23 v asuu edelleen kotona, minkä ikäisenä yleensä muuttavat pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri, että EU-maissa kotoa muutetaan keskimäärin 26-vuotiaana. On normaalia.

Luin tän saman. Suomessa tais olla 22 vuotta tuo luku. Ne lähtee aiemmin, jotka menee muualle opiskelemaan tai joilla on ongelmia kotiväen kanssa.

Miksi tällaisista kommenteista tulee tunne, että kirjoittaja on tulevaisuudessa hankala anoppi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon veli oli 23v kun muutti omilleen. Valmistui ammattikoulusta 19-vuotiaana ja vakityössä oli siitä asti, mutta äidin helmoista ei kiinnostanut lähteä. Nyt on asunut reilut kaksi vuotta omillaan ja edelleen äitinsä käy säännöllisesti siivoamassa hänen kotinsa, laittaa ruuat, hoitaa silmälasit, bensarahat yms yms. Siinä on mammanpoika isolla ämmällä.

Voihan se olla, että heillä on vain hyvä ja toimiva suhde.

Totuus paljastuu siinä vaiheessa, jos kuvioihin astuu nuori nainen. Suostuuko äiti luopumaan siivoojan roolistaan. - Oletko varma, ettei vaimon veli maksa äidilleen palkkaa taloudenhoitajan palveluista?

Jaa, meinaatko että siivousvuorot siirtyvät sille nuorelle naiselle sitten? Mitäpä jos mies opettelisi siivoamaan omat paskansa.

Vierailija kirjoitti:

En olisi voinut 23-vuotiaana koskaan kuvitella seurustelevani kotonaan, äitinsä helmoissa asuvan pojan kanssa. Kukin tavallaan, mutta ei sovi kaltaiselleni itsenäiselle naiselle.

Tähän vielä lisätäkseni haluan sanoa, että itsenäistyminen itsessään on itseisarvoinen asia. Ei siihen tarvita mitään huonoja kotiolosuhteita tai opiskeluista syyksi. Kuten totesin, en olisi koskaan voinu tuon ikäisenä edes kuvitella seurustelevani kotonaan asuvan pojan kanssa. Olen myös aika varma, ettei tällaisilla henkilöillä myöskään ole juuri parisuhdekokemusta. Yleistä konsensusta myös nauttii ajatus, minkä mukaan parisuhteen molempien osapuolten kannattaa asua omillaan ennen yhteenmuuttamista. Jos se osapuoli löytyy vielä reilusti yli parikymppisenä kotoa asuessa, tällaista itsenäistymisen kokemusta ei pääse tapahtumaan. Seuraukset voivat kaikki kuvitella mielissään. Kaikki eivät tietenkään tähtää parisuhteeseen, ja tällaisille henkilöille pitkä kotona asuminen varmasti sopii hyvin, mikäli asiat ovat muuten kunnossa eikä henkilö elä kotonaan muiden hyysättävänä, käy töissä yms.

Italiassa on paljon nuorisotyöttömyyttä joten monen kotona asuminen johtuu siitä ettei ole varaa muuttaa omilleen. Tästä tuli taannoin ohjelma.

Suomessa nuorikin pystyy muuttamaan omilleen vaikka olisi työtön, sosiaaliturva takaa sen ja hyvä niin. On monia joiden on välttämätöntä päästä huonoista kotiolosuhteista pois. Tai sitten jos muuten jo kokee että on aika itsenäistyä ja muuttaa omilleen.

Arvostan kyllä sitäkin että monet vanhemmat haluavat tukea lapsiaan esim. niin että nämä asuvat kotona opiskellessaan tai keräävät rahaa itsenäistä elämää varten tekemällä töitä.

Italiassa mammat huolehtii muutenkin lapsistaan matriarkaaliseen tapaan ja perheen/suvun/uskonnon tapoja noudatetaan ihan eri tavalla kuin Suomessa, eli itsenäistymiseen eikä omaan päätöksentekon myöskään kannustetta. Lapset tekee ja opiskelee sitä, mitä vanhemmat määrää. 

Kommunisti opetusministerinä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 16-vuotias ja muutin kesän alussa omilleni. Mielestäni 23-vuotiaan olisi jo korkea aika muuttaa pois kotoa, toki ihmiset ja olosuhteet ovat niin erilaisia ettei jotain tiettyä ikää oikein voi siihen sanoa. Itselläni kuitenkin tämä oli tosi hyvä ratkaisu ja saan silloin tällöin vanhemmiltani rahaa ruokaan. Elän käytännössä suurimmaksi osaksi Kelan tuilla, mutta teen työtä mistä saa noin 200e kuussa eikä siltikään tarvitse millään makaroonilla elää. Todella vähälläkin rahalla pärjää jos osaa suunnitella menonsa hyvin.

Henkilökohtaisesti olen kyllä nimenomaan halunnut todella nuoresta asti hoitaa asiani itse (kaikki lääkärikäynnit yms) joten tuntuu oudolta että vielä 23-vuotiaan miehen asioita hoitaa hänen äitinsä :D

Eikö 16-vuotiaana pitäisi valita joko lukio tai ammattikoulu, sillä ei sillä pelkällä peruskoululla pitkälle pärjää? Yleensä korkeasti koulutetut vanhemmat tukevat mielellään omien lastensa koulutusta.

Muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan kaksoistutkintoa, kun pienellä kotipaikkakunnallani tämä ei olisi ollut mahdollista.

No mitä sitten. Voi olla eri syitä...

Vittuako se muille kuuluu?

Itse muutin 16-vuotiaana opintojen vuoksi. Koin ja koen edelleen olleeni ihan tarpeeksi kypsä omillani asumiseen. Suurin osa luokkakavereita asui myös omillaan siinä kohtaa (koulutusta ei järjestetty joka paikkakunnalla, ja kouluun oli hankala päästä, joten koulumatkaa olisi joillain tullut lähemmäs neljä tuntia). Toki olin lomilla ja lähes aina myös viikonloppuisin vanhemmilla, joten ihan täydestä itsenäistymisestä ei ollut vielä kyse. Koulun jälkeen muutin takaisin kotipaikkakunnalle omaan asuntoon, joten yöpymiset vanhemmilla loppui, mutta kävin, ja käyn siellä yhä vähintään pari kertaa viikossa

Usein ajatellaan, että nuorena omilleen muuttavat ovat niitä, joilla on huonot kotiolosuhteet, mutta itse olen huomannut sen olevan usein toisin päin. Kannustavat ja tukevat vanhemmat antaa jo nuorelle mahdollisuuden kokeilla siipiään 

Meillä on iso perhe, ja yksi sisaruksistani muutti myös 16-vuotiaana omilleen. Yksi muutti vasta 23-vuotiaana, ja sillonkin vanhempien omistamaan asuntoon, loput ovat muuttaneet siinä lukion / ammattikoulun jälkeen 18-19-vuotiaana opiskelemaan tai kumppanin kanssa yhteen 

Ystäväni ovat muuttaneet omilleen 16-20-vuotiaina. Jotkut koulun perässä, jotkut kumppanin kanssa yhteen, jotkut ihan silkasta itsenäistymisen halusta. 

 

Uskoisin tämän asian riippuvan hyvin paljon kotikunnasta, vanhemmista ja sosiaalisesta luokasta. Maalla asuvilla ammattikoulun käyneillä on mahdollisuus ostaa omakotitalo jo alle 20-vuotiaina omilla rahoilla, kun taas joku kaupunkilainen voi vielä lähempänä kolmeakymppiä olla vanhempien helmoissa opiskelemassa, kun vuokra-asuntoon muuttaminen on liian kallista, ja korkeasti koulutetuilla vanhemmilla on mahdollisuus elättää vielä aikuista lasta

Joka tapauksessa itse olen sitä mieltä, että viimeistään 18-vuotiaana on nuoren aikuisen alettava itse hoitamaan lääkärikäyntinsä. Vanhempien luona asuminen ei ole mikään syy olla ikuinen taapero 

Mun mielestä ihan ok, jos ei ole mikään järkky sohvaperuna tai sellanen joka pelaa vaan koneel ja syö mässyä eikä osallistu perus kotihommiin. Ihan ymmärrettävää, jos nykyään ei nuoret pysty muuttamaan omaan kotiin heti, kun pitää opiskella ja ehkä yrittää päästä myös töihin. Muutenhan joutuu varmaan elämään vain opinto yms tuilla. Nykyään on vaikeempaa

Isäni teki konkurssin, täyttää 58. Hänen äitinsä, 88v, pyysi poikaa tulemaan kotiin, ettei tarvitse vuokraa maksaa kenellekään, äiti tekee kuulema ruuan kyllä pojalleen...

Muista en osaa sanoa miten vnhaksi aikovat asua kotona. Itse olen 68-vuotias ja asun kotona ja aionkin asuakunnes kärrätään koivet edellä krematorioon tai rehutehtaseen.

Tää nyt on jokaisen oma asia!

Olin itse 23-vuotias.  Jokaisen oma asia.

Jos tulevat hyvin juttuun keskenään, niin mikäs siinä. Jossain sitä pitää asua kumminkin. 

Munkin kaveri oli 25 kun vasta muutti kotootaan pois. Oli saanu hyvin kerättyä rahaa ja kaikkea. Ei ollu tarvinnu ottaa opintolainoja jne. Aina ihaillu sen ja sen perheen läheisiä välejä. Ite voinu vain haaveilla sellaisesta.  

Minä olin 19-v, kun lähdin. Asuin pari vuotta muualla opintojen vuoksi, sitten tuli se 90-luvun alun täyslama, ja muutin elokuussa opiskelupaikkakunnalta kotiin puoleksi vuotta. Sain maaliskuussa kunnalta oman kämpän ja töitäkin löytyi heinäkuussa. Oli kyllä tiukkaa, palkka oli pieni ja opintolaina maksettavana. Mutta selvisin siitäkin ja opiskelin lisääkin. 

Omista lapsista poika lähti kotoa kun täytti 21 v, tytär 22 veenä. Molemmilla oli töitä kun muuttivat. Pojan raha-asioihin jouduin kyllä puuttumaan erinäisistä syistä (ADHD-lapsi) ja pitämään ns. talouskoulun, kun teki osamaksuja sinne tänne kaikkeen höpöhöpöön. Minulla on sovitusti pankkitunnukset edelleen, että voin seurata asioitaan. Näyttää kyllä oppineen ja laittaa rahaa sivuun, on erikseen ruokatili, laskutili ja säästötili. 

Tyttärellä ei ole ollut ongelmia, maksoi kotona asuessaan pientä vuokraa, kun kerran töissä oli, vuokran pyysin käteisenä. Kiukutteli siitä mutta ilahtui kovasti, kun muuttaessaan kaivoin rahalippaan esiin ja ojensin, että tässä olisi ne parin vuoden vuokrat, oleppa hyvä..otti siitä sohvan ostoon ja sanoi, että äite, pidä täällä, hän hakee jos tarvii. Ei ole vielä hakenut, kysyin että laitanko tilille, niin haluaa pitää täällä vielä. 

(..poikahan hassasi koko kassansa.....)

Onhan se Velkalaivallekkin parempi että nuoret asuu vanhemman kanssa jos on tilaa asunnossa.

Mitä itsenäistymistä se on että Kelan tuilla "tulee omillaan toimeen". Siellä vaan pleikkaa takovat ja nettipokeria pelaavat päivin öin ja tinderistä ehkä jonkun panomirkun saavat yöksi kylään.