Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko lähipiirissäsi äitiä, jolle oma lapsi aiheuttaa pakkomielteitä?

Vierailija
22.02.2009 |

Tarkoitan tapausta, jossa äiti rakastaa lapsen hengiltä? Äiti toimii sen pohjalta, mitä meidän Liisa haluaa tai ei halua. Lapsi ei saa kokea pettymyksiä eikä lapselle voida sanoa ei. Lasta kohdellaan kuin pientä vauvaa ikään katsomatta ja samanaikaisesti lapsi tekee isojakin päätöksiä pohjalta Liisa haluaa.



Lapsen ei anneta itsenäistyä ja äiti hengittää lapsen keuhkoilla ilman, että äidillä olisi oma elämä. Lapsi on äidin paras ystävä ja äiti käyttäytyy kuin olisi itse lapsi ollessaan lapsen kanssa.



Äidin elämä pyörii lapsen elämän ympärillä ihan kokonaan. Aikuisuudesta ja vanhemmuudesta ei ole tietoakaan vaan tavoitteena on olla se kiva ja mukava äiti ilman, että osataan ajatella lapsen tulevaisuutta ja lapsen tasapainoa.



Ovatko nämä äidit vain niin sokeita omalle toiminnalleen etteivät enää edes ymmärrä olevansa aivan metsässä?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
22.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vähän tota vikaa. Aina pitää vaan hyssytellä, ettei "nico-petterille" tuu paha mieli. Ja äiti auttaa aina ja pyyhkii pois lapsen pahat teot ja omassa lapsessa ei ikinä ole mitään vikaa. Ja "nico-petteri" on 35 v. Myös lastenlapset saa ihan mitä vaan.

Vierailija
2/11 |
22.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen syömishäiriöinen, koska äitini ruokki lapsiaan pakkomielteisen terveellisesti. Onneksi hän on vähän relannut lastenlasten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
22.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

No onhan noita. Erään tuttavani 5-vuotias ei ole tainnut olla vielä hetkeäkään ilman äitiä (no kerhossa joo muutaman tunnin) Äiti vie puistoon, jossa poika tapaa kavereita, poika ei ole tainnut vielä kertaakaan olla ollut missään kylässä (kaverin/isovanhempien tms.) luona edes tuntia ilman äitiä.



Ja tosiaan, aina kun näemme, täytyy lapset olla mukana. Onhan minullakin lapsia (3 kpl:tta alle kouluikäisiä), mutta kyllä minä haluan joskus jutella ystävieni kanssa ihan ilman omia/ystävien lasten läsnäoloa.



No sitä puolta harrastan muiden kanssa, joten yhteydenpito tähän äitiin on jäänyt pienemmälle viime aikoina.

Vierailija
4/11 |
22.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka on kertakaikkisen hysteerinen ainokaisestaan. Vouhottaa ja touhottaa ja hosuu ympäriinsä. Jos lapsi (2,5 v) muksahtaa pyllylleen niin alkaa hirveä voivottelu-show. Lapsi on levoton ja jotenkin tuntuu että sille on kehittymässä jonkin asteinen käytöshäiriö, sinänsä en kyllä ihmettele kun miettii äidin käytöstä. Äiti ei myöskään voi kuvitellakaan että joku muu hoitaisi hänen lastaan, kukaan muu (edes lapsen isä) ei kuulemma vaan osaa.

Mielestäni tuo on pakkomiellettä jos mikä, äiti pilaa lapsensa elämän vouhaamisella ja kieltämällä lapselta muut aikuiskontaktit vetoamalla siihen ettei kukaan muu osaa hoitaa. Hyvä että äiti voi kauppaan mennä niin että lapsi jää isänsä kanssa kahdestaan.

Vierailija
5/11 |
22.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Johtuen siitä etten jaksa tapella lasten kanssa. Häviän kuitenkin.

Ei ole omia harrastuksia, kun ei lapsia voi jättää yksin kotiin moneksi tunniksi.

Monesti pidän lapsia aika tasavertaisina kanssani. Ei ne ole minua huonompia tai alempi arvoisempia.

Käyttäydyn kuin lapsi. Huudan, kiukuttelen, kitisen. Kun pitäisi pysyä tyynenä ja hyvän tuulisena, jotta saisin lapset tekemään kuten haluan. Silloin kun laitan niitä nukkumaan tai aamulla kun pitää keretä töihin.

Kun en saa noita tottelemaan alan helposti kitistä ja anoa, että tottelisivat tai sitten huudan lähinnä seinillä, kun eihän nuo minua usko.



Ymmärrän olevani täysin metsässä. En vain jaksa muuttua tai edes yrittää tai edes osaa muuttua.

Olen todella huolissani lasteni tulevaisuudesta.

Vierailija
6/11 |
22.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

käy kerhossa, jossa on toki ilman äitiä ja harvoin eli silloin kun tarvii on isovanhemmilla hoidossa.

mä meen melkein jokapaikkaan lasten kanssa, en näe tarvetta viedä ensin lapsia hoitoon ja sen jälkeen mennä yksin kauppaan.. vai pitäiskö nyt ruveta toimiin eri lailla ->eli viedä lapset joka välissä hoitoon. et lapset saisivat turvallisemman lapsuuden, eivätkä ihan täysin häiriintyisi liiasta yhdessä olosta oman äidin kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
22.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älkää hellikö liikaa, oppivat vielä olemaan liikaa sylissä.

Vierailija
8/11 |
22.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osa tekee tietysti jonkun asian erilailla kuin itse tekisin/toimisin, mutta jokainen tavallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
22.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tällä ei ole mitään tekemistä taas lapsen normaalin rakastamisen kanssa.

SInuna olisin huolissani, jos en ymmärtäisi näin selkeästi tehtyä aloitusta. Ilmeisesti lapsillasi on jo ongelmia, jotka ei tietenkään johdu sinusta?

Älkää hellikö liikaa, oppivat vielä olemaan liikaa sylissä.

Vierailija
10/11 |
22.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kyllä tuttavapiirissä oli yksi lapsi, joka pompotti vanhempiaan mennen tullen, ja oli aina maailman upein ja paras lapsi. Lapsi sai koko suvun ihastelemaan ja kuvaannollisesti kumartamaan häntä kohti, kun hän viisivuotiaana osasi pukea aivan itse, kun vain halusi. Ja kuinka sitä pukemista ylistettiinkään! Itse en oikein osannut sanoa siihen mitään, kun meidän kaksivuotias kyllä osasi pukea myös itse.



Mutta sitten tämä viisivuotias kasvoi ja meni kouluuun, ja tilanne on sitä myötä tasoittunut. Tai sitten en vain ole enää jaksanut kuunnella niitä ylistys-juttuja. Kyllähän minua vielä koulun alkaessa hymyilytti, kun äiti silmät pyöreinä kertoi, kuinka paljon lapsi on kasvanut koulun myötä. No, ulkopuolisille se oli aivan selvää, että koulu kasvattaa, kun ulkopuolisten myötä tulee kuvaan normaalit vaatimukset, eikä lapsi pääse enää pompottamaan kaikkia ja lapselta vaaditaan ikätasonsa mukaista käytöstä.



Joten nyt tilanne on tasaisempi, mutta kyllä jännityksellä odotan, että mitä sitten on edessä, kun lapsi tulee murrosikään. Silloin se lapsuuden rajattomuus voi alkaa heijastumaan. Mutta toivotaan kuitenkin parasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
22.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse kirjoitin, että en tämän tuttavaäidin kanssa ole juuri edes tekemisisä, koska ei voi minnekään mennä ilman lapsiaan, siis ei hetkauta minun elämääni enää...

Ja sivuhuomautuksena, tuolla tuntemallani äidillä on kyllä ihan mieskin, joten pidän hieman omituisena, että ei koskaan pääse puoleksitunniksi irrottautumaan lapsistaan, ja anna vaikka isän niitä katsoa. Ei tarvitse viedä hoitoon, kun oma isäkin on kotona...

käy kerhossa, jossa on toki ilman äitiä ja harvoin eli silloin kun tarvii on isovanhemmilla hoidossa.

mä meen melkein jokapaikkaan lasten kanssa, en näe tarvetta viedä ensin lapsia hoitoon ja sen jälkeen mennä yksin kauppaan.. vai pitäiskö nyt ruveta toimiin eri lailla ->eli viedä lapset joka välissä hoitoon. et lapset saisivat turvallisemman lapsuuden, eivätkä ihan täysin häiriintyisi liiasta yhdessä olosta oman äidin kanssa.