Miten tällainen sosiaalinen tilanne handlataan?

Moni hakee tällä tavalla kehuja itselleen. Jos hän oikeasti olisi sitä mieltä, että juttu on paska, ei hän esittelisi sitä sinulle. Hän haluaa, että kehut ja ylistät häntä ja hänen taitojaan.

"ahaa, olet varmaan oikeassa kun itse kerran teitkin"

Halutaan vaikuttaa vaatimattomalta, ettei kukaan vain luule, että kyseinen ihminen luulee itsestään jotain! Typerää. Huono itsetuntokin on osatekijä.

Vierailija kirjoitti:

Moni hakee tällä tavalla kehuja itselleen. Jos hän oikeasti olisi sitä mieltä, että juttu on paska, ei hän esittelisi sitä sinulle. Hän haluaa, että kehut ja ylistät häntä ja hänen taitojaan.

Näin ymmärtäisin itsekin, mut sitten kun olen antanut niitä kehuja niin meen ihan lukkoon kun ne torjutaan tuolla tavalla. Pitääkös tuossa sitten kehua kovempaa ja painaa piiloon se oma loukkaantuminen?

Ap

Esittelijällä on niin huono itsetunto, ettei pysty ottamaan kehujasi vastaan. Kyse ei ole siis sinun makusi lyttäämisestä. Hän ei tavallaan uskalla olla reilusti ylpeä aikaansaannoksistaan, vaikka niitä haluaakin muille esitellä.

Vaikea sanoa, miten tuossa tilanteessa pitäisi toimia. Tyypillinen tapa lienee alkaa väittää vastaan, että "älä nyt täähän on tosi hyvää!", johon tekijä itse todennäköisesti vastaa "no eikä oo, ihan pilalle meni!". Ja tätä jatkuu ja jatkuu, kunnes jompikumpi antaa periksi. Itse yleensä vastaan tällaisessa tilanteessa, että "mun mielestä tämä on kyllä oikeasti hyvää/hieno/hyvin tehty eikä mulla ole tapana kehua turhasta". Joskus jätän tuon eikä-sanan jälkeisen osion pois, jos toinen vaikuttaa siltä, että saattaisi tulkita sen haastamisena tai nokkiinsa ottamisena.

Tällaiseen voi hymyillen vastata, että no, olen eri mieltä. 

Kukaan ei loukkaannu.

"no mitä sä sitä mulle näyttelet jos se kerta on ihan paska?"

Tämähä on niin perisuomalaista. "Ei tää, mikäs tää, tämmönen vanha riepu, löysin kaapin perältä..." "No tosta nyt tuli vaan tollanen räpellys, toivottavasti se nyt edes joten kuten maistuu..." "Eihän tuosta mikään kummoinen tullut, kaupasta sais nätimpiäkin sukkia..."

sanot vaan että minustakin se on ihan paska

sitten pääset siitä eroon

Vierailija kirjoitti:

Tämähä on niin perisuomalaista. "Ei tää, mikäs tää, tämmönen vanha riepu, löysin kaapin perältä..." "No tosta nyt tuli vaan tollanen räpellys, toivottavasti se nyt edes joten kuten maistuu..." "Eihän tuosta mikään kummoinen tullut, kaupasta sais nätimpiäkin sukkia..."

Totta. Olin kerran ohjaajana eräässä toimintakeskuksessa ja siellä oli töissä eräs rouva, joka oli juuri tällainen perisuomalainen itsensä vähättelijä. "Eihän tämä nyt mitään ollut", "no eipä siitä mitään erikoista tullut", no, kyllä te tiedätte, millainen ihminen oli kyseessä. Kerran hänet oli laitettu keittiötiimin vastaavaksi ja kun hän oli puikoissa, oli keittiö seuraavana aamuna niin huomattavan siisti, että muutkin kävijät sitä ihastelivat. Kerroin hänelle, että tuolla väki jo niin kehui sitä, miten siisti ja puhdas keittiö on ja rouva tokaisi tähän, että "joko epäilivät, etten muka osaa!"

Tähän saakka olin pyrkinyt olemaan ymmärtäväinen ja varovainen puheissani mutta jokin "naksahti" tuolla hetkellä. Sanoin hänelle, että "täällä ei ole sinun osaamistasi koskaan epäilty, päin vastoin siihen on aina luotettu, koska tiedät mitä teet. Minusta suomalaiset myös haukkuvat ja valittavat aivan liikaa, joten jos minulla jotain myönteistä sanottavaa on, niin pidän huolta siitä, että sanon sen myös suoraan tälle henkilölle itselleen".

Hän meni täysin hiljaiseksi ja poistui silmät ymmyrkäisenä paikalta. Hetken jo mietin, että nyt loukkasin häntä mutta jo saman päivän aikana hän oli paljon aiempaa hyväntuulisempi talon askareita hoitaessaan ja sama hyväntuulisuus jatkui sinne saakka, kun lähdin muualle töihin. Eikä hän muuten enää koskaan loppuaikanani vähätellyt itseään tai epäillyt kenenkään häneen kohdistuvia kehuja.

Facebookin käsityöryhmät täyttyy päivittäin näistä erittäin huolellusesti tehdyistä tuotoksista johon mamma lataa aloitukseen jo kuvauksen kuinka pilalle meni ja pitää varmaan purkaa/heittää roskiin. Samalla sinne ryntää 200 kommentoijaa päivittelemään että ei todellakaan, tämähän on upea. Yhtä hölmöä kumpikin tapa. Pelkkiä kehuja noilla kalastelee ihmuset joilla tosiaan on itsetunto-ogelmia. Minä kysyisin suoraan että miksi se sinun mielestäsi on huono ja jatkaisin itsetunto pohdiskeluihu niin että pakottaisin keskustelulla henkilön vähän pohtimaan käytöstään. Jos ei tätä "avunantoa" jaksa niin erittäin hyvä on tuo aiemmi mainittu, eli toteat vaan että ok, olen eri mieltä :) ja vaihdat puheenaihetta.