23 v asuu edelleen kotona, minkä ikäisenä yleensä muuttavat pois?

Itse täytän 37 ja asun vielä porukoilla. Mielenterveys taustaa eikä suunnitelmissa ole itsenäistyminen

Perhetutun lapsi taitaa olla noin 29-30v. ja muutti just takasin äitinsä luokse (vaikkei kai edes kunnolla asunut omillaan aiemminkaan). Itse mut potkittiin ulos samana kesänä kun täytin 18 (hyvää **tuen synttäriä vaan). En osaa muista sanoa.

Riippuu paljon asuinpaikkakunnasta, kotiväen asunto-oloista ja työtilanteesta.

Pääkaupunkiseudulla opiskelijan on esim. fiksu asua vanhemmillaan niin kauan kuin opiskelee, varsinkin jos on tilava asunto ja kiva kotiväki.

Eli en asettaisi mitään ikärajaa, kukin elää ja asuu kuten hyväksi kokee.

Jos hyvin nuorena muuttaa omilleen, saattaa sekin kertoa että kotiolot eivät ole ihanteelliset.

Olin 18v, ihan vapaa ehtosesti lähdin. Näin jälkeen päin ajatellen olis kannattanut kuunnella vanhempia ja odottaa vielä muutama vuosi. Omat lapset saavat sitten lähteä kun lähtevät. Jos menevät opiskelemaan, niin mielellään pidän kotona asumassa ja säästämässä menoissa noina aikoina. Ei kai siihen oikeaa aikaa ole, toki myönnän vähän ihmettelevän itse, jos joku asuu vielä +25v

Itse muutin 34v. Hyvin ehti.

Hyvät hermot sekä lapsella että vanhemmilla. Itse en olisi pystynyt asumaan kotona päivääkään pitempään kuin oli absoluuttisen välttämätöntä. Muutinkin sitten heti ylioppilaaksi päästyäni.

Jos joku opiskelee yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa eikä hänellä ole tarvetta muuttaa pois kotipaikkakunnalta noiden opiskelujen takia, niin silloin lienee ymmärrettävää asun vanhempiensa luona esimerkiksi valmistumiseen asti. Etenkin jos vanhemmat asuvat tilavassa rivitalossa tai omakotitalossa, niin kaipa tuommoinen järjestely voi toimia. Etelä-Euroopan maissa kuten Espanjassa ja Italiassa aikuiset lapset saattavat asua lapsuudenkodissaan 30-vuotiaiksikin asti.

Omalta osalta muutin pois kotoa käytyäni heti lukion jälkeen armeijan ja lähdettyäni opiskelemaan toiseen kaupunkiin noin 20-vuotiaana. Joskus ne jotka asuvat hyvin pitkään kotona ovat aika avuttomia monissa arkisissa asioissa kuten ruuanlaitossa ja pyykinpesussa ja heillä saattaa olla hyvin epärealistinen käsitys siitä miten paljon rahaa menee asumiseen ja ruokaan eikä vain huvitteluun ja harrastuksiin.

Itse olen 16-vuotias ja muutin kesän alussa omilleni. Mielestäni 23-vuotiaan olisi jo korkea aika muuttaa pois kotoa, toki ihmiset ja olosuhteet ovat niin erilaisia ettei jotain tiettyä ikää oikein voi siihen sanoa. Itselläni kuitenkin tämä oli tosi hyvä ratkaisu ja saan silloin tällöin vanhemmiltani rahaa ruokaan. Elän käytännössä suurimmaksi osaksi Kelan tuilla, mutta teen työtä mistä saa noin 200e kuussa eikä siltikään tarvitse millään makaroonilla elää. Todella vähälläkin rahalla pärjää jos osaa suunnitella menonsa hyvin.

Henkilökohtaisesti olen kyllä nimenomaan halunnut todella nuoresta asti hoitaa asiani itse (kaikki lääkärikäynnit yms) joten tuntuu oudolta että vielä 23-vuotiaan miehen asioita hoitaa hänen äitinsä :D

Useimmat muutta lukion/amiksen jälkeen, miehillä vielä armeija ensin mutta sitten.

Mutta kyllä nykyään yhä useampi asuu jopa 25-30v asti, pätkätyöt, ilmastoverot nostaa kaikkia hintoja, asumistukien nostamat asumisen hinnat jne.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 16-vuotias ja muutin kesän alussa omilleni. Mielestäni 23-vuotiaan olisi jo korkea aika muuttaa pois kotoa, toki ihmiset ja olosuhteet ovat niin erilaisia ettei jotain tiettyä ikää oikein voi siihen sanoa. Itselläni kuitenkin tämä oli tosi hyvä ratkaisu ja saan silloin tällöin vanhemmiltani rahaa ruokaan. Elän käytännössä suurimmaksi osaksi Kelan tuilla, mutta teen työtä mistä saa noin 200e kuussa eikä siltikään tarvitse millään makaroonilla elää. Todella vähälläkin rahalla pärjää jos osaa suunnitella menonsa hyvin.

Henkilökohtaisesti olen kyllä nimenomaan halunnut todella nuoresta asti hoitaa asiani itse (kaikki lääkärikäynnit yms) joten tuntuu oudolta että vielä 23-vuotiaan miehen asioita hoitaa hänen äitinsä :D

Eikö 16-vuotiaana pitäisi valita joko lukio tai ammattikoulu, sillä ei sillä pelkällä peruskoululla pitkälle pärjää? Yleensä korkeasti koulutetut vanhemmat tukevat mielellään omien lastensa koulutusta.

Kun lapsellani oli välivuosi, hän sai ok-duunin ja olisi halunnut muuttaa omilleen, mutta houkuttelin asumaan kotona tuon vuoden ja säästämään palkat opintoja varten. Suostui tähän ja sen jälkeen sai opiskella ilman rahahuolia, kun työkokemuksen ansiosta pystyi lisäksi tekemään keikkatöitä opiskelun ohessa.

Oletan automaattisesti että taustalla on jotain mt-ongelmia jos vanhemmat hoitavat paljon yli 20v aikuisen asioita. Useimmat nuoret taitavat muuttaa pois kotoa lukion/amiksen/armeijan jälkeen, mutta jos opiskelupaikka taikka työpaikka on samalla paikkakunnalla lapsuudenkodin kanssa niin eihän se nyt niin outoa ole jos nuori aikuinen asuu vielä kotona.

Itse muutin yläasteen jälkeen pois kotoa, syynä opiskelupaikka.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku opiskelee yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa eikä hänellä ole tarvetta muuttaa pois kotipaikkakunnalta noiden opiskelujen takia, niin silloin lienee ymmärrettävää asun vanhempiensa luona esimerkiksi valmistumiseen asti. Etenkin jos vanhemmat asuvat tilavassa rivitalossa tai omakotitalossa, niin kaipa tuommoinen järjestely voi toimia. Etelä-Euroopan maissa kuten Espanjassa ja Italiassa aikuiset lapset saattavat asua lapsuudenkodissaan 30-vuotiaiksikin asti.

Omalta osalta muutin pois kotoa käytyäni heti lukion jälkeen armeijan ja lähdettyäni opiskelemaan toiseen kaupunkiin noin 20-vuotiaana. Joskus ne jotka asuvat hyvin pitkään kotona ovat aika avuttomia monissa arkisissa asioissa kuten ruuanlaitossa ja pyykinpesussa ja heillä saattaa olla hyvin epärealistinen käsitys siitä miten paljon rahaa menee asumiseen ja ruokaan eikä vain huvitteluun ja harrastuksiin.

Hyvä kirjoitus. - Toisaalta on huomattavaa, että vasaavasi osa nuorista jouuu aiempiin vuosiin verrattuna yhä useammin muuttamaan aiempaa nuorempana, ainakin arkipäiviksi omilleen. Syynä on mm. se, että ikäluokkien pienetessä kouluverkkoa harvenneaan ja keskitetään isompiin yksiköihin. Kaikkien perheiden läheltä ja kohuullisen matkan päästä ei  löydy sitä mieluisaa tai välttämättä lainkaan lukiota tai ammatikoulua, jossa nuori saattaisi vaivattomasti jatkaa opintojaan. Samaan aikaan yhä useammalle on myös pelko jatkosta, pitäiskö kumminkin muuttaa sinne tai tonne vaikkapa erikoislukioon, joka antaisi paremma eväät menesyä lukiossa, niissä aineisssa, jota enien kiinnostaa itseä ja jotka siten saattaisi mahd. kirjoittaa mahd. hyvin arvosanoin, jotta myöhemmin olisi helpompaa saada kivuttomammin se himoittu opiskelupaikka, kun valinnoissa on ehy linjaus, jossa suosiaan parhaien ylppäreissä menesyneiä ja ns. ensikertalaisia. Osa nuorisa varmaan pärjääkin jo ihan hyvin omassa arjessaan "jo" vuotiaana, Mutta onhan se aivan eriasia, jos he voisiva jakaa asumista vaikka vain noin 18-20 vuotiaiksi eli oppivelvollisuuden jälkeisen mahd. lukion tai ammatkkouluajan loppuun asti vanhempien kanssa ja vanhempien huolehtiessa ja valvoessa tällöin tavallisimmin arjen rullaamisesta mutkattomasti.     

Mut potkittiin ulos sinä päivänä kun täytin 18. Syynä oli kun en tullut iltaisin kotiin klo 21 vaan halusin elää ja olla kuin muutkin nuoret.

Vaimon veli oli 23v kun muutti omilleen. Valmistui ammattikoulusta 19-vuotiaana ja vakityössä oli siitä asti, mutta äidin helmoista ei kiinnostanut lähteä. Nyt on asunut reilut kaksi vuotta omillaan ja edelleen äitinsä käy säännöllisesti siivoamassa hänen kotinsa, laittaa ruuat, hoitaa silmälasit, bensarahat yms yms. Siinä on mammanpoika isolla ämmällä.

Miehen sukulaispoika asui 40v asti kotonaan, ja muutti 300m päähän lapsuudenkodistaan. Onhan näitä.

Jokainen elää siten kuin hyväksi kokee. En ole koskaan käsittänyt, miksi nuorten pitäisi mahdollisimman nuorina muuttaa pois lapsuuskodista. Italian malli tuntuu paljon inhimillisemmältä eli kotona asutaan pitkään. On seuraa ja tukea. Ei se mahda niin hääviä olla pikkuyksiössä yksin asustaa. Tietysti joku voi viihtyä eli just jokainen mielensä mukaan.

Luin juuri, että EU-maissa kotoa muutetaan keskimäärin 26-vuotiaana. On normaalia.

Meillä sovittiin että viimestään 20v. kaikki muuttaa pois. Minä olin 15, nuoremmat sisarukset 17 ja 20. Nuorin 18v asuu vielä opiskelut ja intin loppuun kotona.

Itse muutin kotoa 20-vuotiaana, vaikka olin saanut opiskelupaikan Helsingistä ja lapsuudenkoti oli pk-seudulla.  Sotkin raha-asiani ihan huolella ja en vuosiin oikein oppinut käyttämään rahaa järkevästi ja elin joko kädestä suuhun tai sitten jos saikin jostain ekstrarahaa sen hassasi heti turhuuteen. Ei ollut siis mitään säästöjä enkä ollut opetellut järkevää rahankäyttöä. Pikkusiskoni muutti vanhempana kuin minä ja sen kyllä huomasi. Eli paljon järkevämmin ja säästeliäämmin eikä kädestä suuhun. Eli olisi tehnyt ihan hyvää asua kotona vähän kauemmin ja harjoitella rahankäyttöä ym, nyt tuntuu että kävin vähän turhan kovan koulun kun oli hirveä hätä itsenäistyä ja se menikin vaikeimman kautta. Kaikki eivät tietysti koe tätä samalla tavalla kuin minä.