23 v asuu edelleen kotona, minkä ikäisenä yleensä muuttavat pois?

Jos kolmekymppiseksi asti asuu kotona, ei sen jälkeen ole mitään järkeä muuttaa pois, koska tuossa vaiheessa vanhemmat alkaa jo puolestaan tarvitsemaan apua ja seuraa.

Siinä 19-21-vuotiaana normaali tilanteessa.

Mikä nyt on normaalia. 

Jos opiskelee kotiseudulla niin on ihan normaalia asua kotona vielä. Muuttaa pois sitten kun valmistuu. 

Se että 23-vuotias ei itse hoida asioitaan on huolestuttavampaa kuin se, että 23-vuotias asuu kotona. Joko äiti on kontrollifriikki tai sitten nuori aikuinen on syrjäytymässä.

Vierailija kirjoitti:

Vaimon veli oli 23v kun muutti omilleen. Valmistui ammattikoulusta 19-vuotiaana ja vakityössä oli siitä asti, mutta äidin helmoista ei kiinnostanut lähteä. Nyt on asunut reilut kaksi vuotta omillaan ja edelleen äitinsä käy säännöllisesti siivoamassa hänen kotinsa, laittaa ruuat, hoitaa silmälasit, bensarahat yms yms. Siinä on mammanpoika isolla ämmällä.

Ketään ei kiinnosta sinun mielipiteesi eikä sillä ole mitään väliä.

Itse muutin aikuisena takaisin muistisairaan äitini luokse, käyn töissä ja ostan itse ruoat (vaikka hän mielellään ostaisi ne kyllä) ja huolehdin hänestä, ettei tarvitse mennä laitokseen. Silti jotkut hänen kaverinsa kehtaavat haukkua minua, kun kuulemma asun hänen siivellään.

Itse asuin porukoilla 27-vuotiaaksi asti. Ei ollut mitään ongelmia asua niinkin pitkään porukoiden nurkissa kun kuitenkin oman osuuteni hoidin kotitöistä ja kustansin omat menoni. Ei tämä yksin eläminen mitenkään niin ihmeellistä ole, että siitä pitäisi vouhottaa jonain suurena saavutuksena. Ehkä se omilleen muuttaminen on kova juttu sellaisille, jotka harrastavat sellaisia asioita joita ei halua vanhempiensa silmille tuoda, seksit ja biletykset jne. Ja aika moni omillaan asuva nuori kuitenkin tarvitsee sitä mamman ja papan avustusta jossain vaiheessa, että se siitä itsenäistymisestä.

Terveisin Naispelko27

Itse muutin kotoa vasta 25 vuotiaana ja heti ostokämppään. En siis ole koskaan asunut vuokralla. Tein töitä siinä muutaman vuoden ennen kotoa pois muuttamista, että sain kerättyä hyvin rahaa. Oon nyt nelikymppinen nainen ja asuntolainaa on enää vähän jäljellä. Yksi pitkä parisuhde ollut nuorempana, sen jälkeen olen ollut yksin. 

Minä olen ihan tyytyväinen, että sain asua kotona niin pitkään. Toki jos henkilö ei itse tee mitään, ei opiskele eikä käy töissä, se voi olla vähän kyseenalaista. 

Eihän sellaista ikää olekaan että pitäis kotoa pakosta muuttaa pois. Toiset viihtyy pidempään ja tois lentää pesästä pois jo murrosikäsinä. Itse en lapsiani ikinä ajaisi pois ja jos lähtevä ovi takaisin on aina avoin.

Mua enemmän kiinnostaa mistä sä tiedät äidin hoitavan lääkärit sun muut? Tuskin lääkäriä se hoitaa, koska täysi-ikäinen joutuu sen hoitamaan itse.

Meidän tytär muutti omilleen 22 vuotiaana, vanhempi poika 20 vuotiaana ja nuorempi poika 23 vuotiaana.

Asumme maaseudulla ja meillä on pieni erillistalo pihapiirissämme ja se on toiminut jokaisen kanssa sellaisena itsenäistymisasuntona.

Kukin heistä on viihtynyt pikkutalossa 2-4 vuotta ja sen jälkeen muuttaneet kokonaan omilleen.

Siellä on ollut oma rauha ja mahdollisuus opetella elämään itsenäistä arkea pyykinpesuineen ja ruuanlaittoineen, laskujensa maksamisineen ym.  ja apu on ollut tarvittaessa kuitenkin muutan kymmenen metrin päässä täällä meillä.

Yksikään lapsistamme ei muuttanut suoraan muualla, vaan kukin halusi asua pikkutalossa ensin. Ehkä se on ollut sellainen pehmeä lasku itsenäisyyteen ja pois äidin lihapatojen ääreltä.

En osaa sanoa, mikä on normaali ikä lähteä omilleen, mutta näin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vaimon veli oli 23v kun muutti omilleen. Valmistui ammattikoulusta 19-vuotiaana ja vakityössä oli siitä asti, mutta äidin helmoista ei kiinnostanut lähteä. Nyt on asunut reilut kaksi vuotta omillaan ja edelleen äitinsä käy säännöllisesti siivoamassa hänen kotinsa, laittaa ruuat, hoitaa silmälasit, bensarahat yms yms. Siinä on mammanpoika isolla ämmällä.

Voihan se olla, että heillä on vain hyvä ja toimiva suhde.

Totuus paljastuu siinä vaiheessa, jos kuvioihin astuu nuori nainen. Suostuuko äiti luopumaan siivoojan roolistaan. - Oletko varma, ettei vaimon veli maksa äidilleen palkkaa taloudenhoitajan palveluista?

Olisiko taustalla mt-ongelmaa/ kehitysvamma tms? Vai onko poika reppana ja äiti voimakas eikä päästä poikaansa pois helmoistaan?

Vai onko kyseessä maatalo, jossa pyöritetään yritystä yhdessä?

Vähän vaikea sanoa, onko outoa vai ei, kun ei tiedä taustoja sen enempää.

Meidän poika muutti kotoa 20v opintojen vuoksi. Pääsi korkeakouluun ylioppilas keväänä. Opintojen aloittamista siirrettin armeijan vuoksi vuodella eteenpäin. Intti päättyi kesäkuussa ja poika muutti elokuussa.

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri, että EU-maissa kotoa muutetaan keskimäärin 26-vuotiaana. On normaalia.

Luin tän saman. Suomessa tais olla 22 vuotta tuo luku. Ne lähtee aiemmin, jotka menee muualle opiskelemaan tai joilla on ongelmia kotiväen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin että viimestään 20v. kaikki muuttaa pois. Minä olin 15, nuoremmat sisarukset 17 ja 20. Nuorin 18v asuu vielä opiskelut ja intin loppuun kotona.

Kuinka paljon pitää vihata omia lapsia että asettaa tuollaisia aikarajoja? Ja "omilleen" näissä jutuissa tarkoittaa aina että yhteiskunnan elätettäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Oletan automaattisesti että taustalla on jotain mt-ongelmia jos vanhemmat hoitavat paljon yli 20v aikuisen asioita. Useimmat nuoret taitavat muuttaa pois kotoa lukion/amiksen/armeijan jälkeen, mutta jos opiskelupaikka taikka työpaikka on samalla paikkakunnalla lapsuudenkodin kanssa niin eihän se nyt niin outoa ole jos nuori aikuinen asuu vielä kotona.

Itse muutin yläasteen jälkeen pois kotoa, syynä opiskelupaikka.

Niinhän se menee. Ja miettikääpä tuohon plus 20 v kuvioon uusioperhetilanne. Eli case, jossa tää aikuinen lapsi ei ole yhteinen. Sanonpa että ei käy kateeksi sitä isäpuolta tai äitipuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vaimon veli oli 23v kun muutti omilleen. Valmistui ammattikoulusta 19-vuotiaana ja vakityössä oli siitä asti, mutta äidin helmoista ei kiinnostanut lähteä. Nyt on asunut reilut kaksi vuotta omillaan ja edelleen äitinsä käy säännöllisesti siivoamassa hänen kotinsa, laittaa ruuat, hoitaa silmälasit, bensarahat yms yms. Siinä on mammanpoika isolla ämmällä.

Kumman toiveesta äiti hoitaa em. asiat? Pojan? Vaiko sittenkin äidin?

Olen läheltä seurannut erästä perhettä. Molemmat lapset muuttaneet aikoja sitten pois kotoa. Ovat nyt yli kolmekymppisiä. Toinen muutti toiselle puolelle Suomea, toinen toiselle puolelle kaupunkia. Arvatkaa kumman luona äiti käy säännöllisesti? Arvatkaa kumman perässä ikääntyvät vanhemmat juoksevat? Entä jos lapset eivät vain kehtaa sanoa että "painukaa nyt *ttuun"? Jotkut lapset on jopa kasvatettu niin, ettei kiroilla. Toisaalta samalla voi tulla kasvattaneeksi lapsen, jolla ei ole vanhemmilleen mitään vastaansanottavaa. Entä jos vanhemmat roikkuvat lapsessa? Ainoa vaihtoehto tällaisessa on lapselle oikeasti muuttaa. Todella. Kauas.

Olisi järkevää säästää yhteiskunnan rahoja siten, että opiskelevat asuisivat vanhemmillaan (jollei ole varaa tienata itse asumistaan)

Hullua kustantaa opiskelijan itsenäinen asuminen, jos kotonakin voi asua.

Minusta on ihan normaalia asua kotona jos vielä opiskelee, eli vähän päälle parikymppisenä.

Ja jos kaikille osapuolille sopii ja tilaa on tarpeeksi, niin miksei myöhemminkin. Jos omaa perhettä ja puolisoa haluaa, niin mikään valtti vanhempien kanssa asuminen ei enää lähempänä kolmeakymmentä ole parisuhdemarkkinoilla.

Outoa on, jos vanhemmat hoitaa ns. normaalin aikuisen lapsensa asioita. Kyllä täysi-ikäisen pitäisi pikkuhiljaa alkaa siinä mielessä itsenäistyä että ottaa omat asiansa hoitaakseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kolmekymppiseksi asti asuu kotona, ei sen jälkeen ole mitään järkeä muuttaa pois, koska tuossa vaiheessa vanhemmat alkaa jo puolestaan tarvitsemaan apua ja seuraa.

Jahans, minun äiti oli 53v., kun minä olin 30. Ihan kuule kävi töissä ja osasi huolehtia itsestään, eikä kaivannut minusta tai sisaruksistani seuraa. Nyt vuosia myöhemmin on jo eläkkeellä, mutta ei edelleenkään tarvitse apua, eikä seuraa. Hyväkuntoinen ja mieleltään terävä edelleen.

On teillä kyllä älyttömän vanhoja vanhempia, jos 30-vuotiaalla on apua kaipaavia vanhempia. Eli ikäero on lapsen ja vanhemman välillä jotain 40-50+ vuotta?