Onko täällä ketään, joka tekee tarkkaa hienomotoriikkaa vaativaa työtä käsillään? Mulla on ehkä outo kysymys

En suojaa mitenkään erityisesti. Käytän salilla hanskoja jossa koko sormet peitossa (ei siis sellaisia typeriä sormettomia käsineitä), muuten vipellän kyllä aina kädet väärissä paikoissa ;)

Vierailija kirjoitti:

En suojaa mitenkään erityisesti. Käytän salilla hanskoja jossa koko sormet peitossa (ei siis sellaisia typeriä sormettomia käsineitä), muuten vipellän kyllä aina kädet väärissä paikoissa ;)

Mulle tulee yhtäkkiä mieleen kaikki ne tilanteet, mihin säännöllisesti joudun, ja missä olisi helppoa oikeasti murskata sormi tai pari.

Varsinkaan vähän kookkaampaa koiraa ulkoiluttaessa ei ikinä kannata kieputtaa hihnaa sormien ympärille...

ap

Leikkaan kynnet, kuivaan kädet painelemalla ja käytän käsivoidetta. En tunge käsiäni vaarallisiin paikkoihin. Veitsen käsittelyn on oltava turvallista ja hallittua. Peukalo suojaan! Olisi vaarallista saada syvempi viilto ja jännevamma. Tiskatessa käsin käytän suojakäsineitä. Olenkin opetellut kokatessa välttämään viiltohaavat oikeilla työasennoilla. Teen joka päivä ruokaa itselenneni, en työkseni. Kokkaan nopeasti. Nautin kaikessa nopeudesta. 

Käytän suojakäsineitä, kun teen esim lapiotöitä puutarhassa. Tämä jotta iho kestää paremmin ja en saa esim bakteeria haavaan.  Minulla on ollut jopa kovettumia siinä kohti missä sormet liittyvät kämmeneen, ajalta, jolloin harrastin ratsastusta ja lapioin ilman käsineitä lantaa tallilla. Näistä nuoruudessa hanktuista kovettumista tosin on vain hyötyä.  Ihon alla tuntuu kovemmalta ja vahvemmalta.

Kehitin itselleni vahvat toimivat kädet. Käteni ovat loistavat sillä tavalla, että käsien ja silmien välinen yhteistyö toimii myös hienomotorisesti ja käsissäni ei ole kipuja, vaikka ne  ovat ylitaipuisat. En tarkoituksella taivuta yli sormiani, vaan suojelen niveliäni. On kuitenkin kätevää voida käyttää työssä erikoisemiakin otteita, kun kädet taipuvat niihinkin. Ranteeni eivät ole rasittuneet, vaikka esim. peukalo taipuu vasten rannetta. En olisikaan minä, jos "peukaloni sijaitsisi keskellä kämmintä". On onni, että liikeradat ovat laajat. Sormenpäiden tunto on herkkä. Käsieni mittasuhteet ovat ihanteelliset toiminnan kannalta.

Välillä ihmettelen vain toimistotyötä tehneiden ihon liiallista pehmeyttä sekä käsien rasitusvammoja. Mielestäni täytyy hallita karkeamotoriikka ja koko kehon lihakset laajemmin, jotta käsien hienomotoriikkakin sujuu. Jaksan hyvin staattista rasitusta ja olen nopea ja näppärä. 

Mietin mitä kaikkea minun olisi elämässäni täytynyt jättänyt tekemättä, jotta olisin saanut aivan pullamössökädet, joiksi nimitän käsiä, jotka omistaa aivan hieno hipiäinen ihminen, joka sanoo auts pienemmästäkin?

Ei todellakaan kannata kieputtaa hihnaa sormien ympäri, kun ulkoiluttaa koiraa. Samalla on muistettava pitää lapaluu ja kyynärnivel/käsivarsi asennossa. Jopa ranne suorassa. Käyttää hauista tilanteen hallinnassa. Käsivarsi koukussa ja lapa aloillaan.

Koiraa ei saa päästää käyttämään massaa edukseen. Jos opettelee hevosen hallinnan, osaa hallita koirankin. Minua kauhistuttaa ihmiset, jotka ulkoiluttavat riuhtovaa koiraa käsi edellä ojossa. Yksi repäisy vain riittää hajoittamaan, kun käsi on ollut väärässä asennossa!

Joillakin raskasta työtä tehneillä on olkapäät tipahtaneet liian alas. Samoin joillakin vaappuu kävely, kun lonkat ovat hajalla. Lihastuki on ollut puutteellista ja siitä on seurannut vammoja.

3.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kannata kieputtaa hihnaa sormien ympäri, kun ulkoiluttaa koiraa. Samalla on muistettava pitää lapaluu ja kyynärnivel/käsivarsi asennossa. Jopa ranne suorassa. Käyttää hauista tilanteen hallinnassa. Käsivarsi koukussa ja lapa aloillaan.

Koiraa ei saa päästää käyttämään massaa edukseen. Jos opettelee hevosen hallinnan, osaa hallita koirankin. Minua kauhistuttaa ihmiset, jotka ulkoiluttavat riuhtovaa koiraa käsi edellä ojossa. Yksi repäisy vain riittää hajoittamaan, kun käsi on ollut väärässä asennossa!

Joillakin raskasta työtä tehneillä on olkapäät tipahtaneet liian alas. Samoin joillakin vaappuu kävely, kun lonkat ovat hajalla. Lihastuki on ollut puutteellista ja siitä on seurannut vammoja.

3.

Tämä on totta. Kirjoitit tuossa muutenkin paljon hyviä vinkkejä. Pitää hitto vie ruveta varomaan enemmän veitsien kanssa.

En ole itse työskennellyt ikinä isojen eläinten kanssa, mutta erilaisia koiria on tullut ulkoilutettua. Vetävän ja riuhtovan koiran kanssa on oikeasti käytettävä koko kroppaa ja osattava myös ennakoida tilanteita. Pätee varmasti hevosiinkin.

Kaverini joskus sai vamman niskaansa, kun iso koira nykäisi voimakkaasti yhtäkkiä koko massallaan. Hihnaa ei saa pitää liian löysällä, vaikkei nyt turhan kireälläkään.

ap

En suojaa onnettomuuksilta ja näen että se olisi kovin vaikeaakin. Mutta suojelen niitä kylmältä (käytän hanskoja aina jos on vähänkään viileä), tärähdyksiltä (vältän tärähteleviä töitä ja hakkaamista), ja venyttelen säännöllisesti. Pahimmat kivut Ja ongelmat on itse asiassa aina tulleet puutteista jossain näistä.

Töissä käytän suojakäsineitä, kun käsittelen haitallisia/syövyttäviä kemikaaleja. Tämä nyt on jo ohjeistuksenakin, mutta kaikki kollegat eivät silti tee. Lisäksi lopetin karateharrastuksen, kun siinä rystyset kipeytyivät kun piti lyödä niin paljon sellaisiin koviin tyynyihin.

En tiedä, voiko Suomessa hankkia vakuutuksen juurikin vaikka käsilleen, jos työ vaatii äärimmäistä hienomotorista taitoa. Jenkkilässähän näitä kroppansa vakuuttaneita malleja/urheilijoita ainakin urbaanilegendojen mukaan löytyy.

Luulisin, että nämä ammattimuusikot, kirurgit ja kultasepät elävät ihan normaalia elämää, joskin varmaan pidättäytyvät extreme-lajeista tms. urheilusta, jossa tapaturman riski on. Poikkeuksena tuli mieleen Iiro Seppänen, jolla oli jossain vaiheessa ihan menestyksekäs taikurinura ja siinä nyt varmaan sorminäppäryyttä tarvitaan ja on tehty tunteja töitä sen saavuttamiseksi. Harrasti kaiketi taikuroinnin lisäksi kuitenkin myös kaikenlaisia tapaturma-alttiita hyppylajeja tms.