Voiko omien vanhempien ja isovanhempien eliniästä päätellä jotain?
Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo hieman päälle 70-vuotiaina, äidin äiti eli pisimpään, oli kuollessaan 76v. Ei ollut mitään merkittäviä sairauksia, ihan ns "vanhuuteen" ovat kaikki kuolleet.
Omat vanhempani ovat kumpikin nyt päälle 70v ja sinänsä ihan ok kunnossa fyysisesti, mutta etenkin isä kyllä rapistunut parissa vuodessa aika paljon. Eivät juurikaan enää jaksa olla aktiivisia, reissata, käydä mökillä ja muuta mitä vielä vuosi-pari sitten tekivät koko ajan (nyt korona vielä vienyt vähäisetkin tekemiset). Pelkään, että tässä voi olla nopea alamäki edessä...
Ja korreloiko nopea ikääntyminen ja melko "nuorena" huonoon kuntoon meneminen suvussa? Itselläni on ollut selkeästi paremmat elintavat, kuntoilen ja olen aina syönyt terveellisesti, kuin vanhemmillani, mutta määräävätkö lopulta perintötekijät eniten?
Kommentit (33)
Kyllä se valitettavasti taitaa vahvasti suvussa mennä. Jotkut ovat pitkäikäisiä, toiset eivät.
Sinänsä kyllä terveillä elintavoilla voi vaikuttaa elinikään paljonkin, jos ei tule vakavia sairauksia. Mutta epätodennäköistä on silti elää vaikkapa 90-vuotiaaksi, jos suvussa keskimäärin eletään reilusti alle 80-vuotiaiksi.
Jos on joutunut kasvattamaan kovin rasittavat lapset niin henkinen kuorma vähentää elinvuosia 15-20 vuotta kevyesti.
Älä nyt vielä hautaa itsellesi kaiva. :)
Tottakai geenit vaikuttavat, mutta niin sekin että pitää itsensä kiinni elämässä, touhuilee, jumppaa jne.
Mun mummoni ei ole ikinä harrastanut mitään liikuntaa, ja porskutti yli 90v ikäiseksi. Ei pysty päättelemään, jos joku sairaus tulee niin siihen voi kuolla nuorempikin.
Ehkä ainut on perinnölliset sydän- ja verisuonisairaudet, että jos niitä on sukurasitteena eikä hoida kyseisiä vaivoja omalla kohdalla niin voi olla varma että ei ole niitä pitkäikäisimpiä. Eli verenpaine, kolesteroli jne täytyisi saada elintavoilla kuriin, tai vähintäänkin lääkityksellä. Samoin diabetes, hoitamattomana iso riski.
Vierailija kirjoitti:
Jos on joutunut kasvattamaan kovin rasittavat lapset niin henkinen kuorma vähentää elinvuosia 15-20 vuotta kevyesti.
Toisaalta esim lastenlasten kanssa tekeminen parantaa vanhusten terveyttä..
No tottakai se luontainen "rapistuminen" on geeneissä. Samoin tietyt sukurasitteena olevat sairaudet. Mutta ihan perustervekin voi geeneistä riippuen vanhentua nopeasti tai hitaasti.
Kyllä, ja niihin ei edes elintavoilla voi aina vaikuttaa paljoakaan. On näitä jotka kuolevat suhteellisen nuorena sydänsairauteen kuten vanhempansakin vaikka ovat eläneet terveellisesti. Toki elämä hyväkuntoisena on varmaan helpompaa ja parempaa mutta se ei pelasta heitä äkkikuolemalta kun taas jotkut pulskat sohvaperunat elävät paljon pidempään, kuten vanhempansakin, vaikka elintapojen perusteella ei pitäisi.
Eliniänodote on kyllä noussut, on todennäköistä elää pidempään kuin esimerkiksi omat isovanhemmat elivät. Mutta selvähän se on, että geenit vaikuttavat. Karkeasti jos vaikkapa isovanhemmat ovat eläneet noin 70v, vanhemmat voisivat elää noin 75v ja itse ehkä 80v. Olettaen, ettei joku sairaus vie.
Enemmän kuin absoluuttisia ikävuosia miettisin missä kunnossa ne omat vanhemmat /isovanhemmat ovat olleet viimeiset vuotensa. Onko eletty suhteellisen tervettä elämää ns loppuun saakka, vai maattu viimeiset 15 vuotta vuodepotilaana. Ainakin itse eläisin mieluiten 75-vuotiaaksi hyväkuntoisena kuin 20 viimeistä vuotta dementunoituneena hoivan varassa.
Kyllä niillä sun isovanhemmillakin joku kuolinsyy oli. Sydän- tai aivoperäinen? Vanhuuteen kuollaan varsinaisesti vasta 90-100-vuotiaina.
Huolehdi verenpaineestasi. Se on usein taustalla seitsenkymppisten kuolemissa, jos ei syöpä iske.
Vierailija kirjoitti:
Mun mummoni ei ole ikinä harrastanut mitään liikuntaa, ja porskutti yli 90v ikäiseksi. Ei pysty päättelemään, jos joku sairaus tulee niin siihen voi kuolla nuorempikin.
https://www.nainen.com/maailman-vanhin-taytti-117-vuotta-sinkkuus-ja-ka…
jaa---a...
Vierailija kirjoitti:
Eliniänodote on kyllä noussut, on todennäköistä elää pidempään kuin esimerkiksi omat isovanhemmat elivät. Mutta selvähän se on, että geenit vaikuttavat. Karkeasti jos vaikkapa isovanhemmat ovat eläneet noin 70v, vanhemmat voisivat elää noin 75v ja itse ehkä 80v. Olettaen, ettei joku sairaus vie.
https://www.antikvaari.fi/haku.asp?stype=full&tekija=Louhija%20Jukka&Su…
Tuossa on hyvä kirja:-)
Sen ainakin olen päätellyt että kun yli puoli sukua polttaa mutta ei ensimmäistäkään syöpää, kaikki kuolleet vanhuuteen, että meidän suvussa taitaa olla aika hyvin syöpää vastustavat geenit. Syöpähän johtuu ensisijaisesti geenialttiudesta, myrkyt ja säteily lisäävät todennäköisyyttä mutta geenit ratkaisee.
Geeneillä on merkityksensä mutta elintavoilla on erittäin suuri vaikutus. Nekin usein periytyvät ja siinä valitettavasti vanhemmat joilla on huonot elintavat antavat lapsilleen ikävän alun elämälle, jolleivat muuta tapojaan.
Olen samoja pohtinut ap. Oma vaarini (isän isä) kuoli 72v (mummo kuoli synnytykseen), ja nyt kun katselen 74v isääni, tämä vaikuttaa vielä ihan terveeltä ja täysillä kiinni elämässä, mutta vähän hirvittää kyllä.
Vaarini oli ainakin viimeiset 5 elinvuottaan jo ihan vanhus, liikkui huonosti ja ei oikein jaksanut mitään. Mitään syöpää tai sydänsairauksia ei ollut, ja ihan influenssaan sitten kuoli. En oikein tiedä miksi hän niin tavallaan nuorena jo vanhentui ihan silmissä. Nuorempana oli tupakoinut, muttei ainakaan viimeiseen 15 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen samoja pohtinut ap. Oma vaarini (isän isä) kuoli 72v (mummo kuoli synnytykseen), ja nyt kun katselen 74v isääni, tämä vaikuttaa vielä ihan terveeltä ja täysillä kiinni elämässä, mutta vähän hirvittää kyllä.
Vaarini oli ainakin viimeiset 5 elinvuottaan jo ihan vanhus, liikkui huonosti ja ei oikein jaksanut mitään. Mitään syöpää tai sydänsairauksia ei ollut, ja ihan influenssaan sitten kuoli. En oikein tiedä miksi hän niin tavallaan nuorena jo vanhentui ihan silmissä. Nuorempana oli tupakoinut, muttei ainakaan viimeiseen 15 vuoteen.
Oisko ollut keuhkoahtauma kuitenkin jos oli ehtinyt vuosikymmeniä polttaa?
Jaksamattomuus ja kuolinsyy voisi viitata siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samoja pohtinut ap. Oma vaarini (isän isä) kuoli 72v (mummo kuoli synnytykseen), ja nyt kun katselen 74v isääni, tämä vaikuttaa vielä ihan terveeltä ja täysillä kiinni elämässä, mutta vähän hirvittää kyllä.
Vaarini oli ainakin viimeiset 5 elinvuottaan jo ihan vanhus, liikkui huonosti ja ei oikein jaksanut mitään. Mitään syöpää tai sydänsairauksia ei ollut, ja ihan influenssaan sitten kuoli. En oikein tiedä miksi hän niin tavallaan nuorena jo vanhentui ihan silmissä. Nuorempana oli tupakoinut, muttei ainakaan viimeiseen 15 vuoteen.
Oisko ollut keuhkoahtauma kuitenkin jos oli ehtinyt vuosikymmeniä polttaa?
Jaksamattomuus ja kuolinsyy voisi viitata siihen.
Voi olla, ja varmaan sekin vaikutti kun eli niin pitkään yksin, ei ehkä elintavat olleet sitten parhaat mahdolliset ja jotenkin muistan hänet myös aika apaattisena henkilönä kaiken kaikkiaan.
Meillä taas eletään jopa yli 100 - vuotiaiksi. Oma isomummoni on vielä elossa.. 102v.
No omiin isovanhempiin verrattuna on ainakin se ero, että monia sairauksia pystytään nykyään hoitamaan ihan eri tavalla. Esim syöpä, sydänsairaudet jne.
Passivoituminen valitettavasti lyhentää elinikää. Sehän voi olla opittua "ei tässä iässä enää voi".