Jos erityislapsesi ominaisuuden voisi ostaa pois rahalla
Paljonko olisit valmis maksamaan?
Tähän ei tarvita yhtään "en mitään, hän on ihana juuri sellaisena kuin on" - vastausta.
Kommentit (10)
Noh, itse ottaisin lainan. 100 000 olisin valmis ottamaan lainaa. Lapsi hyvin haastava keva-autisti.
Vähään riippuu kuiinka havainnoiva lapsesi on ja kuuinka pohdiskeleva. Sehään on tuossa kehitysvaiheessa totuus siinä että tytöt kypsyvät tavallisesti poikia nopeammmin. Kyllä se vähän niin menee etttä pojilla kypsymiseen tarvitaan sitä ikääkin jottta alkaa tunnistaa ja tunnnustaa itselleen niitä omia ongelmia ja sitä kautta alkaa etsimään niiille jonkinlaisia ratkaisuja.
En missään tapauksessa maksaisi euroakaan!! Pikemmin toivoisin päinvastoin, että olisi vähän vammaisempi, niin saisin yhteiskunnalta imutettua ylintä vammaistukea, nyt korotetun sijaan + muut etuudet ja leirit päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vähään riippuu kuiinka havainnoiva lapsesi on ja kuuinka pohdiskeleva. Sehään on tuossa kehitysvaiheessa totuus siinä että tytöt kypsyvät tavallisesti poikia nopeammmin. Kyllä se vähän niin menee etttä pojilla kypsymiseen tarvitaan sitä ikääkin jottta alkaa tunnistaa ja tunnnustaa itselleen niitä omia ongelmia ja sitä kautta alkaa etsimään niiille jonkinlaisia ratkaisuja.
Miehilllä hyvä puoli on siinä että miehet ovat tavallisesti melko asiakeskeisiä ja ratkaisukeskeisiä siinä missä naiset ovat enemmän tarvillisempia.
en mitään, hän on ihana juuri sellaisena kuin on
Vierailija kirjoitti:
I think three fiddy is enough.
Loch Nessin hirviö?
Mulla on suht ”helppo” lapsi. (Sitaateissa, koska helppo ei ole oikea sana tähän. En vaan tiedä, mikä on. Ei-vaativa?)
Siinä mielessä poikkeuksellinen tilanne, etten oikeasti luopuisi hänen erityisyydestään. Epäilen, että siinä kaupassa lähtisi myös se tiettyjen aihealueiden poikkeuksellinen lahjakkuus, mitä hänellä ehkä on.
Meillä vanhemmilla on itsellämme tukku diagnooseja: as, add, adhd. (Juu, nykyään noita ei enää diagnosoida tuossa muodossa.) Meillä on hitosti haasteita, mutta myös suurin osa menestyksestämme liittyy näihin erityispiirteisiin.
Tiedostan hyvin, että suurin osa erityislapsista on paljon vaativampia vanhemmilleen. Uupumisen asti. Siksi pidän visusti suuni kiinni irl siitä, että meillä on dg. Yksikään koulukaverin vanhempi ei sitä arvanne. Ylimääräistä aikaa lapsen kasvatuksessa käytetään tylsiin rutiineihin, vuorokausirytmiin, toiminnanohjaukseen... no, muutama työtunti joka päivä. Vanhempien aikaa.
Tämä muksu ei häiritse luokkansa rauhaa ja oppimista, se on tavoite. Tähän asti on onnistuttu.
Minun vanhempani joutuivat ottamaan melkoisen summan lainaa kahden erityislapsen vuoksi. Eli aika paljon he suostuivat maksamaan että saatiin koti jossa erityislasten kanssa voi elää, kahden erityislapsen kuljettamiseen tarvittava auto + peräkärry + erityisjärjestelyt, ja lapsia käytettiin ties missä lääkärillä ja hoidoissa ja terapiassa ja fyssarilla. Varmaan puoli miljoonaa markkaa meni pelkästään kahden erityislapsen vuoksi. (Kun siis miettii että paljonko vähemmän olisi mennyt rahaa taloon ja autoon joka olisi soveltunut tavalliselle perheelle eikä olisi tarvittu erikoisjuttuja, terapioita jne.) Tuohon aikaan se oli iso raha, eli nykyrahaan muutettuna n. 142 000 euroa. (Eikä saatu autosta verovähennystä tai verotonta autoa jos joku sitä ehdottaa. Sitä kyllä kysyttiin moneen kertaan mutta lopulta kun se auto oli välttämätön, niin se ostettiin omalla rahalla.)
Ja kun ottaa huomioon kuinka paljon heidän jaksamistaan ja fyysistä kuntoaan kahden erityislapsen hoitaminen verotti, eli kuinka sairaita ja väsyneitä vanhempani olivat ja ovat edelleen, niin tuo rahasummahan ei riitä! Kahden erityislapsen vuoksi on mennyt vanhemmiltani taatusti yli 200 000 euroa.
Mutta heiltähän ei kysytty. Eivät he tarkoituksella kahta vammaista lasta tehneet... Kaksosraskaus jossa tuli ongelmia viikolla 32 ja piti tehdä hätäsektio. Molemmat vauvat elvytettin henkiin, toinen sai viikon ikäisenä aivoverenvuodon ja vammautui pahasti, täysin autettavaksi. Toinen oli syntyessään täysin eloton ja hapenpuutteen vuoksi CP-vamma, aivovamma, autismi, ADD, jne.
Eli jos vanhemmiltani kysyttäisiin, että maksaisivatko 200 000 e siitä että vammaiset lapset olisivat olleet täysin terveitä, niin molemmat varmasti sanoisivat "KYLLÄ".
Raha on vain rahaa, mutta menetettyä terveyttä ei saa takaisin :(
No aika persaukinen olen mutta mieluusti maksaisin isoja summia. Se joka väittää ettei erityislasten kanssa ole raskasta valehtelee ja pahasti. Oppiihan sen kanssa elämään mutta kyllä terveen lapsen kanssa olisi paljon helpompaa