Tuleeko muille moraalinen krapula?
En siis juo itseäni usein humalaan, koska en pidä humaltumisen tunteesta. Joskus kuitenkin on tilanteita, että tuleekin juotua sen verran, että päätyy siihen humalatilaan.
Ja kännissä olen todella eläväinen ja höpöttelevä. Sitten aamulla on niin kauhea moraalinen krapula, kun mietin mitä olen tehnyt ja sanonut ja pelkään jotenkin kohtuuttoman paljon, että olen sanonut kuitenkin jotain ihan typerää.
Kommentit (4)
Minulla tulee nykyään morkkis ihan vain siitä, että olen ollut humalassa, vaikken siis edes sanoisi tai tekisi mitään hölmöä.
Ei tule. Kun otan alkoholia niin olen sen itse silloin päättänyt ja otan senverran, että en pahemmin hölmöile.
Jos joskus tulee höpöteltyä ja halailtua jonkun kanssa, olen siis sinkku, niin en siitä tunne moraalista huonoa oloa.
Alkoholi ei ole mikään tabu tai paheksuntaa aiheuttava asia tuttavapiirissäni. Tosin ei ole myöskään alkoholin kanssa ongelmia, ei väkivaltaa tai riitoja tule vaikka joskus juhlitaan.
Olen kyllä ihan selvinpäinkin kova juttelemaan ja elehtimään, joten sekin vissiin vaikuttaa. En ole tyypillinen hiljainen eleetön suomalainen.
Alkoholi ei kylläkään ole myöskään jokapäivä mukana elämässä, silloin tällöin kun on sen paikka.
Tuttu tunne, vaikka en olisi tehnyt mitään outoa. Lapsuudessa tapahtunut syyllistäminen minua kohtaan, perheen vanhimpana lapsena, luultavasti vaikuttaa aikuisenakin.
Ei tule, ei viinin juonti aiheuta mitään omantunnon tuskia. Sut on vaan aivopesty siihen että ikä vaan alkoholituote on pahasta ja väärin.