Voiko omien vanhempien ja isovanhempien eliniästä päätellä jotain?
Omat isovanhempani kuolivat kaikki jo hieman päälle 70-vuotiaina, äidin äiti eli pisimpään, oli kuollessaan 76v. Ei ollut mitään merkittäviä sairauksia, ihan ns "vanhuuteen" ovat kaikki kuolleet.
Omat vanhempani ovat kumpikin nyt päälle 70v ja sinänsä ihan ok kunnossa fyysisesti, mutta etenkin isä kyllä rapistunut parissa vuodessa aika paljon. Eivät juurikaan enää jaksa olla aktiivisia, reissata, käydä mökillä ja muuta mitä vielä vuosi-pari sitten tekivät koko ajan (nyt korona vielä vienyt vähäisetkin tekemiset). Pelkään, että tässä voi olla nopea alamäki edessä...
Ja korreloiko nopea ikääntyminen ja melko "nuorena" huonoon kuntoon meneminen suvussa? Itselläni on ollut selkeästi paremmat elintavat, kuntoilen ja olen aina syönyt terveellisesti, kuin vanhemmillani, mutta määräävätkö lopulta perintötekijät eniten?
Kommentit (33)
Kiinnostuksen kohteet tietysti muuttuvat iän myötä, ehkä joku matkustelu ei enää ole prioriteetti?
Vierailija kirjoitti:
Sen ainakin olen päätellyt että kun yli puoli sukua polttaa mutta ei ensimmäistäkään syöpää, kaikki kuolleet vanhuuteen, että meidän suvussa taitaa olla aika hyvin syöpää vastustavat geenit. Syöpähän johtuu ensisijaisesti geenialttiudesta, myrkyt ja säteily lisäävät todennäköisyyttä mutta geenit ratkaisee.
Just palautin ravitsemustieteilijä Laatikaisen uusimman kirjan, joten en voi tarkkoja prossia laittaa, mutta siinä sanottiin, että puolet syövistä on ihan sattuman kauppaa. Sitten on loput syyt, kuten elintavat, perinnöllisyys, ikääntyminen. Omassakaan suvussa ei syöpiä ole ollut, mutta ei ole mikään tae siitä ettei itelle osu.
Jos on neanterilaista geeniperimää niin kuolee nuorempana.
Äidinpuolen suku on kuollut päälle kuusikymppisinä, isänpuoli elää satavuotiaiksi. Saa nähdä siis.
Meidän suvussa naiset on eläneet yli kasikymppisiksi kun taas miehistä suuri osa kuollut suhteellisen nuorena. Haluan uskoa, että itsekin elän pitkään jos ei onnettomuuksia satu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen ainakin olen päätellyt että kun yli puoli sukua polttaa mutta ei ensimmäistäkään syöpää, kaikki kuolleet vanhuuteen, että meidän suvussa taitaa olla aika hyvin syöpää vastustavat geenit. Syöpähän johtuu ensisijaisesti geenialttiudesta, myrkyt ja säteily lisäävät todennäköisyyttä mutta geenit ratkaisee.
Just palautin ravitsemustieteilijä Laatikaisen uusimman kirjan, joten en voi tarkkoja prossia laittaa, mutta siinä sanottiin, että puolet syövistä on ihan sattuman kauppaa. Sitten on loput syyt, kuten elintavat, perinnöllisyys, ikääntyminen. Omassakaan suvussa ei syöpiä ole ollut, mutta ei ole mikään tae siitä ettei itelle osu.
Todellakin, kun pelkästään apuaineet niissä "hoidoissa" voivat olla tällaisia:
miehille saadaan aikaan rintasyöpä lääkkeillä:-(
"Kovan kapselin kuori:
Hypromelloosi
Karrageeni (E407)
Kaliumkloridi
Titaanidioksidi (E171)
Punainen rautaoksidi (E172)
Paraoranssi (E110)
Karnaubavaha
Maissitärkkelys"
Anorektikoille muuten annetaan pillimehuja, joissa on muuntogeenisiä aineksia ja karrageenia, jota on niissä pillimehuissakin. Siis terveistä voikin tulla vakavasti sairaita niillä "hoidoilla".
Oma toiminta vaikuttaa elinikään paljon enemmän kuin geenit. En muista tarkkoja lukemia, mutta pitkäikäisiä ihmisiä tutkittaesssa on selvinnyt, että noin 80-90% eliniästä on elintapojen seurausta ja loput geeneistä. Tietysti onnellakin on osansa eliniässä. Auton alle voi kuolla geeneistä ja elintavoista huolimatta.
Äitini äiti kuoli syöpään noin nelikymppisenä. Tuosta ajasta on kyllä kulunut jo useita vuosikymmeniä. Äitini sanoi, että olisi pitänyt lähteä Helsinkiin saamaan hoitoa ja se oli tuohon aikaan tuntunut täysin mahdottomalle vaihtoehdolle maatilan emännälle. Kulkuyhteydet olivat huonot.
Äidin isä kuoli vähän tämän jälkeen sydänkohtaukseen.
Äitini eli 92-vuotiaaksi ja oli aivan erinomaisessa kunnossa 90-vuotiaaksi asti, kunnes kaatui lonkkansa ja siitä alkoi alamäki. Hän oli aiemmin käynyt pururadalla lenkillä ja teki paljon puutarhatöitä ja muita kotiaskareita. Hän kuoli sydäninfarktiin.
Häneltä kysyttiin usein, mikä on pitkän iän salaisuus. Hän kertoi, että uskoo, että kun hän nuorena joutui olemaan nälässäkin, koska oli tietysti nähnyt sota-ajan. Hän oli hyvin hoikka koko elinikänsä. Lisäksi hän sanoi, että on aina tehnyt raskaita töitä.
Kyllähän ennen oli tosiaan sairaanhoitokin surkeata. Viimeiseen asti ihmiset puursivat töissä hakematta apua vaivoihinsa. Esim. syöpää pidettiin kuolemantuomiona.
Jos 2 ihmistä elää suht samanlaista elämää niin toinen voi kuolla kupsahtaa jo 7kymppisenä kun taas toinen porskuttaa vielä 9kymppisenä. Perimä määrää onko pitkä vai lyhytikäinen. Toki prosessia voi nopeuttaa itse vetämällä huumeita tai ryyppäämällä joka päivä. Mutta vaikka eläisi terveellisesti "oikein" niin voi kuolla jo 7kymppisenä jos on nopeasti rappeutuvaa mallia. Tiedän esim. 15v joka kuoli keuhkosyöpään ja tähän tuskin vaikutti vielä elintavat.
Jos miehet kuolevat "nuorina", syy saattaa olla kohonnut verenpaine eli "hiipivä kuolema". Yhdistettynä siihen, ettei miehiä saa lekurin pakeille, ellei ole mahdottomia kipuja tms. !
Isovanhempani kuolivat 50-luv. +70v, paitsi yx 60-luv. +80v. Isäni menehtyi jo +50v. Äiti eli lähes 80v. Olen tuumannut, että mullekin riittäis joku alta 80v. Vähemmänkin, jos voin huonosti, höppädöidyn t. en pääse liikkumaan t. on kipuja. Palataan asiaan, kun täytän 70v! Tässä kuitenkin on sellainen juttu, että edelliset sukupolvet tekivät raskasta työtä eli liikkuivat toisella tapaa. Nykyihmiset istuvat toimistossa eivätkä kaikki liiku vapaa-aikanaankaan. Toisaalta lääketiede on mennyt eteenpäin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksen kohteet tietysti muuttuvat iän myötä, ehkä joku matkustelu ei enää ole prioriteetti?
No ei välttämättä matkustelu, mutta jos ei jaksa omalla mökillä käydä tai muuten tehdä asioita mitä aiemmin on tehnyt (tai jotain uutta), niin kyllä se sellaista vanhuuden passiivisuutta alkaa olla.
Vierailija kirjoitti:
No omiin isovanhempiin verrattuna on ainakin se ero, että monia sairauksia pystytään nykyään hoitamaan ihan eri tavalla. Esim syöpä, sydänsairaudet jne.
Sokerihiiri sai tekohampaat rippilahjaksi, mutta niin vain se sama diagnoosi kulkee papereilla riskitekijänä:-(
Ei mitään logiikkaa, kun syy on se sokeri ja esimerkiksi juurikasviin kertyvät ympäristömyrkyt. Kertyyhän ne.
Kiitos vastauksista. En omien isovanhempien terveyttä niin tarkasti tunne, varmasti on voinut olla vaikkapa verenpainetta ja vastaavaa. Mutta sinänsä siis kukaan heistä ei kuollut esim syöpään, sydänkohtaukseen, aivoinfarktiin tai muuhun selkeään sairauteen.
Omat vanhempani ovat myös sinänsä terveitä. Isälläni on jonkin verran ylipainoa ja diabetes, mutta sen pitäisi olla kyllä lääkkeiden avulla tasapainossa. Äidilläni ei ole mitään lääkityksiä.
Tarkoitin vain avauksella, että he ovat tässä ihan vuoden-parin aikana todella muuttuneet selkeästi vanhoiksi ja se näkyy vähän kaikessa. Erityisesti ehkä juuri siinä, etteivät juurikaan halua lähteä kotoaan sellaisten asioiden pariin, mistä aiemmin pitivät (oli jo ennen koronaa). Ja pelkään että tilanne voi tästä nopeasti huonontua. Kuitenkin terveet 70-80v ihmiset minusta vielä yleensä ovat varsin aktiivisia, kuka milläkin tyylillä.
Ap