Lue keskustelun säännöt.
Kaverit haukkuvat ortorektikoksi
12.07.2020 |
Että osaa harmittaa.
Olen 37-vuotias nainen, eikä minulla ole koskaan ollut syömishäiriötä tai mitään alttiuta syömishäiriökäytökseen. Kuitenkin haluaisin laihduttaa vähän normaalipainon sisällä, niin että mitat olisivat 165cm 53kg. Olen ollut sen painoinen ja voin silloin oikein mainiosti, nyt iän myötä paino on noussut 60 kiloon.
Tämä on ihan kauhea ongelma kavereilleni, jotka irvailevat nyt minua "syömishäiriöiseksi" ja "ortorektikoksi". Saan kuulla ihan koko ajan miten tyhmää on syödä kohtuullisesti tai olla syömättä tavan vuoksi jos ei ole nälkä, tai valita salaatti hampurilaisen sijasta yms. Jos en ota kahvipullaa pyörittelevät silmiä ja vilkuilevat toisiaan. Se ylenkatseen määrä on ihan uskomaton.
Milloin on alkanut olla väärin huolehtia linjoistaan tai tehdä terveellisiä valintoja? Mieluummin hoikennan hyvissä ajoin kun paino on alkanut nousta, enkä havahdu sitten 10kg päästä tilanteeseen. Minua ei kiinnosta pätkääkään mitä muut painavat tai syövät tai eivät syö, voisinko saada saman rauhan itselleni kiitos!
Mielipiteitä?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut monissa asioissa että kaikille ei kannata kertoa kaikkea. Sinuna laihduttaisin jos haluat ja viis veisaat kommenteista. Aina jollain on jotain valitettavaa. Itse en jsksa enää ollenkaan näitä neuvojakavereita. Jokainen pitäkööt huolen omista asioistaan.
Olet varmaan oikeassa... tein sen virheen että perustellakseni miksi söin kylässä kevyemmin ja vain pienen annoksen jälkiruokaa, menin tyhmä kertomaan painonpudotustavoitteestani. Yhdelle kaverille joka sitten kertoi muille. Olen aika varma että ovat sitä vielä yhdessä kauhistelleet selkäni takana monta kertaa. Minä en jaksa ymmärtää mikä siinä niin kiinnostaa. Ymmärtäisin huolen jos mulla olisi jotain syömishäiriötaustaa, mutta kun ei ole!!! Sen sijaan sitä jatkuvaa nälvimistä en ymmärrä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä syytä on kertoa tuollaisia "kavereille" (eivät ne ainakaan hyviä kavereita ole). Sanot vain, että tykkäät salaatista jne...
Mikä ihmeen kaveripiiri tuollaisia sanoja käyttää? Naiselle on ihan normaalia katsoa, mitä syö.
Painonpudotustavoiteesi on tosi maltillinen. Olen saman pituinen ja tunnen itseni läskiksi, jos paino lähestyy 55 kiloa. Se ei vaan tunnu hyvältä.
Mulla on töissä sama piina. En syö raskasta ruokaa paljon ja siihen päälle jälkkäriä. Saan jatkuvasti kuulla muutamalta rankasti ylipainoiselta ” huolestunutta kuittailua”.
Olen jättänyt alkoholin ja herkut enkä kaipaa grilliruokia tai pitsaa ikinä. Aina on joku selittämässä kuinka pitäis ottaa ilo irti elämästä ja ”et jaksa kauan tuota”.
Itselleni terveellinen ruoka on se normaali ja mässäily yököttää.
Luulen, että pohjimmiltaan kysymys on kateudesta. Joku julkkis saa olla timmi vielä keski-ikäisenä, mutta lähipiirissä sitä ei vaan siedetä.
Lopeta itse ruokien ja syömisten kommentointi ja älä selitä. Se hiljentää lopulta sitten joskus sen katkerien pullukoiden kuoron.
Mulla on ollut kanssa sama tilanne.
Sain mielenrauhan vasta kun otin etäisyyttä näihin ihmisiin. Kun olin ollut tarpeeksi kauan poissa, niin alkoi heillä muuttumaan ääni kellossa, nyt eivät enää kommentoi syömisiäni tai syömättömyyttäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kertoa muille, jos haluaa parantaa jotain itsessään tai elämässään. Naisporukat ovat usein tosi kilpailuhenkisiä, ja jos yksi uhkaa erottua joukosta esim. laihtumalla tai kohentamalla ulkonäköään, niin muita alkaa ärsyttää. Tällaisten ihmisten kohdalla pitää olla myös varovainen, kun he alkavat neuvoa sinua. He eivät todennäköisesti ajattele sinun parastasi, vaan omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Painonpudotustavoiteesi on tosi maltillinen. Olen saman pituinen ja tunnen itseni läskiksi, jos paino lähestyy 55 kiloa. Se ei vaan tunnu hyvältä.
Mulla on töissä sama piina. En syö raskasta ruokaa paljon ja siihen päälle jälkkäriä. Saan jatkuvasti kuulla muutamalta rankasti ylipainoiselta ” huolestunutta kuittailua”.
Olen jättänyt alkoholin ja herkut enkä kaipaa grilliruokia tai pitsaa ikinä. Aina on joku selittämässä kuinka pitäis ottaa ilo irti elämästä ja ”et jaksa kauan tuota”.
Itselleni terveellinen ruoka on se normaali ja mässäily yököttää.
Luulen, että pohjimmiltaan kysymys on kateudesta. Joku julkkis saa olla timmi vielä keski-ikäisenä, mutta lähipiirissä sitä ei vaan siedetä.
Lopeta itse ruokien ja syömisten kommentointi ja älä selitä. Se hiljentää lopulta sitten joskus sen katkerien pullukoiden kuoron.
Hei, ihana kuulla että joku pitää tavoitteitani maltillisina! Sitä alkaa jo epäillä itseään, tuntuu kuin nykyään normaalipainoinen ei kertakaikkiaan saisi laihduttaa tai se on jotenkin sairaalloista automaattisesti. Alkaa ihan itsekin epäillä itseään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa muille, jos haluaa parantaa jotain itsessään tai elämässään. Naisporukat ovat usein tosi kilpailuhenkisiä, ja jos yksi uhkaa erottua joukosta esim. laihtumalla tai kohentamalla ulkonäköään, niin muita alkaa ärsyttää. Tällaisten ihmisten kohdalla pitää olla myös varovainen, kun he alkavat neuvoa sinua. He eivät todennäköisesti ajattele sinun parastasi, vaan omaansa.
Siltä tuntuu... tuo kilpailuhenkisyys kyllä surettaa. Tuntuu, että se on pahempaa mitä pidempään on jonkun tuntenut. Ehkä tällaiset tosi vanhat kaverit lapsuudesta jotenkin kokevat kuin "omistaisivat" mut tai heillä olisi joku oikeus ohjailla ja arvostella. Uudemmat ystävät on kohteliaampia...
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa muille, jos haluaa parantaa jotain itsessään tai elämässään. Naisporukat ovat usein tosi kilpailuhenkisiä, ja jos yksi uhkaa erottua joukosta esim. laihtumalla tai kohentamalla ulkonäköään, niin muita alkaa ärsyttää. Tällaisten ihmisten kohdalla pitää olla myös varovainen, kun he alkavat neuvoa sinua. He eivät todennäköisesti ajattele sinun parastasi, vaan omaansa.
Tämä. Sama pätee mm. ei-toivottuihin kampaus- ja meikkausvinkkeihin, treffikumppanin mustamaalaamiseen tai toisaalta painostukseen deittailla jotain mielestäsi ei-sopivaa henkilöä, tai ihan oikeastaan mihin tahansa henkilökohtaiseen elämääsi liittyvään päsmäröintiin. Samaten tuo on tyypillistä, että aletaan nimitellä toista jollain diagnostisella termillä, kuten tuo ortorektikko (tai autisti, anorektikko, perfektionisti, mitä näitä nyt onkaan). Kannattaa jättää tuollaiset porukat pois elämästään. Jos ryhmässä on joku mukava ihminen, jonka kanssa tulee hyvin juttuun, niin häneen voi jatkaa yhteydenpitoa erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutin ulkomaille, alkoi painoni pudota huomaamatta ihan vain ruokavalion muutoksen takia. Ja tunnen oloni tosi hyväksi. Aiemmin olin aika pullea, noin 15kg ylimääräistä.
Nyt kun vierailen äitini luona, on hänellä tapana kysyä joka käänteessä olenko laihiksella tms jos kieltäydyn yhtään mistään. Hänellä itsellään on tapana mutustella joka käänteessä jotakin ja ihmettelee kun itse pidän ihan mieluusti ruokailuajoista kiinni. Ja syön siis ihan normaaleja määriä. Kummasti toisia ihmisiä ärsyttää/kummastuttaa jos joku syö hiukan terveellisemmin - enkä edes ole millään laihiksella tai dieetillä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa muille, jos haluaa parantaa jotain itsessään tai elämässään. Naisporukat ovat usein tosi kilpailuhenkisiä, ja jos yksi uhkaa erottua joukosta esim. laihtumalla tai kohentamalla ulkonäköään, niin muita alkaa ärsyttää. Tällaisten ihmisten kohdalla pitää olla myös varovainen, kun he alkavat neuvoa sinua. He eivät todennäköisesti ajattele sinun parastasi, vaan omaansa.
Siltä tuntuu... tuo kilpailuhenkisyys kyllä surettaa. Tuntuu, että se on pahempaa mitä pidempään on jonkun tuntenut. Ehkä tällaiset tosi vanhat kaverit lapsuudesta jotenkin kokevat kuin "omistaisivat" mut tai heillä olisi joku oikeus ohjailla ja arvostella. Uudemmat ystävät on kohteliaampia...
ap
On melko tavallista, että lapsuudenkaverit eivät sallisi ystävänsä muuttuvan, edes parempaan suuntaan. Monilla ihmisillä on myös se käsitys, että läheistä ihmistä voi tossuttaa ja kommentoida miten tykkää, koska se on "läheisyyttä". (Ei muuten ole, vaan rajattomuutta.) Pitkäaikainen ystävyys vaatii toimiakseen kypsyyttä molemmilta osapuolilta ja aitoa halua toivoa toiselle hyvää. Toisen onni ei ole veetuilua toista kohtaan, vaikka yllättävän moni sen sellaisena tuntuukin tulkitsevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut monissa asioissa että kaikille ei kannata kertoa kaikkea. Sinuna laihduttaisin jos haluat ja viis veisaat kommenteista. Aina jollain on jotain valitettavaa. Itse en jsksa enää ollenkaan näitä neuvojakavereita. Jokainen pitäkööt huolen omista asioistaan.
Olet varmaan oikeassa... tein sen virheen että perustellakseni miksi söin kylässä kevyemmin ja vain pienen annoksen jälkiruokaa, menin tyhmä kertomaan painonpudotustavoitteestani. Yhdelle kaverille joka sitten kertoi muille. Olen aika varma että ovat sitä vielä yhdessä kauhistelleet selkäni takana monta kertaa. Minä en jaksa ymmärtää mikä siinä niin kiinnostaa. Ymmärtäisin huolen jos mulla olisi jotain syömishäiriötaustaa, mutta kun ei ole!!! Sen sijaan sitä jatkuvaa nälvimistä en ymmärrä...
ap
Ei tarvi ymmärtääkään. Kateutta se on. Tai jokin tyhmä tapa, mitä ei itsekään tajua.
Teet niinkuin sinä itsellesi parhaaksi näet. Sinun terveytesi.
Eihän tuo asia oikeastaan ole muitten asia. Ihan terveelliseltä kuulostaa. Valitset omia valintoja.
Ei terveyteen tarvitse hakea hyväksyntää ... etenkään sellaisilta, Joita se ei kiinnosta.
En olisi ystävänsä ihmisen kanssa joka haukkuu ortorektikoksi, jos haluat syödä terveellisesti. Tuolla pituudella voit painaa 50 kg, että olisit hoikka ja 60 kg on tosiaan aika pyöreä, jos et ole tosi lihaksikas.
Ystäväsi taitavat olla lihavia ja ehkä itse ahmimishäiriöisiä ja siksi kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali tavoite sinulla, ja oma asiasi missä mitoissa tunnet itsesi kauneimmaksi ja olosi parhaaksi. Niin kuin jonku jo aikaisemmin kirjoitti, olen samaa mieltä että kyseessä naisooeukan kilpailuasetelma. Valitettavasti. Vähän kuin porukka harjoittaisi omavalvontaa, ja jos joku käyttäytyy "säännöistä" poikkeavasti on tehtävä väliintulo.
Klisee, mutta juoruajilla ja haukkujilla itsellään ongelmia omakuvansa kanssa. Olin ennen heidän kaltaisensa, mutta unelmamittoihini päästyäni, sekä ulkonäkööni vaikuttavasta sairaudesta parantuessani, tajusin miten katkera ämmä olin ollut. Nyt toivon että kaikilla voisi olla hyvä olo itsensä kanssa, oli se laihduttamisen tulos tai vaikka opiskelupaikka.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut monissa asioissa että kaikille ei kannata kertoa kaikkea. Sinuna laihduttaisin jos haluat ja viis veisaat kommenteista. Aina jollain on jotain valitettavaa. Itse en jsksa enää ollenkaan näitä neuvojakavereita. Jokainen pitäkööt huolen omista asioistaan.
Samaa mieltä. He ovat jotenkin kateellisia tai häpeävät omaa pullanhimoaan sun rinnalla, joten ei kannata kertoa heille laihduttavansa. Valitettavasti kaikista asioista ei kannata puhua edes kavereiden kanssa. Toisaalta mistäpä olisit voinut tietää että suhtautuvatkin noin ikävästi. Jatka samaan malliin äläkä anna heidän vaikuttaa laihdutukseesi. Mutta vaihda aina aihe jos he ottavat sen vielä esille.
Painoon ja syömiseen liittyvät jutut on aiheena monille niin herkkiä ja aiheuttaa häpeän, epäonnistumisen ja epävarmuuden tunteita. Jotkut sitten purkaa omaa pahaa fiilistään arvostelemalla muita.
Itse vastaavassa tilanteessa en kyllä maininnut toisille mitään painonpudotus/hallintatavoitteita. Sanoin vaan että tässä keski-iän kynnyksellä koitan nytvähän rempata elintapoja terveellisempään suuntaan, kun noita sukurasitteitakin on sen verran. Ja sitten koitin vaan kääntää kaikki puheet äkkiä pois mistään ruokaan liittyvästä. Sehän on maailman tylsin keskustelunaihe muutenkin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa muille, jos haluaa parantaa jotain itsessään tai elämässään. Naisporukat ovat usein tosi kilpailuhenkisiä, ja jos yksi uhkaa erottua joukosta esim. laihtumalla tai kohentamalla ulkonäköään, niin muita alkaa ärsyttää. Tällaisten ihmisten kohdalla pitää olla myös varovainen, kun he alkavat neuvoa sinua. He eivät todennäköisesti ajattele sinun parastasi, vaan omaansa.
Siltä tuntuu... tuo kilpailuhenkisyys kyllä surettaa. Tuntuu, että se on pahempaa mitä pidempään on jonkun tuntenut. Ehkä tällaiset tosi vanhat kaverit lapsuudesta jotenkin kokevat kuin "omistaisivat" mut tai heillä olisi joku oikeus ohjailla ja arvostella. Uudemmat ystävät on kohteliaampia...
ap
On melko tavallista, että lapsuudenkaverit eivät sallisi ystävänsä muuttuvan, edes parempaan suuntaan. Monilla ihmisillä on myös se käsitys, että läheistä ihmistä voi tossuttaa ja kommentoida miten tykkää, koska se on "läheisyyttä". (Ei muuten ole, vaan rajattomuutta.) Pitkäaikainen ystävyys vaatii toimiakseen kypsyyttä molemmilta osapuolilta ja aitoa halua toivoa toiselle hyvää. Toisen onni ei ole veetuilua toista kohtaan, vaikka yllättävän moni sen sellaisena tuntuukin tulkitsevan.
Itsellä sama kokemus. Kannattaa oikeastaan ottaa etäisyyttää tuollaisiin lapsuudenkavereihin.
Vierailija kirjoitti:
En olisi ystävänsä ihmisen kanssa joka haukkuu ortorektikoksi, jos haluat syödä terveellisesti. Tuolla pituudella voit painaa 50 kg, että olisit hoikka ja 60 kg on tosiaan aika pyöreä, jos et ole tosi lihaksikas.
Ystäväsi taitavat olla lihavia ja ehkä itse ahmimishäiriöisiä ja siksi kateellisia.
163/60 ei ole "tosiaan aika pyöreä", ihan normaali, mutta ymmärrän aloittajaa. Itse ryhdyin dieetille mitoissa 166/63 koska tunsin itseni norsuksi.
Ruumiinrakenne ja tottumus vaikuttavat. En tosin kertonut kenellekään dieetistäni, kuittailua sain sitten kun laihduin. Ihan luuranko (57kg) joopa joo...
Olen huomannut monissa asioissa että kaikille ei kannata kertoa kaikkea. Sinuna laihduttaisin jos haluat ja viis veisaat kommenteista. Aina jollain on jotain valitettavaa. Itse en jsksa enää ollenkaan näitä neuvojakavereita. Jokainen pitäkööt huolen omista asioistaan.