Naiset jotka vaativat synnytyksen käynnistämistä

Minä taas olen kaikin keinoin yrittänyt viivyttää käynnistystä, koska joka paikassa toitotetaan, kuinka kivulias ja riskialtis käynnistetty synnytys on.

Takana kaksi käynnistettyä ja yksi itsestään käynnistynyt synnytys, ja hyvinhän ne kaikki menivät.

Plus ei se käynnistys aina edes onnistu vaikka miten rääkättäisiin kaikki konstit läpi. Itsellä rääkättiin ballongi, lääkkeet, oksitoniinitipat 6x3 läpi ja todettiin, että kohdunsuu ei inahtanutkaan ja leikkuriin mars. Rv 40, käynnistys ei ollut minun aloitteeni.

Raskauden käynnistäminen oksitosiinilla on maanpäällinen helvetti

Käynnistys on aivan helvetillinen synnytys verrattuna luomuun. Pitkä ja tuskainen ja järkyttävät kivut.

Vierailija kirjoitti:

Raskauden käynnistäminen oksitosiinilla on maanpäällinen helvetti

Raskauden käynnistämiseen käytetään kyllä ihan muita konsteja...

Minä vaadin käynnistystä, koska pelkäsin synnyttäväni kotiin ja/tai jääväni ilman epiduraalia, koska eka synnytys kesti 2h enkä ehtinyt saamaan edes ilokaasua. Kolmas synnytys oli perätila ja vaadin jälleen käynnistystä, koska lasketun ajan jälkeen pelkäsin että lapsi kasvaa liian isoksi ja edelleen myös sitä syöksysynnytystä.

Molemmat käynnistykset menivät loistavasta ja sain kaikki toivomani kivunlievitykset.

Vierailija kirjoitti:

Käynnistys on aivan helvetillinen synnytys verrattuna luomuun. Pitkä ja tuskainen ja järkyttävät kivut.

Kukaan meistä ei voi puhua muista synnytyksistä kuin omistaan. Minulla on hyviä kokemuksia käynnistyksestä Cytotecilla ja ballongilla.

Koska aina noin ei käy. Minulla on tehty käynnistykset 42+0 ja 41+5, jotka molemmat päättyivät sitten kiireelliseen sektioon. Eli asian olisi voinut hoitaa tosiaan jo vaikka silloin rv37. Ei olisi lopputulosta muuttanut mihinkään.

Suomessahan käynnistys on vaikea saada. Omassa tuttavapiirissä on peräti kaksi raskausdiabeetikkoa, joiden raskaus päästettiin yliaikaiseksi. Itselläni raskaus meni niin paljon yli, että istukan huono kunnon takia jouduin käynnistyksestä sektioon.

Eiköhän siinä ole pelkona vain liian ison vauvan runnominen ulos? Painoarviot heittävät pahimmillaan jopa kilon, itselläni arvioivat -900g pieleen 2h ennen käynnistystä.

Koska synnytys ei käynnistynyt, raskausmyrkytyksen vuoksi synnytykseni käynnistettiin ballongilla rv 39+4 (jonka asennus muuten oli järkyttävää, veri lensi. Muilla samassa huoneessa se vaan sujahti. En ymmärrä miksi suostuin antamaan yrittämään kolmatta kertaa kun ei selvästi vain ollut onnistumassa ja kiipesin miestä pitkin turvaan... mutta luotin lääkäreihin.) Siitä alkoi kivut. Ballonki tuli avustettuna ulos seuraavana aamuna (veri lensi kirjaimellisesti seinälle!) ja siitä alkoivat kivut. Sitten puhkaistiin kalvot, aikaa myöten laitettiin oksitosiinia maksimit yms. En koskaan auennut milliäkään enemmän kuin sen ballongin verran, supistukset olivat 10min 30sek väleillä ja minut vietiin lopulta 40+0 kiireelliseen sektioon koska sain kohtutulehduksen. Minä teholle ja vauva omalle osastolleen tulehduksen levittyä. Ihan järkyttävä kokemus joka pilasi koko esikoiseni vauva-ajan.

Seuraavan vauvan kohdalla vaadin sektion koska en lähtisi koskaan enää käynnistykseen, eikä sitä tutkimusten perusteella muualla maailmassa suositellakaan sektion jälkeen. Paitsi Suomessa jossa lääkärit ehdottivat että ennemmin kuin sektion, niin käynnistettäisiin viikolla 37, että vauva olisi tarpeeksi pieni. Jännä juttu etten suostunut.

Eli oma veikkaukseni kamalasta kokemuksestani huolimatta on se, että he haluavat ennemmin synnyttää hieman pienemmän vauvan ettei vauva vammaudu tai oma kroppa hajoa. Minusta niissä motiiveissa ei ole mitään kummallista.

Mun 2 ensimmäistä oli syöksysynnytyksiä. Ensimmäinen syntyi just kun päästiin sairaalaan. Matkaa vartti ja tajuttiin, että ei perkele tämä tulee aivan just ja lähdettiin helvetillisellä kiireellä. Alle tunti vesien menosta olo vauva sylissä. Toinen syntyi kotona. Kolmannesta vaadin käynnistyksen sairaalassa ja se syntyi siellä, jälleen hyvin rivakasti.

Sanoinkin, että mikäli on hyvä syy. Olen nyt tuttavapiirin mammoilta kuullut miten sairaalaan juostaan kun tulee pari kipeetä supparia, sitten sairaalassa tokastaan että ai, ne olikin vaan harkkareita, mutta koska ei jakseta enää sairaalasta lähteä niin vedetään mielenterveyskortit sun muut esiin, että saadaan käynnistys. Voi lapsi raukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskauden käynnistäminen oksitosiinilla on maanpäällinen helvetti

Raskauden käynnistämiseen käytetään kyllä ihan muita konsteja...

Mulla on kyllä kolmesti käynnistetty symnytys kalvojen puhkaisulla, joka ei johtanut supistuksiin, joten laitettiin oksitosiinitippa. Papereissa lukee, että synnytys on käynnistetty oksitosiinilla. Oksitosiinilla voidaan käynnistää synnytys, jos kohdunsuu on auki ja mielellään lapsivesikin jo mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä ole pelkona vain liian ison vauvan runnominen ulos? Painoarviot heittävät pahimmillaan jopa kilon, itselläni arvioivat -900g pieleen 2h ennen käynnistystä.

Koska synnytys ei käynnistynyt, raskausmyrkytyksen vuoksi synnytykseni käynnistettiin ballongilla rv 39+4 (jonka asennus muuten oli järkyttävää, veri lensi. Muilla samassa huoneessa se vaan sujahti. En ymmärrä miksi suostuin antamaan yrittämään kolmatta kertaa kun ei selvästi vain ollut onnistumassa ja kiipesin miestä pitkin turvaan... mutta luotin lääkäreihin.) Siitä alkoi kivut. Ballonki tuli avustettuna ulos seuraavana aamuna (veri lensi kirjaimellisesti seinälle!) ja siitä alkoivat kivut. Sitten puhkaistiin kalvot, aikaa myöten laitettiin oksitosiinia maksimit yms. En koskaan auennut milliäkään enemmän kuin sen ballongin verran, supistukset olivat 10min 30sek väleillä ja minut vietiin lopulta 40+0 kiireelliseen sektioon koska sain kohtutulehduksen. Minä teholle ja vauva omalle osastolleen tulehduksen levittyä. Ihan järkyttävä kokemus joka pilasi koko esikoiseni vauva-ajan.

Seuraavan vauvan kohdalla vaadin sektion koska en lähtisi koskaan enää käynnistykseen, eikä sitä tutkimusten perusteella muualla maailmassa suositellakaan sektion jälkeen. Paitsi Suomessa jossa lääkärit ehdottivat että ennemmin kuin sektion, niin käynnistettäisiin viikolla 37, että vauva olisi tarpeeksi pieni. Jännä juttu etten suostunut.

Eli oma veikkaukseni kamalasta kokemuksestani huolimatta on se, että he haluavat ennemmin synnyttää hieman pienemmän vauvan ettei vauva vammaudu tai oma kroppa hajoa. Minusta niissä motiiveissa ei ole mitään kummallista.

Kyllä ne synnärillä ja neuvolassa arvioivat, että onko vauva liian iso. Jos pelkää toosansa vuoksi niin kamalasti synnyttää, niin ehkä ei kannata hankkia niitä lapsia ollenkaan. Sittenhän ongelmat vasta alkavatkin kun aletaan käynnistelemään kun vauva ei ole vielä valmis syntymään. Kyllä on 4kg painavia lapsia ennenkin synnytetty ilman että kukaan on kuollut. Voi luoja mitä tekosyitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käynnistys on aivan helvetillinen synnytys verrattuna luomuun. Pitkä ja tuskainen ja järkyttävät kivut.

Kukaan meistä ei voi puhua muista synnytyksistä kuin omistaan. Minulla on hyviä kokemuksia käynnistyksestä Cytotecilla ja ballongilla.

Miten ihmeessä annoit luvan käyttää cytotecia? Minä kysyin siitä käynnistyksen alla ja minulle luvattiin että Suomessa ei todellakaan cytotecia käytetä (tämä oli vuonna 2012). Cytotecin valmistaja on erikseen kieltänyt sen käytön käynnistykseen, koska se saattaa aiheuttaa ihan järjettömiä komplikaatioita kuten kohdun repeämistä yms. Ei ole minkäänlaista tarkkaa tietoa annostuksesta yms, vaan sitä annostellaan “murusia”... Ihan hullunhommaa!

Tässä linkki jonka mukaan Suomessa aktiivisesti edelleen käytetään Cytotecia..

https://yle.fi/uutiset/3-10050752

Ystäväni serkku vaati käynnistystä. En enää muista, mikä hänellä aiheutti selkäkivun, mutta hänellä oli loppuraskaudesta aivan hirveät kivut. En enää muista, saiko käynnistyksen, kun tästä on jo aikaa.

Kannattaa ennemmin huolehtia omista asioistaan kuin vatvoa keskustelupalstoilla, mistä syystä "tuttavapiirin mammat" ovat käynnistyksen saaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni serkku vaati käynnistystä. En enää muista, mikä hänellä aiheutti selkäkivun, mutta hänellä oli loppuraskaudesta aivan hirveät kivut. En enää muista, saiko käynnistyksen, kun tästä on jo aikaa.

Kannattaa ennemmin huolehtia omista asioistaan kuin vatvoa keskustelupalstoilla, mistä syystä "tuttavapiirin mammat" ovat käynnistyksen saaneet. 

Itsellänikin oli sellaiset selkäkivut, että en pystynyt kahteen päivään kävellä ja itkin. Se ei ole silti mikään syy käynnistää synnytystä jos itseä sattuu. Vauvan tehtävä on kehittyä synnytykseen saakka. Hauskaa lukea näitä ”syitä”, kun itse olette itsenne siihen tilaan saattaneet. Älkää ainakaan tehkö lisää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä ole pelkona vain liian ison vauvan runnominen ulos? Painoarviot heittävät pahimmillaan jopa kilon, itselläni arvioivat -900g pieleen 2h ennen käynnistystä.

Koska synnytys ei käynnistynyt, raskausmyrkytyksen vuoksi synnytykseni käynnistettiin ballongilla rv 39+4 (jonka asennus muuten oli järkyttävää, veri lensi. Muilla samassa huoneessa se vaan sujahti. En ymmärrä miksi suostuin antamaan yrittämään kolmatta kertaa kun ei selvästi vain ollut onnistumassa ja kiipesin miestä pitkin turvaan... mutta luotin lääkäreihin.) Siitä alkoi kivut. Ballonki tuli avustettuna ulos seuraavana aamuna (veri lensi kirjaimellisesti seinälle!) ja siitä alkoivat kivut. Sitten puhkaistiin kalvot, aikaa myöten laitettiin oksitosiinia maksimit yms. En koskaan auennut milliäkään enemmän kuin sen ballongin verran, supistukset olivat 10min 30sek väleillä ja minut vietiin lopulta 40+0 kiireelliseen sektioon koska sain kohtutulehduksen. Minä teholle ja vauva omalle osastolleen tulehduksen levittyä. Ihan järkyttävä kokemus joka pilasi koko esikoiseni vauva-ajan.

Seuraavan vauvan kohdalla vaadin sektion koska en lähtisi koskaan enää käynnistykseen, eikä sitä tutkimusten perusteella muualla maailmassa suositellakaan sektion jälkeen. Paitsi Suomessa jossa lääkärit ehdottivat että ennemmin kuin sektion, niin käynnistettäisiin viikolla 37, että vauva olisi tarpeeksi pieni. Jännä juttu etten suostunut.

Eli oma veikkaukseni kamalasta kokemuksestani huolimatta on se, että he haluavat ennemmin synnyttää hieman pienemmän vauvan ettei vauva vammaudu tai oma kroppa hajoa. Minusta niissä motiiveissa ei ole mitään kummallista.

Kyllä ne synnärillä ja neuvolassa arvioivat, että onko vauva liian iso. Jos pelkää toosansa vuoksi niin kamalasti synnyttää, niin ehkä ei kannata hankkia niitä lapsia ollenkaan. Sittenhän ongelmat vasta alkavatkin kun aletaan käynnistelemään kun vauva ei ole vielä valmis syntymään. Kyllä on 4kg painavia lapsia ennenkin synnytetty ilman että kukaan on kuollut. Voi luoja mitä tekosyitä

Niin, edelleen synnärillä arvioitiin lähes kilo pienemmäksi. Mikä ihmeen ongelma siinä on jos pelkää oman kroppansa puolesta? Itselläni halkesi lantio, toosa säästyi kyllä kun sektioon päädyttiin. Eniten kuitenkin huoletti vauvan selviäminen. Vauvoja ja äitejä kuolee Suomessakin synnytykseen joka ikinen vuosi. Ja tuskinpa se hajonnut “toosa”, seksuaalisen nautinnon katoaminen, virtsan- ja pahimmillaan ulosteenpidätyskyvynkin menetys on kenenkään toivelistalla. En näe sitä tippaakaan tekosyynä. Miksi sinä näet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni serkku vaati käynnistystä. En enää muista, mikä hänellä aiheutti selkäkivun, mutta hänellä oli loppuraskaudesta aivan hirveät kivut. En enää muista, saiko käynnistyksen, kun tästä on jo aikaa.

Kannattaa ennemmin huolehtia omista asioistaan kuin vatvoa keskustelupalstoilla, mistä syystä "tuttavapiirin mammat" ovat käynnistyksen saaneet. 

Itsellänikin oli sellaiset selkäkivut, että en pystynyt kahteen päivään kävellä ja itkin. Se ei ole silti mikään syy käynnistää synnytystä jos itseä sattuu. Vauvan tehtävä on kehittyä synnytykseen saakka. Hauskaa lukea näitä ”syitä”, kun itse olette itsenne siihen tilaan saattaneet. Älkää ainakaan tehkö lisää lapsia.

Mitkä sitten on sinun mielestäsi hyväksyttäviä “syitä”? Ja miksi vanhemmuus on kiinni siitä pettääkö kroppa loppuraskaudessa vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskauden käynnistäminen oksitosiinilla on maanpäällinen helvetti

Raskauden käynnistämiseen käytetään kyllä ihan muita konsteja...

Mulla on kyllä kolmesti käynnistetty symnytys kalvojen puhkaisulla, joka ei johtanut supistuksiin, joten laitettiin oksitosiinitippa. Papereissa lukee, että synnytys on käynnistetty oksitosiinilla. Oksitosiinilla voidaan käynnistää synnytys, jos kohdunsuu on auki ja mielellään lapsivesikin jo mennyt.

Näin minullakin paitsi kalvot puhkesivat itsestään ja synnytys tyssäsi siihen.