Häiriötekijä-elokuva, en tajua, ei naurata

Vinksahtanutta sisäpiirihuumoria. Tekijöillä ollut hauskaa.

Mies sanoi saman kanssa, kun elokuvaa katsottiin, että sisäpiirin huumoria. Ihmettelen, miten näiden sisäpiirivitsit on niin suosittuja. Huumorista voi tietty olla monta mieltä, mutta ei noissa irrallisissa pätkissä ole mitään järkeä. Eero Ritala on kyllä hyvä näyttelijä.

Elina Knihtilä roolissaan kuolemaa tekevänä kartanonrouvana joka kuoleman lähestyessä tuskissaan menettää järkensä ja kaiken arvokkuutensa, on kerrassaan uskomaton inhorealistinen suoritus joka oli pakko katsoa kahteen kertaan. Klassikko-ainesta pelkästään näyttelijän työn kannalta saati kuinka kohtaus on rakennettu ja leikattu.

Samassa kohtauksessa hyvänä kontrastina kohtauksessa kasvonsa säilyttävää palvelijaa vähä-eleisesti, muutamin harkituin ilmein tulkitseva  näyttelijä jäi myös mieleen.

Kohtaus oli kauttaaltaan sekä huippuhyvin näytelty että hauska.

Elokuvan loppupuolella "kuinka haudataan mielikuvitusystävä" oli runollisen traaginen ennemminkin kuin hauska tai komediallinen. Se oli monimerkityksellisyydessään kaunis ja koskettava. 

Kaikki muu katsottava siinä välissä ja ennen sitä jäi omituisiksi tarinoiksi jotka eivät avautuneet huumorin kannalta.

Korpelaa ja Björkmannia tosin katsoo aina mielellään vaikka he esittäisivät puunjuuria niin onnistuisivat takuulla niissäkin rooleissaan olemaan kiinnostavia katsoa.

Paska, pieru ja paljas perse - tokihan ne naurattaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Elina Knihtilä roolissaan kuolemaa tekevänä kartanonrouvana joka kuoleman lähestyessä tuskissaan menettää järkensä ja kaiken arvokkuutensa, on kerrassaan uskomaton inhorealistinen suoritus joka oli pakko katsoa kahteen kertaan. Klassikko-ainesta pelkästään näyttelijän työn kannalta saati kuinka kohtaus on rakennettu ja leikattu.

Samassa kohtauksessa hyvänä kontrastina kohtauksessa kasvonsa säilyttävää palvelijaa vähä-eleisesti, muutamin harkituin ilmein tulkitseva  näyttelijä jäi myös mieleen.

Kohtaus oli kauttaaltaan sekä huippuhyvin näytelty että hauska.

Elokuvan loppupuolella "kuinka haudataan mielikuvitusystävä" oli runollisen traaginen ennemminkin kuin hauska tai komediallinen. Se oli monimerkityksellisyydessään kaunis ja koskettava. 

Kaikki muu katsottava siinä välissä ja ennen sitä jäi omituisiksi tarinoiksi jotka eivät avautuneet huumorin kannalta.

Korpelaa ja Björkmannia tosin katsoo aina mielellään vaikka he esittäisivät puunjuuria niin onnistuisivat takuulla niissäkin rooleissaan olemaan kiinnostavia katsoa.

Pakko käydä tarkistamassa tuon sisäkköä näyttelevän näyttelijän nimi, eli Minna Suuronen oli hän.

Vierailija kirjoitti:

Elina Knihtilä roolissaan kuolemaa tekevänä kartanonrouvana joka kuoleman lähestyessä tuskissaan menettää järkensä ja kaiken arvokkuutensa, on kerrassaan uskomaton inhorealistinen suoritus joka oli pakko katsoa kahteen kertaan. Klassikko-ainesta pelkästään näyttelijän työn kannalta saati kuinka kohtaus on rakennettu ja leikattu.

Samassa kohtauksessa hyvänä kontrastina kohtauksessa kasvonsa säilyttävää palvelijaa vähä-eleisesti, muutamin harkituin ilmein tulkitseva  näyttelijä jäi myös mieleen.

Kohtaus oli kauttaaltaan sekä huippuhyvin näytelty että hauska.

Elokuvan loppupuolella "kuinka haudataan mielikuvitusystävä" oli runollisen traaginen ennemminkin kuin hauska tai komediallinen. Se oli monimerkityksellisyydessään kaunis ja koskettava. 

Kaikki muu katsottava siinä välissä ja ennen sitä jäi omituisiksi tarinoiksi jotka eivät avautuneet huumorin kannalta.

Korpelaa ja Björkmannia tosin katsoo aina mielellään vaikka he esittäisivät puunjuuria niin onnistuisivat takuulla niissäkin rooleissaan olemaan kiinnostavia katsoa.

Um, tuosta kuvauksesta tuli mieleen eilinen mr bean lomalla - leffa jossa oli kovasti itseään ja tekstiään ja ääntään rakastava elokuvaohjaaja. Tuo teksti nimittäin kuulosti paikoitellen ihan samanlaiselta itsekehulta kuin siltä huumorin vuoksi yli vetävältä willem dafoelta tuli kun se puhui leffastaan ja sen kohtauksista. 

Se ukkeli tarina oli paras 😁 ihan älyttömiihän ne jutut on mut uppos

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoi saman kanssa, kun elokuvaa katsottiin, että sisäpiirin huumoria. Ihmettelen, miten näiden sisäpiirivitsit on niin suosittuja. Huumorista voi tietty olla monta mieltä, mutta ei noissa irrallisissa pätkissä ole mitään järkeä. Eero Ritala on kyllä hyvä näyttelijä.

Eero Ritala osaa kyllä taitavasti välittää ilmeillään roolinsa ajatuksia niin ,että katsojan on helppo tunnistaa ja eläytyä hahmon tunnetiloihin. Tässäkin elokuvassa oli siitä monta hyvää (nautinnollisen kutkuttava) esimerkkiä.

Ällötys

Kun ei ole mitään sanottavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elina Knihtilä roolissaan kuolemaa tekevänä kartanonrouvana joka kuoleman lähestyessä tuskissaan menettää järkensä ja kaiken arvokkuutensa, on kerrassaan uskomaton inhorealistinen suoritus joka oli pakko katsoa kahteen kertaan. Klassikko-ainesta pelkästään näyttelijän työn kannalta saati kuinka kohtaus on rakennettu ja leikattu.

Samassa kohtauksessa hyvänä kontrastina kohtauksessa kasvonsa säilyttävää palvelijaa vähä-eleisesti, muutamin harkituin ilmein tulkitseva  näyttelijä jäi myös mieleen.

Kohtaus oli kauttaaltaan sekä huippuhyvin näytelty että hauska.

Elokuvan loppupuolella "kuinka haudataan mielikuvitusystävä" oli runollisen traaginen ennemminkin kuin hauska tai komediallinen. Se oli monimerkityksellisyydessään kaunis ja koskettava. 

Kaikki muu katsottava siinä välissä ja ennen sitä jäi omituisiksi tarinoiksi jotka eivät avautuneet huumorin kannalta.

Korpelaa ja Björkmannia tosin katsoo aina mielellään vaikka he esittäisivät puunjuuria niin onnistuisivat takuulla niissäkin rooleissaan olemaan kiinnostavia katsoa.

Um, tuosta kuvauksesta tuli mieleen eilinen mr bean lomalla - leffa jossa oli kovasti itseään ja tekstiään ja ääntään rakastava elokuvaohjaaja. Tuo teksti nimittäin kuulosti paikoitellen ihan samanlaiselta itsekehulta kuin siltä huumorin vuoksi yli vetävältä willem dafoelta tuli kun se puhui leffastaan ja sen kohtauksista. 

Um.

Teksti "kuulosti"?

Um?

Mitä sisäpiirihuumoria? Hauska leffa oli, ehkä ei vain sopinut makuusi.