti paljon helpompi mennä kaverin kanssa kuin uutena orpona. Toki yritän jutella mahdollisimman monen kanssa, varsinkin jos joku näyttää yhtään orvolta. Ihmettelin myös sitä, että alueen perhekerhossa ei tunnu käyvän ketään siltä alueelta vaan kaikki tulevat autolla kauempaa, omituista. Mistähän sitä vaunuiluseuraa sitten saisi kun myöskään Vauvalehden Etsin ystävää -palstan ilmoitukseen en saanut yhtään vastausta (menipä tilityksen puolelle...!),
Mä olen huomannut, että joitakin yh:itä ei kiinnosta edes keskustella suhteessa elävien äitien kanssa, tai ikäerot tekee osansa siitä kenen kanssa on samalla aaltopituudella.
Mutta tiedän mitä tarkoitat.
Nykyään huomaan että mulla on niin paljon tekemistä muuttenkin etten JAKSA keskittyä siihen minkä ikäinen kenenkin vauva on tai miten vauva eroaa minun vauvastani.. Huoh. Tajuan että se on tärkeää esikoisen äideille, mutta itse en siihen vertailuun jaksa enää lähteä..
t. kolmen äiti, joka on kyllä ystävällinen ihmisille, mutta ei oikein jaksaisi kuunnella samoja juttuja,,