Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin ilon ja onnen tunteen takaisin elämääni? Krooninen stressi tuottaa masennusta. Miten voisin vain nauttia hetkestä?
22.07.2020 |
Nykyään ottaa jatkuvasti päähän aikalailla kaikki. Sekin ottaa päähän!
Pinnan alla kytee levottomuus ja turhautuneisuus, ajattelen kaikkia negatiivisia asioita varsinkin itsessäni.
Miksi en saa aikaiseksi mitään, mitä oikein haluan elämältä, haluanko edes elää. Päässä velloo ajatuksia jotka eivät johda sitten yhtään mihinkään.
Kaikki väsyttää vaikka en edes tee yhtään mitään kun ei ole töitäkään. Olen kyllä hakenut lukuisia työpaikkoja, suorittanut kursseja, ottanut selvää mihin koulutukseen voisin hakeutua ja kun opettajat tulevat lomilta, otan välittömästi yhteyttä ja kyselen avoimista paikoista.
Päivät menevät kotona lähinnä siivoten ja ruokaa tehden. Mies on töissä ja ura nousukiidossa, hyvä palkka, töitä riittää vaikka ulkomaille asti.
Minä mökötän ja nökötän ja turhaudun. Itken ja vihaan itseäni, kykenemättömyyttä lähteä ihmisten ilmoille, ahdistun kaikesta ja kaikista.
Miten saan pääni solmut avattua ja vain nauttia elämästä.
Miksi en voi vain ajatella, että nyt on vaihteeksi todella rauhallista, ei tarvitse suorittaa ja mennä pomojen pillin mukaan, ei tarvitse juuri miettiä raha-asioita, liikkuakin voisi ja keskittyä ruokavalioon, laihduttamiseen yms. mutta sen sijaan mietin vain mihin sitä lähtisi kun ympäröivä ulkomaailma ahdistaa ja syön liian epäterveellisesti :D
En kestä tätä. Tahdon itseni takaisin, tahdon tehdä ja onnistua, saada mielihyvää muustakin kun oluen lipittämisestä viikonloppuisin, tahdon nauttia ja löytää uusia päämääriä, liikkua, saada turvotuksen pois ja karsia sokerit kokonaan ruokavaliostta.
Miten yhtäkkiä minulle motivaatiokin on hukassa kun kuukausia sitten ei ollut mitään ongelmaa, kaikki oli avoinna ja jaksoin uupumuksenkin rajoilla työstää ja unelmoida sellaisista asioista, joihin voin tarttua kiinni.
Yhtäkkiä kuvioihin astui välinpitämättömyys, ahdistus, pelkotilat ja masennus.
EN JAKSA TÄTÄ.
Tahdon vain tuntea taas olevani elämässä kiinni ja toteuttaa itseäni, olla se pirteä ja hauska nuori nainen, jolla oli ihan loistava elämänasenne.
Haluan, että miehenkin olisi kivempi olla seurassani ja olisin itsevarmempi taas. Pakko muuttua ja yrittää nauttia elämästä taas.
Kommentit (9)
Huomaatko vaikuttiko tai vaikuttaako pandemia ja poikkeusolot asiaan? Joskus väsähdys ja muut tunteet tulevat jälkikäteen, kun pahimmasta on selvitty. Tai voisiko se olla jokin muu tapahtuma, johon reagoit jälkijunassa.
Olitko töissä tai oliko sinulla muita velvollisuuksia silloin, kun tämä ahdistus ja kaikki alkoi? Mietin sillä, että unelmointi ja tekemisestä saatu ilo tarvitsevat myös ympäristöltä tai muilta ihmisiltä jonkinlaista vastakaikua pysyäkseen voimissaan. Itsellä ainakin on helpompi tehdä ja suunnitella kaikkea silloin, kun olen joko palkkatöissä tai tekemässä vapaaehtoistyötä. Parhaimmassa tapauksessa molempia, ja saan niistä merkityksen kokemuksia.
Voisiko mikään vapaaehtoistyö tai muu muiden auttaminen olla mahdollista?
Jos mietitään Maslow'n tarvehierarkian kautta, niin perustarpeiden tyydyttäminen on yksi olennainen asia ihmiselle. Mainitset epäterveellisen syömisen. Tästä tuli mieleen, että voisitko miettiä pieniä askelia, joilla saisit sitä parannettua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaatko vaikuttiko tai vaikuttaako pandemia ja poikkeusolot asiaan? Joskus väsähdys ja muut tunteet tulevat jälkikäteen, kun pahimmasta on selvitty. Tai voisiko se olla jokin muu tapahtuma, johon reagoit jälkijunassa.
Olitko töissä tai oliko sinulla muita velvollisuuksia silloin, kun tämä ahdistus ja kaikki alkoi? Mietin sillä, että unelmointi ja tekemisestä saatu ilo tarvitsevat myös ympäristöltä tai muilta ihmisiltä jonkinlaista vastakaikua pysyäkseen voimissaan. Itsellä ainakin on helpompi tehdä ja suunnitella kaikkea silloin, kun olen joko palkkatöissä tai tekemässä vapaaehtoistyötä. Parhaimmassa tapauksessa molempia, ja saan niistä merkityksen kokemuksia.
Voisiko mikään vapaaehtoistyö tai muu muiden auttaminen olla mahdollista?Jos mietitään Maslow'n tarvehierarkian kautta, niin perustarpeiden tyydyttäminen on yksi olennainen asia ihmiselle. Mainitset epäterveellisen syömisen. Tästä tuli mieleen, että voisitko miettiä pieniä askelia, joilla saisit sitä parannettua?
Voi olla mahdollista, että nämä ikävät tunteet ovat vaikutuksia elämästäni näin jälkikäteen kunnes pandemia tuli ja meneminen loppui kuin seinään, totaalisesti.
Voisin kuitenkin kuvitella, että se on pinnan alla kytevää levottomuutta joka purkautuu näin mutta oudosti se kuitenkin on saanut minut toimintakyvyttömäksi. En osaa tehdä mitään kun ei ole pakko tai sitten aivoni eivät ole vielä käsittäneet, hyväksyneet ja sopeutuneet tilanteeseen johon olen ajautunut.
Elämäni oli kuitenkin todella todella hektistä. Todella paljon töitä, jossa vallitsi jokapäiväinen kiire ja kaikki teho piti ottaa irti, uusi parisuhde ja matkustelu työ, koti, kumppanin paikkakunnan väliä.
Matkustin viikottain pelkällä junalla 1200km, siihen työt, parisuhde, oman ajan vähäisyys, viihteellä käyminen jne. Jatkui monta kuukautta, tuli stoppi ja uuvuin. Pari viikkoa ja taas uusiin töihin, vaihdoin myös paikkakuntaa tuossa koronan aikoihin.
Nyt tuntuu, että elämäni olisi pysähtynyt. Ketuttaa, ahdistaa ja mietityttää olenko tehnyt oikeita valintoja. Jossittelen paljon asioita ja haaveilen tilanteestani esimerkiksi vuosi sitten.
Kunto oli hyvä, olin kevyempi, söin terveellisesti, töitä oli paljon ja tuloja, säästöön jäi rahaa ja oli päämääriä, paljon potentiaalia jopa lunastaa päätökseni. Aloin kuitenkin elämään elämääni ehkä liikaa toisten toiveiden mukaisesti, hyppäsin vain virtaan ja tunteina on ollut järkytys niin suuresta muutoksesta mitä on lyhyen ajan sisään tapahtunut. Toisaalta myös siihen mahtui todella paljon kaikenlaista muutakin stressiä mitä elämään nyt yleensäkin.
Tämä aika on ollut päätepiste kyllä 3-4 vuoden takaiselle juoksemiselle ja suorittamiselle.
Nyt sitten olen tässä ja toisinaan mietin sekoanko päästäni ja ajatukseni ovat itsetuhoisia varsinkin öisin ja aamuisin.
Mutta minun on pakko taas löytää se voima ja motivaatio, taas elää enemmän itseäni varten ja tehdä asioita jotka todellakin ruokkivat positiivisia ajatuksia, antavat ne mielihyvän ja onnistumisen tunteet.
Ehkä hiljalleen nyt hyvä tulee. Tänään on ollut jo parempi kun olen päättänyt oikeasti ryhdistäytyä, pakottaa itseni ajattelemaan positiivisesti, kuunnellut iloista musiikkia jne. Ei ole ahdistanut niin paljoa.
Päätin myös lopettaa herkkujen syönnin nyt alkuun ja muutaman viikon päästä aloitamme yhden urheilulajin miehen kanssa. Joten yritän nyt fokusoida ja keräillä niitä mukavia tuntemuksia voimavarakseni.
Kiitos vastauksestasi!
Ap
Säikähdin tekstiäsi lukiessani, että olenko hiprakassa tänne kirjoittanut :D
Aivan samoja elementtejä.. Itse tällä hetkellä kuuntelen Joe Dispenzan kirjaa Luo itsesi uudelleen. En oikein tiedä vielä mitä mieltä olen, jotkin esimerkit siinä ovat niin amerikkalaisia, mutta eipä tuo haittaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Säikähdin tekstiäsi lukiessani, että olenko hiprakassa tänne kirjoittanut :D
Aivan samoja elementtejä.. Itse tällä hetkellä kuuntelen Joe Dispenzan kirjaa Luo itsesi uudelleen. En oikein tiedä vielä mitä mieltä olen, jotkin esimerkit siinä ovat niin amerikkalaisia, mutta eipä tuo haittaa kokeilla.
Olen miettinyt itsekin kyseisen kirjan kuuntelemista. Voisi saada uudenlaisia ajatuksia liikkeelle. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin itse jälkikäteen, kun elämässä oli sellainen kiva vaihe, opiskelin eräoppaaksi työn ohessa ja opinnot tarjosivat paljon uusia kokemuksia, samanhenkisiä ihmisiä ja kaikenlaista mukavaa. 2,5 vuoden aikana kun olin melkein joka kuukausi opintovapaalla muutamista päivistä yhteen viikkoon, se oli mielettömän upeaa vastapainoa puuduttavalle sisällä tehtävään näyttöpäätetyöhön.
Ja kurssin jälkeen iski romahdus. Yhtäkkiä oli vain työ ja velvollisuudet. Tämä kiva olikin loppu ja piti taas tyytyä siihen perusarkeen. Hetken sitä jaksoi järjestää itselleen uusia luontoelämyksiä ja tehdä uusia juttuja myös itsekseen mutta sitten sitä väsyi. Ja tätä kesti 3 vuotta, ellei se nyt sitten vielä jatku tämän erikoislaatuisen kevään ja kesän takia.
Mutta istu alas. Mieti ja kirjaa ylös mikä on ollut hyvää ja kivaa sun elämässä. Sitten mieti mitä haluaisit vielä tehdä ja toteuttaa. Ehkä sen aika ei ole juuri nyt. Ehkä kroppasi ja mielesi tarvitsee vielä lepoa ja tämän tylsän ja tympeän vaiheen. Käsitin että sulla oli tuollainen energinen jakso, jolloin jaksoit tehdä asioita. Sen aika tulee varmasti vielä uudelleen.
Aloita pienestä, kuten joku muu täällä ehdotti. Onko se yksittäinen asia tai jokin kansalaisopiston kurssi tai jotain muuta?
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuo sama tilanne kuin ap:lla paitsi että ei ole edes miestä, että eikö se mies tuo iloa ollenkaan?
..