Kuvitteleeko ihmiset voivansa jotenkin suojata itseään sydänsuruilta?
Toki voi tehdä fiksuja valintoja , koittaa vältellä kusipäitä ja olla luottamatta sellaisiin jotka tietää epäluotettaviksi. Nuo ovat ne asiat jotka vo itse tehdä.
Mutta kun tulee oikea henkilö eteen, jonka on arvioinut luotettavaksi, silloin on vain luotettava.
On paljon ihmisiä jotka kuvittelevat voivansa rakastaa ja kytätä samaan aikaan. Se ei onnistu koska rakkauden pohja on luottamus, nuo kaksi asiaa (rakkaus ja epäluottamus) sulkevat toisensa pois, joten voi tehdä vain toista kerrallaan.
Toki voi olla koskaan luottamatta kehenkään. Se on täysin fine, mutta silloin on turha etsiä rakkautta itseään kohtaan, tai olettaa että toinen ottaa vastaan oman rakkauden.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Pysyy sinkkuna ikänsä, niin säästyy suruilta.
Mutta toisaalta ilman kumppania ja rakkautta. Arvokysymyksiä.
Erot ovat viheliäisiä, joten en enää seurustele.
Kyseessä ei ole ideaaliratkaisu, mutta minua ei enää läimäytä yksikään mies.
Ihmettelen edelleen, että joku kehtaa lyödä itseään huomattavasti heikompaa ihmistä - rakastettuaan.
Vierailija kirjoitti:
Erot ovat viheliäisiä, joten en enää seurustele.
Kyseessä ei ole ideaaliratkaisu, mutta minua ei enää läimäytä yksikään mies.
Ihmettelen edelleen, että joku kehtaa lyödä itseään huomattavasti heikompaa ihmistä - rakastettuaan.
Ymmärrän tuonkin.
Osa ajattelee, että kun ei sitoudu niin ei tule sydänsuruja. Siinä voi kuitenkin käydä hullusti myös, jos alkaakiin tykkäämään säädöistään ja se voi satuttaa jos yrittää pysyä vain säätönä. Voi myös tulla suruja, jos arvostaa säätöään ja se säätö ottaa ja ihastuu.
Ei niistä ongelmista niin vaan eroon pääse ellei pysy erossa ihmisistä ja sillon voi iskeä yksinäisyys.
No mitä nyt yksistä sydänsuruista. Oon ottanu asenteen, että tulta päin, kävi miten kävi. Ehkä vuosisadan rakkaustarina tai särkynyt sydän. Pari kertaa särkyneestä sydämestä selvinneenä oon sitä mieltä, että ne ei tapa vaan vahvistaa. Eli turha pelätä.
Elämä on yhtä suurta sydänsurua kun en kelpaa edes netissä treffiseuraksi.
Kaikkein surullisinta on se kun läheisyyden, romanttisen rakkauden ja turvallisuuden tarpeita yritetään paikata muilla tavoin. Esim seksillä. Seksiä hakeva saa seksiä, ja nuo muut tarpeet täyttyvät noin vartiksi. Ei se tuo pidempää lohtua. Jos taas väittää ettei tarvitse noita asioita mutta väittää itseään silti ihmiseksi, valehtelee. Toki aseksuaaleilla kiintymys on erilaista luonteeltaan, mutta kiintymystä silti.
En väitä että olisi näiden ihmisten vika että he eivät uskalla tunnustaa tarpeitaan, mutta surullista se on silti.
Vierailija kirjoitti:
Pysyy sinkkuna ikänsä, niin säästyy suruilta.
Tämä toimii.
Vierailija kirjoitti:
No mitä nyt yksistä sydänsuruista. Oon ottanu asenteen, että tulta päin, kävi miten kävi. Ehkä vuosisadan rakkaustarina tai särkynyt sydän. Pari kertaa särkyneestä sydämestä selvinneenä oon sitä mieltä, että ne ei tapa vaan vahvistaa. Eli turha pelätä.
Se tuska on jotain ihan ylimaallista ja tuntuu jatkuvan ikuisesti. Mutta ei se jatku. Mitä enemmän asioita työstää henkisellä tasolla, sitä nopeammin pääsee jatkamaan elämää. Varsinkin ensimmäinen kerta kun sydän särkyy on todella kivulias ja raastava. Tämä saattaa johtua siitä että on kuvitellut että tämä ihminen = rakkaus, tulee tunne että ei voi rakastaa enää ketään toista eron jälkeen. Mutta, ennen pitkää, kun antaa oikeasti mahdollisuuden, tulee se seuraava joka voi palauttaa uskon elämään ja rakkauteen. Ja hän voi olla täysin erilainen kuin alunperin kuvitteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysyy sinkkuna ikänsä, niin säästyy suruilta.
Tämä toimii.
Jos haluaa olla yksin.
Jotain on pielessä kun ihmiset eivät enää uskalla kohdata omia tai toisten tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysyy sinkkuna ikänsä, niin säästyy suruilta.
Tämä toimii.
Jos haluaa olla yksin.
Ei sekään ehkä ole paras vaihtoehto, mutta mietin kumpi on vähemmän huono: surut vai yksinolo. Valitsen jälkimmäisen.
Vierailija kirjoitti:
Pysyy sinkkuna ikänsä, niin säästyy suruilta.
Ei säästy. Sitä ihastuu sinkkunakin. Usein sinkkuuden syy on just se että särkee sen sydämensä ennen kuin edes pääsee suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein surullisinta on se kun läheisyyden, romanttisen rakkauden ja turvallisuuden tarpeita yritetään paikata muilla tavoin. Esim seksillä. Seksiä hakeva saa seksiä, ja nuo muut tarpeet täyttyvät noin vartiksi. Ei se tuo pidempää lohtua. Jos taas väittää ettei tarvitse noita asioita mutta väittää itseään silti ihmiseksi, valehtelee. Toki aseksuaaleilla kiintymys on erilaista luonteeltaan, mutta kiintymystä silti.
En väitä että olisi näiden ihmisten vika että he eivät uskalla tunnustaa tarpeitaan, mutta surullista se on silti.
Mikä sinä olet määrittelemään, mitä kukin on hakemassa. Minä ainakin hain seksiä ihan pelkän seksin tarpeen takia. Rakkausasiat olivat erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on yhtä suurta sydänsurua kun en kelpaa edes netissä treffiseuraksi.
Etsi netin ulkopuolelta, ja muutenkin keskustelut netissä minimiin.
Kokeile vaikka sellaista että moikkaat hymyillen kaikkia kiinnostavia henkilöitä. Katso miten vastaavat. Jos ovat ystävällisen oloisia ja vastaavat jotain, voit aloittaa keskustelun mistä vain aiheesta, mitä kevyempää aluksi, sen parempi. Säästä puhuminen on syystäkin klassikko. Se on helppo aihe ja kynnys alkaa kevyeen rupatteluun on matala. Siitä voi edetä vaikka kinnostuksen kohteisiin, johonkin mikä liittyy paikkaan jossa olette, jos hän mainitsee jotain mistä on itse kiinnostunut niin tartu siihen jne. Sillä ei ole oikeastaan väliä mistä puhutte, kunhan puhutte. Ja juttelun sävy pysyy kevyenä ja ystävällisenä. Älä tuo esille seuraavia aiheita : omat ennakkoluulosi, politiikka, raha, uskonto, seksi. Ei mitään mahdollisesti loukkaavaa tai kiistanalaista ensitapaamisella.
Älä lähesty ihmisiä jotka vaikuttavat kiireisiltä ja/tai torjuvilta. En neuvoisi lähestymään ruokakaupassa, bussipysäkillä, kiireisesti käveleviä, kahviloissa, työpaikalla, kuntosalilla. Noissa paikoissa ihmisillä on jo tehtävä jonka takia he ovat siellä, joten keskustelunavaus tulkitaan helpommin häiriköinniksi. Esim. puistoissa istuskellessaan ihmiset ovat monesti avoimempia kevyelle jutustelulle. Toinen hyvä paikka on kirjasto. Kolmas hyvä on konsertti tai jonkinlainen muu tapahtuma (noissa keskustelu itse tapahtumasta on keskustelu johon on todella matala kynnys).
Nettikeskusteluissakin voi toki tavata ihmisiä, mutta täytyy ymmärtää että se ottaa oman aikansa. Itse jatkaisin kaverillista, melko kevyttä jutustelua hyvän aikaa (vähintään pari viikkoa) ennen kuin ehdottaisin tapaamista kasvotusten. Älä etene liian nopeasti äläkä lähettele kuvia joita ei ole pyydetty. Pidä tekstiesi sävy ystävällisenä, mutta ei kuitenkaan yhtä suorana kuin juttelisit kavereillesi. Ei tylyyttä, ei seksististä läppää. Älä vaadi mitään, älä kritisoi häntä (vaikka hän olisi mielestäsi toiminut tyhmästi jossain asiassa). Tuo on senkaltaista rehellisyyttä joka kuuluu ihmisille jotka tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa. Hän ei tunne sinua ja luottamus voi olla syvenemässä tai sitten ei. Älä ota turhia riskejä. Kerro itsestäsi ja kysele hänestä noin 50/50 suhteessa, eli älä ole "arvuuttaja" mutta älä myöskään puhu itsestäsi koko aikaa.
Sitten, kun usein (noin parin päivän välein tms.) tapahtuvaa juttelua on takana esim. se pari viikkoa tai pidempään, voit pyytää sinne kahville. Ja vastapuoli luultavasti suostuu.
Voit koittaa löytää useamman näitä jatkuvia nettikeskusteluita (tai whatsapp tms.) samaan aikaan, jolloin yhdelle ei keräänny liikaa paineita. Mukava keskustelu on luottamuksen syntymisen pohja, kaikissa ihmissuhteissa. Eli sellainen jossa ilmapiiri on lämmin ja mukava, mutta kuitenkin viljellään silloin tällöin vähän sellaisia juttuja joita ei kaverille sanottaisi. Flirttaile vähän, mutta ota takapakkia jos hän ei tunnu lämpenevän. Älä pyydä flirttailuasi anteeksi, vaihda vain puheenaihetta. Pidä kuitenkin huoli etteivät juttusi ole hyvän maun vastaisia (ei mitään halventavaa eikä mitään suoraan seksiin liittyvää). Parasta on jos pystyt löytämään jotain joka liittyy johonkin muuhun kuin hänen ulkonäköönsä, ainakin alkuun. Hän on kuullut nuo "olet niin kaunis"-jutut jo monesti, usein jo avausrepliikkinä. Sinun on tarkoitus olla parempi kuin ne muut yrittäjät. Pidä kuitenkin huoli että kehusi ovat totuudellisia. Jos hänen ulkonäkönsä on ainoa asia joka hänessä herättää kiinnostuksesi, kyseessä on väärä henkilö, lakkaa tuhlaamasta teidän molempien aikaa.
jatkuu.....
Jos hän flirttailee, ota kauniit sanat vastaan, kiitä ja mietiskele niitä kaikessa rauhassa. Älä ryntää suoraan eteenpäin ja tukehduta häntä huomiollasi. Päivä, pari tuollaisen flirttailun jälkeen voit ehdottaa taas jonkinlaista tapaamista. Treffeillä voit leikkimielisesti "saattaa hänet tilille" puheistaan (todella kevyesti ja ystävällisesti siis) ja kysyä mitä hän tarkoitti. Tämän tarkoituksena on tietysti saada aikaan lisää samansävyistä keskustelua. Älä siirry pois yksittäisestä kehusta yleiselle tasolle ("koska kehuit paitaani, pidät siis minua hyvännäköisenä") , koska tuo on aivan liian pitkälle viety johtopäätös ja usein valheellinen. Jos hän ihastuu sinuun, yksittäiset ihailtavat asiat lisääntyvät jatkuvasti jokaisen tapaamisen myötä, samoin positiivinen ei-kaverillinen huomio. On myös ymmärrettävä, että vaikka hän ei pitäisi sinua hyvännäköisenä alunperin, ihastuneen silmissä kohde muuttuu hyvännäköiseksi, oli tämä millainen tahansa. Pelkät kohteliaisuudet ilman kontekstia eivät tarkoita mitään, mutta jos niiden määrä lisääntyy huomattavasti, se on hyvä merkki.
Muista kaikissa keskusteluissasi, että jotkut tulevat näkemään sinut vain ystävänä, jotkut ovat tylyjä, jotkut ovat itse hyökkääviä ja jotkut eivät suostu keskustelemaan lainkaan. Niinkuin elämässä aina.
Sitten siellä joukossa ovat hän/he joita sinä etsit. Ole kärsivällinen, äläkä lopeta uusien tuttavuuksien hakemista. Jos saat juttuseuraa, ota se vastaan. Jos saat ystävyyttä, ota se vastaan. Juttele kaikessa rauhassa äläkä kiirehdi turhaan. Kaikki kokemus on plussaa.
No nyt meni taas jaaritteluksi mutta toivottavasti jaksoit lukea loppuun saakka :)
Tsemppiä uusien tuttavuuksien, ehkä jopa kumppanin, löytämiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein surullisinta on se kun läheisyyden, romanttisen rakkauden ja turvallisuuden tarpeita yritetään paikata muilla tavoin. Esim seksillä. Seksiä hakeva saa seksiä, ja nuo muut tarpeet täyttyvät noin vartiksi. Ei se tuo pidempää lohtua. Jos taas väittää ettei tarvitse noita asioita mutta väittää itseään silti ihmiseksi, valehtelee. Toki aseksuaaleilla kiintymys on erilaista luonteeltaan, mutta kiintymystä silti.
En väitä että olisi näiden ihmisten vika että he eivät uskalla tunnustaa tarpeitaan, mutta surullista se on silti.
Mikä sinä olet määrittelemään, mitä kukin on hakemassa. Minä ainakin hain seksiä ihan pelkän seksin tarpeen takia. Rakkausasiat olivat erikseen.
Alleviivasit juuri pointtiani. Kukin tavallaan.
En ymmärrä mitä ap tarkoittaa- "Rakastaa ja kytätä samaan aikaan" ? Siis onko tässä kysymyksessä henkilö, joka ei halua aloittaa suhdetta, vaan haluaa "rakastaa" kaukaa etänä ja kytätä esim. facessa vai mitä ihmettä?
Pysyy sinkkuna ikänsä, niin säästyy suruilta.